Nuoren unettomuus – koko perheen asia

Unihäiriöt ovat yleisiä nuoruusiässä, mutta vanhempien antaman tuen avulla nukkuminen voi kehittyä paremmaksi. Vanhempien omilla nukkumistavoillaan antamalla mallilla on myös iso merkitys, samoin kodin sisäisellä ilmapiirillä.

 

Nuoret kokevat merkittäviä muutoksia nukkumisessaan ikävaiheeseen kuuluvan biologisen kehityksen ja sosiaalisten ympäristöjen muutosten vuoksi. Tavallisia seurauksia 12–18-vuotiailla ovat unen riittämättömyys, myöhäiset nukkumaanmenoajat ja unen heikompi laatu. Nämä haitat voivat kestää vielä edellä mainittua ikäkautta myöhemmäksi.

Nuori nainen nukkuu ja hänen päänsä on avoinna olevan kirjan päällä. Ympäristönä on kirjasto.
School photo created by freepik – www.freepik.com

Kouluissa toteutetut interventiot paremman nukkumisen puolesta ovat johtaneet hetkellisesti pidempään yöuneen, mutta nuorten sitoutuminen ja motivoituminen nukkumistottumusten muutoksiin ei mahdollisesti ole ollut riittävää.1

Tällä hetkellä tehokkaimmiksi keinoiksi parantaa nuoruusikäisen unta ajatellaan sellaisia, jotka pyrkivät edistämään käyttäytymisen muutosta ja tukevat tiedon siirtämisen vuorovaikutteisuutta perheen sisällä ja joissa vanhemmat ovat aktiivisesti nuoren tukena. Vanhemmille ja kasvattajille on luontevaa esimerkiksi tukea kotona asuvan nuoren nukkumaanmeno- ja heräämisaikoja, vähentää illalla sisävalaistusta ja tuoda aamuihin valoaltistusta.

∗∗∗

Khor ym. ottivat tarkastelunsa kohteeksi 103 vertaisarvioitua tutkimusta, jotka käsittelivät 12–18-vuotiaiden nuorten ja heidän vanhempiensa välisen suhteen vaikutusta nuorten uneen. Samalla ilmeni, että tämän aihepiirin tutkimus on viimeisen viiden vuoden aikana herättänyt kasvavaa kiinnostusta.

Sääntöjen asettaminen erityisesti nukkumaanmeno- ja vuoteessaoloaikoihin – tarkemmin: milloin mennä vuoteeseen ja sammuttaa valot tarkoituksena nukahtaa ja milloin nousta ylös – johti nuoruusikäisen unen pidempään kestoon. Mikäli vanhemmilla oli vain epämääräinen otaksuma nuoren nukkumisajoista, se ei johtanut samaan tulokseen kuin tarkkojen rajojen asettaminen.

Samalla on pidettävä mielessä, että liian jäykkä ja tiukka sääntöjen luominen nukkumaanmenoaikoihin, missä ei oteta huomioon nuoren viivästynyttä unirytmiä, johtaa huonolaatuiseen uneen. Nuoren itsenäistyminen ja halu päättää omista asioistaan vaatii vanhemmilta neuvottelutaitoja ja sinnikkyyttä.

Nukkumaanmenoajan asettaminen saattoi aluksi johtaa pidempään nukahtamisviipeeseen, mutta siitä huolimatta unen laatu kokonaisuudessaan tuli paremmaksi. Vaikutti siis sille, että nuoren biologisesta kehityksestä johtuva viivästynyt unirytmi on – ainakin jossain määrin – muokattavissa varhaisemmaksi.

Vastaava havainto on itselläni vuodeosastolla hoidettavien nuorten vuorokausirytmissä. Nukahtaminen klo 22:een mennessä ei useinkaan ole ongelma, kun nukkumaanmenoajat on asetettu ja niiden noudattamista sekä älylaitteiden sulkemista tuetaan. Osa nuorista tarvitsee melatoniinia unirytmin korjaamiseksi varsinkin osastojakson alkuvaiheessa, mutta osa nuorista pärjää ilman.

∗∗∗

Laadultaan huonolle unen vahvin selittävä tekijä olivat ongelmat perheen sisäisessä toiminnassa ja vuorovaikutuksessa. Tässä yhteydessä puhutaan usein kaoottisesta arjesta. Niin ikään heikentyneet puhevälit tai tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn ongelmat perheen sisällä voivat kuormittaa nuorta psyykkisesti.

Nelihenkinen perhe istuu ruokailemassa. Äiti ja lapset vaikuttavat olevan ärtyneitä ja hämmästyneitä ja vaativat isältä selitystä. Isä istuu käsi otsallaan ja näyttää uupuneelta.
Kuva: Your teen for parents

Suosituksena onkin tukea ja ohjata vanhempia ongelmien ratkaisutaidoissa, mitä kautta perheen yhteenkuuluvuus on kasvatettavissa. Esimerkkeinä Khor ym. mainitsevat vastuiden erottamisen vanhempien ja nuorten roolien välillä ja näiden johdonmukaisen soveltamisen, epäsopivan käyttäytymisen ymmärtämisen ja korjaamisen sekä perheenjäsenten välisen viestinnän parantamisen.

∗∗∗

Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi nuoren ja hänen vanhempiensa nukkumistottumusten välillä havaittiin yhteys: vanhempien antamalla mallilla voi olla vaikutusta siihen, miten nuoren nukkuminen onnistuu. Kuten tiedetään, ei ole itsestään selvää, että vanhemmatkaan nukkuvat hyvin.

Pariskunta on vuoteessa selät toisiinsa päin, kumpikin katselee kännykkäänsä, joista tulee makuuhuoneeseen paljon valoa. Tarkoitus lienee käydä nukkumaan.
Kuva: Getty Images

Johtopäätöksenä tästä on, että tukemalla vanhempia korjaamaan omia nukkumistottumuksiaan parempaan suuntaan, auttaa samalla vanhempia tukemaan ja ohjaamaan nuoruusikäisen nukkumista parempaan suuntaan.

∗∗∗

Vanhempien nuoruusikäiselle osoittama lämpö ja läheisyys toistuvan ankaruuden sijaan ja kiinnostus nuoren tekemisiin ja menemisiin liittyy nuoruusikäisen vähäisempään päiväväsymykseen. Vaikka päiväväsymys voikin johtua huonosta unen laadusta tai unen riittämättömästä kestosta, niiden yhteys päiväväsymykseen ei tässä katsauksessa ollut yhtä voimakas kuin vanhempien osoittaman lämmön. Erään tutkimuksen mukaan päiväväsymyksen ja lämmön välisen yhteyden selittäjänä olisi vähentynyt psyykkinen ahdistus, toisessa tutkimuksessa esille nousi koetun stressin aleneminen. Perheen sisällä tärkeitä asioita ovat myönteisten asioiden esille tuominen ja yhteisen ajan viettäminen nuoruusikäisen kanssa.

Äiti, isä ja teini-ikäinen poika ovat tiukassa halauksessa, kaikilla on iloinen ilme kasvoillaan. Syntyy vaikutelma lämpimästä suhteesta, jossa läheisyyskään ei pelota.
Kuva: jmcrecovery.com

∗∗∗

Meta-analyysiin valikoituneisiin tutkimukseen liittyy eräitä ongelmia, joita Khor ym. tuovat esille. Yhtenä esimerkkinä se, ettei vanhempien kehittyminen kasvattajien roolissaan tullut näkyviin, joten muutoksen ymmärtäminen jäi puuttumaan. Lisäksi vaikka vanhemmuuden ja nuoruusikäisen uni kyllä liittyivät tilastollisesti toisiinsa, tutkimukset eivät tuoneet esille syy–seuraussuhdetta.

∗∗∗

Tutkimukset kuitenkin osoittivat, että nuoren unettomuus ja unihäiriöt yleisemmin ovat koko perheen asia. Asiasta vastuun jättäminen nuorelle itselleen, ei hänen ikävaiheensa huomioon ottaen ole toimiva ratkaisu. Käyttäytymistä ohjaavat ja säätelevät aivoalueet ovat vielä keskeneräiset, ja nuori tarvitsee aikuisen apua tunteidensa ja käyttäytymisensä säätelemiseen.

Kun nuori tulee vastaanotolle univaikeuksien vuoksi, avautuu samalla hyvä tilaisuus ottaa puheeksi vanhempien tai jommankumman vanhemman kanssa, mitä he vanhempina ja kasvattajina voisivat tehdä asian korjaamiseksi ja millaista heidän oma nukkumisensa on. Neljä keskeistä parannusehdotusta on tässä tekstissä.

 

LÄHDE
Khor SPH, McClure A, Aldridge G, Bei B, Yap MBH: “Modifiable parental factors in adolescent sleep: A systematic review and meta-analysis”, Sleep Medicine Reviews, Volume 56, April 2021, 101408.

VIITTEET
1. Nämä tiedot tulevat ei-suomenkielisistä tutkimuksista.

4 thoughts on “Nuoren unettomuus – koko perheen asia”

    1. Hei! Kiitos viestistä ja arvostuksesta, toivottavasti löydät täältä kiinnostavaa asiaa myöhemminkin. – Johannes

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *