Unettomuuden yksilölliset profiilit

Voiko unettomuuden hoito olla yksilöllistä sanan tarkassa merkityksessä? Vastaus on toisaalta kyllä, toisaalta ei. Toisistaan eroavien unettomuuden haitta-asteen profiilien määrä on niin suuri, ettei hoidon yksilöiminen ole mitenkään mahdollista. Silti asia ei nousse esteeksi unettomuuden onnistuneelle hoidolle.

 

Unettomuuden haitta-asteen arvioinnissa käytetään tyypillisesti samannimistä Charles Morinin kehittämää kaavaketta (eng. Insomnia Severity Scale; ISI). Pisteytettyjen kysymysten yhteenlaskettu määrä määrittää, onko henkilöllä a) ei kliinisesti merkittävää unettomuutta, b) lievä unettomuus, c) keskivaikea unettomuus, d) vaikea unettomuus.

Abstrakti vesivärimaalaus. Parikymmentä eriväristä ympyrämäistä kuviota liittyy toisiinsa, ja alkuperäiset värit sekoittuvat. Muodot ja värit muuttuvat epätarkoiksi.
Kuva: Rawpixel.com / Freepik.com

Kyselykaavakkeet ovat kätevä tapa haarukoida terveydentilaan liittyvien oireiden vaikeusastetta, mutta ongelmana usein on tuloksen epätarkkuus. Tämä pätee esimerkiksi masennuksen asteen arvioinnissa käytettävään BDI-kyselyyn. Vastaavaan päätelmään ovat tulleet muun muassa Eiko ym.

Samanaikaisesti on sekä mielenkiintoista huomata että tärkeä muistaa, ettei tarkkuuden puute välttämättä tuota käytännön hoidon kannalta ongelmia – siis asetettujen tavoitteiden saavuttaminen –, mutta entä jos vastausten perusteella pyrittäisiin rakentamaan kunkin vastaajan oma, yksilöllinen unettomuuden haitta-asteen profiili? Tämä kysymys on tieteenfilosofinen ja teoreettinen, ei niinkään käytännöllinen, kuten pian käy ilmi. Tarkoitus ei myöskään ole kyseenalaistaa kyseessä olevan kaavakkeen arvoa tehtävässä, johon se on suunniteltu.

∗∗∗

Mennäkseni unettomuuden haitta-asteen arviointi –kaavakkeeseen sen kysymykset ovat seuraavat:


Arvioi univaikeuksiesi VAKAVUUTTA (ei lainkaan 0, lievä 1, kohtalainen 2, vakava 3, erittäin vakava 4p.)
1) Nukahtamisvaikeus
2) Unessa pysymisen vaikeus
3) Liian aikainen herääminen aamulla

Kuinka TYYTYVÄINEN / tyytymätön olet tämänhetkiseen nukkumiseesi?
Erittäin tyytyväinen 0, Tyytyväinen 1, En osaa sanoa 2, Tyytymätön 3, Erittäin tyytymätön 4

Missä määrin arvioit nukkumisongelmasi HÄIRITSEVÄN päivittäistä toimintaasi (esim. aiheuttaa väsymystä päivällä, häiritsee suorituskykyäsi, aiheuttaa keskittymis- ja muistamisvaikeuksia, vaikuttaa mielialaan)?
Ei häiritse yhtään 0, Vähän 1, Jonkin verran 2, Paljon 3, Häiritsee erittäin paljon 4

Kuinka helposti luulet muiden HUOMAAVAN nukkumisongelmasi heikentäneen elämänlaatuasi? Eivät huomaa lainkaan 0 Juuri ja juuri 1 Melko helposti 2 Helposti 3 Huomaavat erittäin helposti 4

Kuinka HUOLESTUNUT / ahdistunut olet tämänhetkisen nukkumisongelmasi vuoksi? En ollenkaan 0, Vähän 1, Jonkin verran 2, Paljon 3, Erittäin paljon 4


Kolme eri suuntaan katsovaa naista profiilikuvana. Erot ovat ilmeiset.
Kuvat: Valuavitaly / Freepik.com

Kuten voi todeta, kaavake unettomuuden haitta-asteen arviosta tuottaa peräti 78125 erilaista, täysin yksilöllistä unettomuuden haitta-asteen profiilia. (Mikäli kyselyyn vastanneen henkilön kohdalla esiintyy useita ei oiretta -vastauksia (siis 0 pistettä) tai yhteispistemäärä jää alle kahdeksan, ei kyseessä ole kliinisesti merkittävä unettomuus.)

∗∗∗

Palatakseni edelliseen, mikäli kahden eri henkilön unettomuuden haitta-asteen profiilit eroavat toisistaan, miksei hoidon tulisi olla vastaavassa määrin yksilöllistä? Mainitsin alussa epätarkkuuden, joka kyselykaavakkeissa tyypillisesti ilmenee, mikä tarkoittaa sitä, ettei eroja profiileissa voida ottaa huomioon hoitoa määritettävissä tai toteutettaessa samassa merkityksessä. Hoidon yksilöiminen tällä tavoin olisi siis tietenkin mahdotonta.

Toiseksi se on uskoakseni tarpeetonta, sillä kun unettomuusongelman keskeiset ongelmat – nukahtamisvaikeus, unessa pysymisen vaikeus, liian varhainen herääminen – alkavat korjaantua, vähitellen samalla vähenee tyytymättömyys nukkumiseen, tunne uniongelman häiritsevyydestä ja niin edelleen.

∗∗∗

Lopuksi pohdintaa siitä, onko unettomuus psykologinen vai biologinen oire tai oireen ilmentymä. Tähän aiheeseen törmäsin Markus I. Erosen luennolla ja artikkelissa1. Eronen arvelee, ettei ole selvää, pitäisikö unettomuutta pitää psykologisena vai biologisena ilmiönä vaiko molempina, ja hän kuvaa näiden välistä rajaa sumeaksi.

Mies pitää tyynyä sylissään. Tyynyn höyhenet ovat takertuneet mm. miehen hiuksiin. Ilmeen perusteella mies on romahtamassa. MIssä on psykologisen ahdingon ja fysiologisen stressin raja?
Kuva: Wayhomestudio / Freekpik.com

Mietin alkajaisiksi, vastaisiko unettomuuden nykyinen hoitosuositus tähän kysymykseen. Nimittäin ensisijaiset hoitokeinot ovat lääkkeettömiä, ja keskeisimpänä vaikean unettomuuden hoidossa on kognitiivinen käyttäytymisterapia, josta olen hiljattain kirjoittanut enemmänkin.

Valintaa unettomuudesta psykologisena ilmiönä näyttäisi kannattavan myös unettomuuden haitta-asteen arvioinnin neljä jälkimmäistä kysymystä, joilla perataan nimenomaan vastaajan kognitiivisia asenteita, uskomuksia, tunteita ja tuntemuksia: tyytyväisyys/ tyytymättömyys, arvio ongelman häiritsevyydestä, luuleminen ja viimeisenä huolestuneisuus / ahdistuneisuus. Tosiaan enemmän psykologiaan kuuluvaa?

∗∗∗

Kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan kuuluu kuitenkin tekijöitä, joiden avulla pyritään lieventämään ahdistusta ja pelkoja, joilla on aina biologinen vastineensa2. Terapiaan sisältyy lisäksi muun muassa rentoutumisharjoituksia, joiden tavoitteena ei ole vain mielen rauhoittaminen, vaan myös keho biologisena kokonaisuutena.

Lopputulemana on siis se, että vaikka unettomuus koetaan ensisijaisesti psykologisena tilana – olen uneton, ja se ahdistaa minua… – henkilön valvoessa hänen kehonsa ei ole lepotilassa, joten kyseessä on samanaikaisesti tila, jolla on tärkeitä biologisia ja fysiologisia seurauksia.

Joko-tai-kysymys unettomuuden luonteesta olisi siis väärin asetettu, niin sanottu virheellinen dikotomia.

En siis usko meneväni pahasti metsään, kun arvioin kyseessä olevan sekä psykologisen että biologisen ilmiön samanaikaisesti. Edelleen sumeaa, kuten Eronen ilmaisi.

 

LÄHTEET
Eronen Markus I.: “The levels problem in psychopathology”. Psychol Med. 2021 Apr; 51(6): 927–933.
Fried Eiko, Nessa Randolph: “Depression is not a consistent syndrome: An investigation of unique symptom patterns in the STAR*D study”. J Affect Disord. 2015 Feb 1; 172: 96–102.
Morin CM, Belleville G, Bélanger L, Ivers H. The Insomnia Severity Index: psychometric indicators to detect insomnia cases and evaluate treatment response. Sleep 2011;34:601-8.

VIITTEET
1. Eronen 2021, s. 2.
2. Menemättä nyt lainkaan body-mind-ongelmaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *