Uni ja kaksisuuntainen mielialahäiriö

Unen ongelmat ovat hyvin yleisiä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla. Elimistön vuorokausirytmin häiriöt voivat laukaista sairauden, ja erityisesti manian esioireiden ilmetessä riittävästä unen saannista ja säännöllisestä uni–valverytmistä huolehtiminen on olennaista vakavan sairastumisen ehkäisemisessä. Pitkäkestoisia uniongelmia esiintyy myös sairausjaksojen välissä. Kirjoituksen lopussa esitellään hoitokeinoja.

 

Kaksisuuntainen mielialahäiriö (bipolaarihäiriö, aik. maanis-depressiivinen häiriö) määritellään Terveyskirjastossa toisiaan vaihtelevin välein seuraavien masennus- ja maniavaiheiden kautta. Sairausjaksojen välillä henkilö voi olla täysin oireeton tai saattaa kärsiä lievemmistä masennus- tai muista oireista.

Kuvassa on mies, jonka mieliala vaikuttaa neutraalille. Hän pitää käsissään kahta valokuva kasvoistaan, joista toisessa hän itkee (masentunut) ja toisessa on riehakas (maaninen).

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheiden aikana esiintyy muita masennustiloja yleisemmin psykoottisia oireita, ajatusten ja liikkeiden hidastumista, liikaunisuutta, ruokahalun kasvua.

Manialle tyypillinen piirre on vähintään viikon yhtämittaisesti kestävä periodi, jona aikana henkilön mieliala on kohonnut normaalista poikkeavalla tavalla. Aktiivisuus, puheliaisuus, ajatuksen riento ja itsetunto ovat voimakkaasti kohonneet. Käyttäytyminen voi olla yliseksualisoitunutta. Unen tarve on selvästi vähentynyt.

Hypomania on maniaa muistuttava vaihe, mutta oireiltaan lievempi. Hypomaniassa korostuvat ärtyisyys, lyhytjännittyneisyys, keskittymisvaikeudet, unettomuus ja usein myös lisääntynyt alkoholin käyttö.

Manian esioireista tai oireista kärsivän on tärkeää huolehtia säännöllisestä uni–valverytmistä ja riittävästä unen määrästä, sillä siten voi vähentää alttiutta vakavaan sairastumiseen. Perusteena on se, että elimistön vuorokausirytmien häiriöt saattavat olla eräs sairastumista laukaiseva tekijä.*

∗∗∗

Univaikeuksien yleinen esiintyminen kaksisuuntaisen mielialahäiriön yhteydessä tuli esille jo Terveyskirjaston artikkelissa. Morton ja Murray** pitävät uniongelmia jopa keskeisenä diagnostisena kriteerinä häiriölle. Maanisten vaiheiden aikana unettomuutta (unen tarpeen väheneminen, nukahtamisen tai unessa pysymisen vaikeus) potee enemmistö sairastavista.

Masennusvaiheita luonnehtii liikaunisuus, kokemus jatkuvasta väsymyksestä tai unettomuus. Häiriintyneen unen merkitys näkyy monella tavalla:

  • Unen häiriintyminen edeltää ja on mahdollisesti syynä kaksisuuntaisen mielialahäiriön syntyyn ja etenemiseen.
  • Unen ongelmat ovat yksi varhaisimmista oireista ennen ensimmäisen, täysimittaisen mielialahäiriön puhkeamista.
  • Unen ongelmat ovat merkittävä riskitekijä sairastumiselle tulevaisuudessa.
  • Unen ongelmat vaikuttaisivat ennakoivan uuden mielialahäiriöjakson kehittymistä.

Mikä mielenkiintoista, 70 % sairastavista potee pitkäkestoisia univaikeuksia myös sairausjaksojen välissä.

∗∗∗

Morton ja Murray tuovat esille kaksi sairastavuuteen todennäköisesti liittyvää seikkaa. Ensimmäiseksi kyse on usein kronotyypiltään iltavirkuista henkilöistä. Toiseksi kestoltaan 24 tunnin mittainen vuorokausirytmi on usein häiriintynyt ja jatkuvasti epäsäännöllinen, mikä johtaa unen vähyyteen ja väsymykseen silloin, kun tulisi olla virkeä.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien omaseurannan perusteella unen häiriöt ovat yleisin maanisen periodin ennakko-oireista ja kuudenneksi yleisimmät masennusperiodin kohdalla.

Univaikeudet hidastavat paitsi toipumista myös tuovat ongelmia, joita unettomuutta potevat tyypillisesti joutuvat kohtaamaan: fyysinen ja psyykkinen suoriutuminen heikkenevät, päiväaikainen väsymys ja onnettomuusriski kasvavat, ja unen puutteen fyysiset seuraukset tulevat vähitellen esille vain muutamia ongelmia mainitakseni.

∗∗∗

Uneen liittyvien ongelmien ja siten mielialahäiriön uusiutumisriskin pienentämiseksi on käytettävissä entuudestaan tuttuja ja luotettavaksi havaittuja keinoja. Mikäli sairastavalla on polikliininen hoitokontakti, perinteisen unipäiväkirjan avulla unen muutoksia on mahdollista seurata. Omatoimiseen seurantaan käyvät unipäiväkirjan lisäksi useat älylaitteet ja -sovellukset, jotka antavat ainakin suuntaa unen määrästä ja motivoivat henkilöä tarvittaessa muuttamaan nukkumistottumuksiaan.

Koska elimistön vuorokausirytmien häiriöt saattavat olla sairausjaksoja laukaiseva tekijä, Morton ja Murray ehdottavat sosiaalisten asioiden ja tapahtumien tasapainottamista. Tavoitteena on, että sairastava pyrkii noudattamaan säännöllisyyttä myös päiväaikaisessa toiminnassaan. Esimerkkinä vuoteessa oloajat, ruokailut, ulkoilut, sovitut tapaamiset, ja kaikki mitä päivään tavallisesti sisältyy. Kirkasvalohoidolla päivän saa käyntiin.

Unettomuuden kognitiivis-behavioraalinen terapia (CBT-I) on käyttökelpoinen niin mielialahäiriöiden yhteydessä kuin yksinomaan univaikeuksista kärsivillä.

Nukahtamislääkkeiden käyttöä ei suositella, vaan ensisijainen suositus on lääkkeetön hoito. Tarvittaessa hoitava lääkäri voi määrätä muita väsyttäviä lääkkeitä.

 

LÄHTEET
* Muokattu Terveyskirjaston artikkelista “Kaksisuuntainen mielialahäiriö“, jonka kirjoittaja on psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen.
** Morton E, Murray G: ”An update on sleep in bipolar disorders: presentation, comorbidities, temporal relationships and treatment.” Curr Opin Psychol. 2019 Aug 26;34:1-6. (Abstrakti)

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *