Unesta ja valveesta lajeilla osa 2

Yleisen teorian muodostamista unen merkityksestä ja tehtävistä vaikeuttaa siis (ainakin) osaltaan se, että uni ja nukkuminen toteutuvat eläinkunnassa hyvin moninaisilla tavoilla. Voikin sanoa, että yhtäläisyyden sijaan vallitsee moninaisuus.

 

Toisaalta, olisiko filosofialla annettavaa tähän? Unessa olemisen kuvaamista voisi etsiä yhtäläisten piirteiden kautta perheyhtäläisyyden käsitettä hyödyntäen. Siirryn tässä aihepiirissä nyt toiseen vaiheeseen.

Kuva: aleksandarlittlewolf / Freepik.com.

Ludwig Wittgenstein, jonka käsialaa perheyhtäläisyyden teoria on, käytti siitä yhtenä esimerkkinä peliä: on olemassa lautapelejä, korttipelejä, joukkuepelejä, yksinpelejä, otteluita ja niin edelleen. Peleissä ”et tule näkemään mitään, mikä on kaikille yhteistä, vaan tulet näkemään yhtäläisyyksiä, sukulaisuuksia, vieläpä kokonaisen sarjan sellaisia.”1

Kuva: master1305 / Freepik.com.

Tiivistetysti Wittgenstein tarkasteli tapauksia, jotka muodostavat perheenomaisen yhteisön, mutta joka samalla on monimutkainen, kyseessä olevien tapausten yhteisten piirteiden verkosto.

Vaihdetaan pelin tilalle uni: Ensinnäkin on tärkeää, ettei unen käsitteen alaa pidetä suljettuna. Mikäli pidettäisiin, se tarkoittaisi, että olisi etukäteen mahdollista määritellä, mikä on unta, mikä taas ei. Tämä rajaisi unessa olemisen tapojen, joita ei entuudestaan tunneta – esimerkiksi uuden lajin löytyessä –, mahdollisuutta tulla tunnustetuksi unessa olemiseksi.

Samalla tästä syystä unen käsite on erässä mielessä epämääräinen, sillä siitä on monessa tapauksessa vain yksittäisiä luonnehdintoja: aivojen sähköinen aktivaatio voi olla alentunut, aineenvaihdunta voi olla hidastunut, valveilla oloon verrattuna nukkuma-asento voi muuttua lajikohtaiseksi tai muut edellisessä tekstissäni luetellut Joinerin antamat kriteerit2. Olennaista on, etteivät kaikki kriteerit täyty kaikilla lajeilla, joiden todellista lukumäärää voi vain arvailla.

Kuva: MilletStudio/Shutterstock.

Myös nukkuma-asennot ovat lajikohtaisia: maaten, seisten, maaten ja seisten, roikkuen ja niin edelleen. Unipaikka voi olla maassa, maaperään kätkeytyneenä, kallion kolossa, pensaassa, puussa, ilmassa, merenpohjassa, vuoteessa ja niin edelleen. Perheyhtäläisyyden avulla lajikohtaiset asennot yhdistyvät nukkumisasentojen verkostoksi.

∗∗∗

Selkeän määritelmän puuttuminen voi herättää kysymyksen, mitä merkitsee unessa olemisen käsitteen tunteminen ilman, että osaa muotoilla sen täsmällisesti sanoiksi. Perheyhtäläisyyden tarjoama selitys on se, että koska uni toteutuu moninaisin tavoin, siitä voi olla vain esimerkkejä, joilla ei ole olemassa mitään kaikille yhteistä piirrettä, vaan monimutkainen yhteisten piirteiden verkosto, perheyhtäläisyys.

Perheyhtäläisyyden käsitteen avulla katoaa ongelma siitä, mitä uni ja unessa oleminen ”täsmällisesti ja poikkeuksetta” olisivat, samoin se, että eläinkunnassa lajien uni toteutuu eräiltä osin tavoilla, joilla se toteutuu toisella lajilla, mutta ei kolmannella, kun taas kolmannella se toteutuu eräiltä osin samalla tavalla kuin viidennellä ja niin edelleen. Voi siis sanoa, etteivät lajien tavat olla unessa ole identtisiä keskenään, vaan muodostavat sukulaisuussuhteen. Wittgensteinia mukaillen kaikkia näitä eläinkunnassa esiintyviä tiloja sanotaan levoksi, uneksi tai nukkumiseksi, vaikka ilmenemistavat poikkeavatkin toisistaan. Filosofisesti selitettynä tämä tarkoittaa, ettei unella ole ennalta määrättyä ja lukittua olemusta.

∗∗∗

Tieteenfilosofisesti katsoen unitilan määritteleminen Joinerin esittämien kriteerien avulla on ongelmallista siinä mielessä, että määrittely joudutaan tekemään negatiivisten piirteiden, neurofysiologisten mittausten ja käyttäytymiseen liittyvien tekijöiden – alentunut / muuttunut / verrattuna / vastakkainen – välityksellä. Asian voi tulkita niin, että koska emme osaa sanoa, mitä uni ja nukkuminen ovat, kerromme, että on olemassa (eräs) tila, joka poikkeaa suuresti valveilla olosta. Muotoiluni on kärjistetty, mutta määrittelyn ongelman myös Joiner tiedostaa.

∗∗∗

”Kaiken teoria unesta” saa yhä odottaa, mutta perheyhtäläisyyden avulla unessa oleminen määrittyy positiivisten, eikä negatiivisten piirteiden muodossa, mikä on tieteenfilosofisesti merkityksellinen erottelu. Unitilan määrittelyä ei tehdä kertomalla, miten se poikkeaa valvetilasta, vaan antamalla esimerkkejä, millainen yhteisten piirteiden verkosto niistä muodostuu. Esimerkiksi uusien lajien tunnistaminen ei romuta muodostettua määritelmää.

 

LÄHTEET
William J. Joiner: “Unraveling the Evolutionary Determinants of Sleep”. Curr Biol. 2016 Oct 24;26(20):R1073-R1087. (abstrakti) www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27780049

Ludvig Wittgenstein: Filosofisia tutkimuksia. Suom. Heikki Nyman.WSOY 1999.

VIITTEET
1. Wittgenstein 1999, §66.
2. Joiner 2016, R1073.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *