Nukkumatti kohtaa päällikkökellon

Unipitoisia lastenkirjoja on ilmestynyt viime vuosina niin maailmalla kuin Suomessa. Niitä yhdistää huomion kiinnittäminen sekä tekstisisältöön että kuvitukseen.

 

Silmu kohtaa matkallaan illasta aamuun monenmoisia eläimiä ja tutustuu niiden nukkumiseen. Yksi Silmun kohtaamista eläimistä on karhu, joka Silmukin tahtoisi olla, sillä kurahousut voisi jättää pois ja karkkia saisi syödä mahan täydeltä koko kesän ajan!

Kirjan kansikuvassa päähenkilöllä Silmulla on päässään pipo, joka on kuvioitu hermosolujen ja/tai valaisevien tähtien malliin. Sinisellä taustalla on Silmun matkalla kohtaamia eläimiä.
Kansikuva: Virpi Talvitie ja Tuija Kuusela.

Matkan tarkoituksena on löytäminen, yökyöpelin nimittäin, sekä metatasolla aiemman ja uuden tiedon yhteyden oivaltaminen, mikä tarinoiden yhtenä päämääränä onkin. En kerro juonesta enempää, mutta ryhmä unitutkijoita ja kuvittaja on nyt tehnyt haluamansa kaltaisen kirjan lapsille. Kustantajan mukaan kyseessä on tarinallinen tietokirja.

∗∗∗

Olen maininnut näin muuallakin ja tässä uudestaan: Virpi Talvitien suunnittelema ja toteuttama kuvitus on kyllä hieno. Se on monella tavalla kekseliäs lukemattomia yksityiskohtia myöden, ja pienimmille juuri se pitää mielenkiinnon yllä ja kuljettaa tarinaa yökyöpelin etsinnästä. Kuvitus tukee tekstiä ja toisinpäin, mitään turhaa ei ole. Eikä kirjan asiasisällön ajankohtaisuuden ja paikkansapitävyyden puolesta ole epäilystäkään, sillä siitä vastaavat eturivin unitutkijat: Anna Sofia Urrila, Henna-Kaisa Wigren ja Kirsi-Marja Zitting.

∗∗∗

Sopiiko kirja kaikille? Pienen otokseni perusteella tämä jakaa mielipiteitä. Kirjan mahdollinen pulma ei ole siis kuvituksessa eikä asiasisällössä, vaan asiapitoisuudessa. Sanon näin, mutta varauksin. Uskon, että lapsi kuin lapsi löytää mielenkiintoista sisältöä kirjasta, mutta aikuisia asiapitoisuus saattaa kirjakaupassa säikäyttää. Huolen tästä esitti eräs isä, joka ei ole maallikko uniasioissa työnsäkään puolesta.

6-vuotias pikkuystäväni antoi kirjan kuvitukselle ison peukun, mutta tänä viikonloppuna teksti ei ainakaan itse luettuna kyennyt kilpailemaan varhaiswittgensteinilaisen kielifilosofian kanssa, johon hän päätyi epäilemättä tietämättään leikin myötä. Hänen vanhempansa arvostivat kirjan kuvitusta ja värejä, mutta miettivät yleisesti sisällön haastavuutta.

Ymmärsin näiden kommenttien jälkeen, miten kunnianhimoinen kirja onkaan, enkä sano tätä pahalla.

Opin uuden termin itsekin (astrosyytti), mutta se istui hienosti asiayhteyteen aivojen ja hermosolujen, avaruuden ja tähtien, sekä … puuttuvan astronautin ansiosta. Näppärä yksityiskohta tämäkin.

Itse uskon lasten uteliaisuuteen ja mielikuvitukseen, sillä voihan kirjassa edetä lapsen kypsyysasteesta riippuen vaikka puolikas sivua kerrallaan, ja haluamassaan järjestyksessä.

∗∗∗

Silmät kiinni, Silmun upea kuvitus ja tietoa niinkin kutkuttavasta aiheesta kuin nukkuminen saa vahvan suosituksen. Toisaalta tekstin asiapitoisuus tekee siitä erityislaatuisen lastenkirjan, joka voidaan kokea haastavaksi.

Samanaikaisesti pidän mahdollisena sitäkin vaihtoehtoa, että pienelle kirjaa ääneen lukiessaan myös perheen vanhemmat oppivat – kenties vaivihkaa – uutta. Unettomuuden aikakaudella ei ole huono asia sekään.

Oma suosikkiaukeamani on etukansiaukeama – ja lempo soikoon, pakko mainita vielä toinen! – s. 16–17. Mikä sinun, nuorempi tai vanhempi lukija?

 

Virpi Kaarina Talvitie, Anna Sofia Urrila, Henna-Kaisa Wigren ja Kirsi-Marja Zitting: Silmät kiinni, Silmu – Asiaa unesta. Kustantamo S&S. Ilmestymisvuosi: 2019. Sivumäärä: 48 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *