Univaikeuksien helpottamiseksi voi muodostua tapoja, joista päinvastoin syntyy vähitellen univaikeuksia ylläpitäviä tekijöitä.
Univaikeuksiin liittyy usein haitallisia nukkumistottumuksia. Niitä ovat tyypillisesti heikko sänky–uni-assosiaatio, liiallinen vuoteessaoloaika, epäsäännöllinen unirytmi, pitkät päiväunet ja rauhoittumiskeinojen puute. Ne voivat esiintyä yksittäin tai usean haitallisen tottumuksen ryppäänä.
Heikolla sänky–uni-assosiaatiolla tarkoitetaan ilmiötä, jossa sängystä on tullut paikka, jossa tehdään nukkumisen lisäksi kaikkea muuta, minkä vuoksi sänky ei tarvittavassa määrin enää yhdisty henkilön mielessä nukkumiseen, vaan yhdistyy päinvastoin univaikeuksiin.
∗∗∗
Unettomuuden hoito käyttäytymisterapeuttisilla menetelmillä on tehokkain yksittäinen unettomuuden hoitomenetelmä.1
Käyttäytymisterapeuttisten menetelmien tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman yhtenäinen unijakso, unta tukeva säännöllinen unirytmi sekä hyvät nukkumistottumukset, jotka tukevat unen perusedellytyksiä ja hyvää sänky–uni-assosiaatiota.2
Hyvän unen kannalta haitallisia nukkumistottumuksia on voinut olla ennen selvien univaikeuksien ilmaantumista – usein sängyssä käytetään älylaitteita, loikoillaan, tehdään jopa töitä ja niin edelleen. Myöhemmin näistä tavoista voi muodostua ongelmia, niin sanottu noidankehä, jotka ylläpitävät unettomuutta.
∗∗∗
Unettomuudesta kärsivä on voinut hakea ratkaisua alla esiteltyjen tapojen ja tottumusten avulla, mutta kuten seuraussarakkeesta käy ilmi, niistä onkin muodostunut unettomuutta ylläpitäviä tottumuksia.
* Katso unipaineesta lisää tästä.
∗∗∗
Seuraavassa blogitekstissä esittelen käyttäytymisterapeuttisia hoitomenetelmiä ja niiden hyödyntämistä unettomuuden hoidossa.
LÄHDE
Työikäisten unettomuuden hoito. Toim. Heli Järnefelt ja Christer Hublin. Työterveyslaitos, Helsinki, 2018.
VIITTEET
1. Järnefelt s. 61.
2. Järnefelt s. 106.