Suomenkielisiä unta ja nukkumista käsitteleviä kirjoja on itse asiassa varsin vähän, ja vielä vähemmän on laadukkaita kirjoja, jotka kestävät aikaa.
Anja Portinin Uni – aamuun on aikaa, koko maailma nukkuu ilmestyi jo vuonna 2005, mutta on toistaiseksi lajissaan ainutlaatuinen suomenkielinen tietokirja unesta ja nukkumisesta.
∗∗∗
Erinomaisia tietokirjoja unesta on ilmestynyt aivan viime vuosina – ainakin Kajaste-Markkula, Partonen, Pihl-Aronen, Stenberg –, ja ne käsittelevät aihettaan perusteellisesti, mutta eivät astu erikoisalansa ulkopuolelle.
Sitä vastoin ajattelen Portinin teosta unen pienenä ensyklopediana, sillä se käsittelee reilussa kahdessasadassa sivussa aihettaan laaja-alaisesti ja iättömästi siinä mielessä, että se on täynnä viittauksia eri aikakausien merkittäviin ajatuksiin ja näkemyksiin niin tekstinä kuin kuvina, piirroksina ja maalauksina.
Portinin Unessa esille nostamia aiheita voi ainoastaan syventää, mutta tällöin kirjasta olisi tultava vähintään kaksi kertaa paksumpi, jotta se voisi antaa lisäarvoa lukijalle.
∗∗∗
Portin kertoo esipuheessa, että ”lähtökohtana oli yhdistää unta koskeva tieto ihmisten arkikokemuksiin sekä taiteen kuvauksiin unesta ja tehdä näin näkyväksi joitain niistä mielikuvista ja merkityksistä, joita uneen ja nukkumiseen liittyy. Tavoitteena oli näyttää yön ja unen eri sävyt, ei ainoastaan mustaa yötä ja sinistä unta, utuisia unikuvia.” (s. 8.)
Ensimmäisessä luvussa pääosassa on tieteellinen unitutkimus ja kolmannessa eli uneksimista käsittelevässä luvussa pääosassa on taide. Toinen, neljäs ja viimeinen eli viides luku rakentuvat pääosin arkikokemuksen ja taiteen väliselle vuoropuhelulle.
Toisen luvun aiheita ovat muun muassa kesäyön uni, yöt hotelleissa ja junissa sekä asunnottomien yöt. Neljännen luvun aiheita ovat muun muassa uneton yhteiskunta sekä valvovat lapset ja väsyneet vanhemmat.
∗∗∗
Uni on muodoltaan esseekokoelma, joka kirjastotietokannan mukaan sisältää ainakin seuraavia unta ja nukkumista koskevia aihealueita: elokuva, kaunokirjallisuus ja kirjallisuudentutkimus, kulttuurihistoria, kuvataide, maalaustaide, musiikki, myytit, piilotajunta, psykologia, sadut, symbolit, taide ja taidehistoria, tulkinta, unet, uni, unien tulkinta ja unihäiriöt.
Teoksen laajuudesta kertoo sekin, että luettelo lähteistä ja innoittajista on kahdeksan sivun mittainen, ja henkilöhakemisto on neljän sivun mittainen.
Aihepiirin laajuutta ei pidä säikähtää. Teosta ei ole suunnattu erikoisasiantuntijoille, vaan meille kaikille unesta uteliaiksi tuleville, jollaisiksi uskon kenen tahansa ainakin hetkittäin tulevan, vaikkapa aamuisin värikkäiden unien jälkeen.
Teosta voi halutessaan lukea pieninä osina ja jäädä miettimään lukemaansa.
∗∗∗
Uneen sisältyy laaja valikoima kuvia, piirroksia ja maalauksia eri aikakausilta. Ne kertovat omalla tavallaan nykylukijalle, miten tämä näennäisen arkinen ja meille kaikille tuttu ilmiö ja tapahtuma – uni ja nukkuminen – on inspiroinut kuvittajia ja taiteilijoita pitkän, pitkän aikaa. Vanhin maalaus onkin 1300-luvulta, ja kuvaluettelo on yhteensä neljän sivun mittainen.
Ainoa mainitsemisen arvoinen seikka ei ole, mitä kansien väliin sisältyy, sillä myös Unen ulkoasuun on kiinnitetty huomiota. Kannen on suunnitellut Sari Linna ja taiton suunnittelusta vastaavat Tarja Nieminen ja Tuija Tilsala.
∗∗∗
Uni-kirjan saamiseksi ei enää tällä hetkellä kannata suunnata isoihin kirjakauppoihin, vaan käyttää esimerkiksi kirjastoja. Niiden lisäksi sitä on yhä jonkin verran saatavilla kaupoista, jotka myyvät kustantajilta jääneitä eriä edullisempaan hintaan. Myös käytettynä kirjaa on saatavilla netin kirppareista ja huutokaupoista, ja suosittelen sen hankkimista ennen kuin painos myydään loppuun.
Anja Portin: Uni – aamuun on aikaa, koko maailma nukkuu. Kustannusosakeyhtiö Avain, 2005.