Pätevä tieto- ja itseapukirja unesta

Omaa unta on syytä arvostaa, sillä se muodostaa kolmanneksen hyvinvointimme tukipilareista. Kaksi muuta ovat liikunta ja ravitsemus, kuten pitkään on ajateltu. Arkisten rytmien toisteisuus tarkoittaa samalla säännöllisyyttä, josta elimistömme pitää. Hyvinvoinnista huolehtiminen tarkoittaa myös sairauksien ennaltaehkäisyä. Aiheena on Henri Tuomilehdon ja Jouni Vornasen Nukkumalla menestykseen.

 

Ensimmäinen ja tärkein nukkumista parantava seikka, jonka Nukkumalla menestykseen –kirjan tekijät tuovat esille, on unen arvostaminen jo ennen kuin unen vähyydestä tai suoranaisista unihäiriöistä tulee pulma. Tällä tavoin oman unen arvostaminen tarkoittaa itsen arvostamista.

Kirjan kansikuva.

Viime vuosina unen yhteyteen on nostettu ravinnon ja liikunnan merkitys, tai pikemmin vuosituhansia sitten nähty yhteys on palautettu kunniaan. Yhteyttä voi kuvata kehäksi, jossa jokainen komponentti vaikuttaa toisiin. Elleivät esimerkiksi ravintoasiat ole kunnossa, eivät toiset kaksi komponenttia voi toteutua yksilöllisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Vääränlaiset tai huonot ravitsemustottumukset voivat johtaa liikunnan vähentymiseen, josta puolestaan voi seurata univaikeuksia ja niin edelleen pahentuen.

Luen tämän tarkoittavan kaikkea kohtuudella, sekin jo antiikin ajan viisaus.

∗∗∗

Kirjassa on useita esimerkkitapauksia uniongelmista elämän eri vaiheissa, mikä nostaa kirjan käytännöllistä arvoa, joista nostan esille raskauden ja synnytyksen jälkeisen ajan, sekä äidin että vauvan näkökulmasta katsottuna, sekä seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevän luvun (alk. s. 109). Jopa 80 prosenttia naisista kokee raskausaikana säännöllisiä uniongelmia ja poikkeavaa päiväväsymystä.

Odottaessa riittävän levon saantiin on suhtauduttava vakavasti, sillä kyse on samalla sikiön hyvinvoinnista. Myöhemmin vauva-arkea seuraa töihin paluu, joka saattaa vaatia tekemään muutoksia unirytmiin. Luvussa on lisäksi Vilho Aholan katsaus stressiin, seksiin ja seksuaalisuuteen, joita tarkastellaan myös miehen näkökulmasta.

∗∗∗

Entä milloin on tullut levättyä riittävästi? Mikäli se, että henkilö kokee aamulla herätessään nukkuneensa riittävästi, ei kelpaakaan kriteeriksi, kuten tekijät moittivat, koska vähäiseen unen määrään tottuu, mikä sitten? Ehdotus on nukkua tunti enemmän ja katsoa sen vaikutusta toimintakykyyn ja mielialaan.

Päiväaikainen toimintakyky on toinen yleinen arviointiperuste, mutta samalla tavalla heikentyneeseen toimintakykyyn ehtii tottua. Voiko sitten luotettavasti sanoa olevansa virkeämpi kuin aikaisemmin, jolloin nukkui tunnin vähemmän? Miten pitkän ajanjakson jälkeen asiasta voi vakuuttua? Pidempään nukkuminen lienee toistaiseksi paras ratkaisu tähän pulmaan, ja ohjeena tunnin lisääminen yöuneen on epäilemättä hyvä idea.

∗∗∗

Kirjoittajat jakavat uniongelmat kahteen ryhmään: ikään kuin vapaaehtoiseen, omasta toiminnasta johtuvaan univaikeuteen ja varsinaisiin unihäiriöihin. Kopioin taulukon sellaisenaan tähän, sillä se voi auttaa lukijaa hahmottamaan uniongelmien taustasyitä.

Taulukko jakautuu kahteen osaan: vapaaehtoinen, itsestä johtuva haaste nukkumisessa, ja varsinainen unihäiriö. Ensin mainittuun kuuluvat liian vähäinen uni omiin tarpeisiin nähden, ja huonolaatuisen unen edistäminen päiväaikaisilla toimilla. Jälkimmäiseen kuuluu pitkäaikaisista univaikeuksista kärsiminen, joka ei johdu psyykkisistä ongelmista, kuten joskus ajatellaan. Unihäiriön seurauksena sitä vastoin voi ilmetä ahdistusta ja masennusta.

∗∗∗

Kirjaa voi kritisoida muutamasta seikasta. Tuomilehto kuvaa kehittäneensä innovatiivisen toimintamallin unihäiriöiden hoidossa (s. 138). Kyse on unihäiriön tarkasta tunnistamisesta ja syynmukaisesta hoidosta. Ainakaan tieteenfilosofian näkökulmasta mallia ei tosin hahmota erityisen innovatiiviseksi tai uudeksi. En myöskään ole varma, ovatko unihäiriöt (poikkeuksetta, yksinomaan?) lääketieteellisin keinoin hoidettavia ongelmia, kuten hän esittää.

Kirja olisi saanut eloisuutta kuvien avulla. Nyt näkyvillä on muutama harmaa piirros, joiden informaatioarvo on sitä paitsi heikko, sillä samat seikat jo esitetään tekstissä paremmin. (Kts. esim. s. 51 ja 108.)

Kirjaa yleisemmällä tasolla arvioiden vierastan ajatusmallia ”jokainen pystyy, jokainen voi … jos haluaa”, joka tuodaan esille heti esipuheessa ja toistuu useasti jatkossa. Malli viittaa self help -oppaisiin, samoin kirjan nimi ”Nukkumalla menestykseen”. Toki self help -kirja voi olla asiantunteva ja hyvä, kuten tässä tapauksessa, mutta se tuskin on oletusarvo niiden kohdalla. Ajattelen, että tiedettä voi kansantajuistaa ilman populismia.

∗∗∗

Tuomilehdon ja Vornasen teos painottaa riittävän ja hyvälaatuisen levon lisäksi ravitsemuksesta ja liikkumisesta huolehtimista. Ne muodostavat hyvinvointimme perustan, josta sairauksien ennaltaehkäisy saa tuen. Se on kirjoitettu lääketieteellistä sanastoa säästellen, mikä tehnee siitä maallikoille mukavaa luettavaa. Asiantunteva kirja unesta ja yleisimmistä unihäiriöistä saa lukusuosituksen.

 

TEOSTIEDOT
Henri Tuomilehto ja Jouni Vornanen: Nukkumalla menestykseen. Tammi, 2019. Sivumäärä 196.

(Loppukiitosten perusteella Tuomilehto on vastannut lääketieteellisestä osuudesta ja Vornanen varsinaisen tekstin tuottamisesta.)

Kirja on saatavana paitsi kovakantisena myös e- ja äänikirjana.

Kts. www.tammi.fi/kirja/henri-tuomilehto/nukkumalla-menestykseen/9789520408824

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *