Uniajatuksia ajattelijoilta ja kirjailijoilta

UNIRESEPTI / Johannes Kajava
UNIRESEPTI / Johannes Kajava
Uniajatuksia ajattelijoilta ja kirjailijoilta
/

Kollaasinomaisesti nukkumisesta ja unista eräiden tunnettujen ajattelijoiden ja kirjailijoiden teksteissä. Annan tekstin puhua puolestaan, en tee tulkintoja.

 

Filosofi Platon ei arvosta hirveästi nukkumista, sillä hänelle nukkuva ja kuollut henkilö ovat yhtä arvokkaita, toisin sanoen hyödyttömiä. Samantapaisesti ajattelee myös toinen filosofi. Kirjailijoista Delillon romaanihenkilöt pelkäävät kuolemaa, eikä ilman valkoista kohinaa, joka peittää kuolemanpelon, elämästä tulisi mitään. Burroughs ei arvosta unia, ja Proustille nukkumisesta ja unista kirjoittaminen on lähes yhtä merkityksellistä kuin muistamisesta. Yksityisetsivällä puolestaan on oma käsityksensä syvästä unesta.

∗∗∗

Marcel Proustin 10-osaisen kirjasarjan Kadonnutta aikaa etsimässä ensimmäisessä osassa on toistuvia mainintoja nukkumisesta ja uneksimisesta. Proust arvostaa ja pohtii nukkumista ja uniaan, ja itse asiassa kirjasarja alkaa seuraavasti:

”Pitkät ajat menin varhain nukkumaan. Toisinaan silmäni kynttilän tuskin sammuttua painuivat kiinni niin nopeasti etten ehtinyt edes ajatella: “Nyt minä nukahdan.” Ja puoli tuntia myöhemmin heräsin siihen ajatukseen, että piti yrittää nukkua; aioin panna pois kirjan jota yhä luulin piteleväni, aioin puhaltaa valon sammuksiin; nukkuessani olin koko ajan miettinyt sitä, mitä vastikään olin lukenut, mutta mietteeni olivat kääntyneet hieman kummallisiksi – tuntui että minä olin se mistä teoksessa puhuttiin: kirkko, kvartetto, Franz I:n ja Kaarlo V:n valtataistelu. Vielä herättyäni tämä uskomus viipyi minussa muutaman hetken; järkeäni vastaan se ei sotinut, mutta painui suomuna silmiä ja esti niitä havaitsemasta että kynttilä ei enää palanut.” (S. 5.)

Tiesittehän, että YLE Areenassa luetaan Proustin kirjasarjaa alle 10 minuutin jaksoissa?

∗∗∗

Don DeLillon Valkoinen kohina –romaani ei käsittele sitä kohinaa, jota voidaan käyttää nukahtamisen apuna, vaan kirjan kantavana teemana on kuolema, sen pelko ja pelon kanssa eläminen. Dylar-nimisen testausvaiheessa olevan lääkkeen avulla tietoista tai tiedostamatonta, mutta aina läsnä olevaa kuolemanpelkoa yritetään torjua. Kuitenkin tosiasiassa romaanihenkilöt torjuvat ajatusta kuolemasta ”valkoisella kohinalla”, mikä tarkoittaa  t ä t ä  k a i k k e a… siis  elämää yleensä, häiriöitä ja säätämistä, uutis- ja somevirtaa, taustalla avoinna oleva tv:tä, autossa istumista, taukoamatonta puhetta ja jaarittelua, keskittymistä toissijaisiin asioihin ja niin edelleen.

Valkoisessa kohinassa päähenkilön, professori Jack Gladneyn appiukko Vernon ei pidä unettomuutta kovin isona ongelmana, eikä yskäkään haittaa:

”Älkää minusta huolehtiko – Unohtakaa yskä. Yskiminen on terveellistä. Se tavara ei voi vahingoittaa ketään niin kauan kuin se ei asetu yhteen paikkaan ja jää siihen vuosikausiksi. Niin että yskä on okei. Unettomuus samoin. Unettomuus on okei. Mitä minä nukkumalla voitan? Ihminen tulee ikään, jossa jokainen nukuttu minuutti on yksi minuutti vähemmän hyödyllistä työtä.”

Valkoinen kohina on kirja, joka jokaisen kirjallisuudesta kiinnostuneen tulee lukea, tähän ei ole poikkeusta. Se on ensinnäkin hauska, toiseksi syvällinen ja kolmanneksi saattaa jättää muistiin pysyvän jäljen.

∗∗∗

Antiikin Kreikassa elänyt filosofikuningas Platon ajatteli, että nukkuvasta ihmisestä on yhtä vähän hyötyä kuin kuolleesta:

”Sillä paljo uni ei ole luonnonmukaisesti hyödyksi meidän ruumillemme eikä sieluillemme eikä myöskään toimille joita niiden on suoritettava. Nukkujasta ei ole mihinkään, yhtä vähän kuin vainajasta; päinvastoin jokainen meistä joka todella pitää lukua elämästä ja ymmärryksestä, pysyttelee valveilla niin pitkään kuin suinkin ja varaa nukkumiseen vain sen ajan minkä terveys edellyttää, eikä se ole paljon, kun on tottunut hyvään tapaan.” [Lait, Teokset osa 6]

Samanlaista ajattelutapaa on antiikissa esitetty muidenkin lähteiden perusteella. Kiitos Vesalle ja Lauralle avusta tekstikohdan löytämisessä!

∗∗∗

Yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista filosofeista, Ludvig Wittgenstein tunnetaan parhaiten äärimmäisen vaikeaselkoisesta esikoisteoksestaan, jonka mystiseltäkin vaikuttavia lauseita on ilmeisen mukava lainata milloin missäkin kontekstissa, mutta tämä suotakoon! Wittgenstein kirjoittaa päiväkirjoissaan huonosti nukkumisen kielteisestä vaikutuksesta ajattelutyöhön, mutta toisaalta valittaa nukkumisen vievän aikaa työskentelyltä:

”Minua lahjakkaampi ihminen on hereillä, kun minä nukun. Ja nukun paljon; niinpä on helppoa olla minua lahjakkaampi.” (26.5.[30], s. 27.)

”Olen nukkunut parina yönä jokseenkin huonosti & tunnen itseni kuolleeksi, en pysty työskentelemään; ajatukseni ovat sumeita & olen masentunut, mutta pahaenteisellä tavalla.” (25.3.[37], s. 109.)

Niin se on, huonosti nukkuneena ajatus ei kulje, vaan harhailee, ja mitä tulee lahjakkuuteen, sitä tältä filosofilta ei silti tainnut puuttua.

∗∗∗

William S. Burroughs, jota voinee kuvata muun muassa kulttikirjailijaksi, ei arvosta unia:

”Vuosien ajan ihmettelin, miksi unet ovat usein niin tylsiä muille kerrottuna, ja tänä aamuna keksin vastauksen, joka on perin yksinkertainen – kuten useimpien kysymysten kohdalla, vastauksen on aina tiennyt: Ei kontekstia… kuin pankin lattialle asetettu täytetty eläin.” (S. 9–10.)

”Kuolema on unissa aina epämääräistä. Olen usein yrittänyt tappaa itseni unessa välttääkseni joutumasta poliisin kynsiin, mutta en tunnu koskaan todella kuolevan. Uni käy synkemmäksi sitä katsellessani. Joku pyyhkii tarkoituksella jäljet pois. (S. 158.)

Ja kuolemasta:

”Lehdistötiedottajani Kim Carsons sanoi: ’Ainoa tavoittelemisen arvoinen päämäärä on kuolemattomuus.’ Ja vittuun fyysikot, jotka sanovat: ’Ei ole taulua ilman kehystä. Ei elämää ilman kuolemaa. Ainoa asia joka antaa elämälle merkityksen ja arvon on kuolema. Miksi pitäisi olla toinen elämä? Etkö saa tarpeeksesi täällä?’ (S. 118.)

Silti kirja, jota suosittelen Burroughsilta luettavaksi, on tietenkin Alaston lounas. Varoitus: se sisältää tajunnanvirtaa, huumeiden käyttöä ja yleistä sekoilua! Radioteatteri teki kirjan pohjalta upean kuunnelman, mutta valitettavasti sitä ei enää löydy Areenasta.

∗∗∗

Lopuksi Raymond Chandler esittää yksityisetsiväklassikko Syvän unen päähenkilön Marlow’n mietteenä ajatuksen kuolemasta erittäin syvänä unena:

”Mitä väliä sillä oli, missä makasi kuoltuaan. Likaisessa viemärikaivossa tai marmoritornissa korkean kukkulan laella. Ihminen oli joka tapauksessa kuollut, hän nukkui syvää unta, sitä kaikkein suurinta unta, moiset asiat eivät enää vaivanneet hänen mieltään. Öljy ja vesi olivat hänelle samaa kuin tuuli ja ilma muille. Hän vain nukkui syvää unta välittämättä siitä, kuinka inhottavalla tavalla hän kuoli tai mihin hän kaatui.”

Marlow on yksityisetsivistä kovaksikeitetyin ja esiintyy yhdeksässä Chandlerin dekkarissa. Elokuvissa häntä ovat näytelleet muun muassa Humphrey Bogart, Robert Mitchum ja Elliot Gould.

Suomen kielessä eräs kuolemaa ja nukkumista yhdistävä ilmaisu on nukkua pois, ja epäilemättä muitakin tapoja löytyy.

∗∗∗

On vihdoin kesäkuu, ja nautitaan siitä!

 

LÄHTEET
William S. Burroughs: Koulutukseni – Unien kirja. (Suom. Elina Koskelin.) Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2012.

Raymond Chandler: Syvä uni. (Suom. Seppo Virtanen.) WSOY, 1990.

Platon: Lait, Teokset osa 6. (Suom. Marja Itkonen-Kaila, Holger Thesleff, Tuomas Anhava, A. M. Anttila.) Otava, 1986.

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä. Swannin tie, Combray. (Suom. Pirkko Peltonen ja Helvi Nurminen.) Kustannusosakeyhtiö Otava, 2007.

Ludvig Wittgenstein: Ajatusliikkeitä. Päiväkirjat 1930–1932 & 1936–1937. (Toim. Ilse Somavilla. Suom. Tommi Uschanov.) Niin & Näin, 2011.

Leave a Reply

Your email address will not be published.