Tutkijoiden parissa ei vallitse yksimielisyyttä, miten nettiriippuvuus tulisi määritellä. Myös sellaisia puheenvuoroja kuuluu, joissa nettiriippuvuudeksi kutsuttu ilmiö kyseenalaistetaan. Tässä tekstissä pohdin, miksi mielenterveyden ongelmia, kuten masennusta, potevat nuoret käyttävät nettiä runsain mitoin. Kysymys siitä kumpi oli ensin, masennus vai ylenpalttinen netissä oleminen, saattaa olla väärin asetettu. Univaikeudet ovat osa yhtälöä.
Masennukseen olennaisesti liittyvään eristäytymiseen tarjoaa nettimaailma sopivan ympäristön. Toisaalta ensisilmäyksellä väite, että netin käytöstä seuraisi masentuneisuutta, ei tunnu vakuuttavalle. Vaikutelma kuitenkin muuttuu, kun netinkäyttö on liiallista ja yhtälöön sisällytetään tarve eristäytyä ja univaikeudet.
Muuttujien määrän kasvaessa lopputulokseen liittyy tietty määrä epävarmuutta. Yhtälöstä voi silti helposti havaita pahanlaatuisen kehän rakennusaineet. Runsas ajanviettäminen netissä voi johtaa masennukseen ja masennus voi johtaa runsaaseen netinkäyttöön. Oheisseurauksena tulevat vuorokausirytmin ja unen ongelmat.
∗∗∗
Netin käyttöä koskevissa kyselyissä on selvinnyt, että yli puolelle puhelinta ja nettiä käyttävistä nuorista on vaikea toisinaan irtautua tarjolla olevasta sisällöstä. Kolmasosa oli havainnut käytön haittaavan nukkumista. Eri ikäisistä nettipelaajista lähes viidennes viettää mielestään liikaa aikaa pelatessa, mutta käyttäjät, joille pelaaminen on ongelma, tunnistavat piirteen heikosti.
Yksi syy netin käyttöön liittyy sosiaalisuuteen, mutta päinvastaisilla tavoilla: osa nuorista kommunikoi siellä kavereidensa kanssa ja osa puolestaan viipyy netissä, koska on yksinäinen.
Masennuksen kohdalla netti voi viedä syvemmälle eristyksiin, vaikka se toisaalta saattaakin tarkoittaa positiivisten ihmissuhteiden löytymistä.
Somemaailman chateissä, ryhmissä, forumeilla ja seinillä nuoret kommunikoivat vaikkapa viiltelemisestä tai itsemurhan tekotavoista. Tämä on hyödyllistä ennaltaehkäisevänä, mutta haitallista, mikäli haetaan vinkkejä omalle toiminnalle. Verkkokaupat puolestaan vaativat huomiota mainoksillaan.
∗∗∗
Silja Kosola esittää Lääkärilehteen kirjoittamassa artikkelissaan1 kaksi poissulkusääntöä nettiriippuvuudelle. Niistä ensimmäisessä ”runsas älylaitteiden käyttö ei tarkoita riippuvuutta, ellei se haittaa muuta toimintakykyä”.
Toimintakyvyn heikkenemisellä tarkoitetaan tässä yhteydessä normaaliin arkeen kuuluvien asioiden – esimerkiksi henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen, koulun tai työssä käynnin toteutuminen, tosielämän ystävyyssuhteiden ylläpitäminen – jäämistä toiseksi netin rinnalla. Kosolan esittämä kriteeri onkin hyvä.
Netin (sisällytän tähän sanaan nyt pelaamisen, mobiililaitteet, etenkin nuorten käyttämät Youtube, Whatsup, Instagram, Snapchat ja TikTok, ja muut digitaalisuuden mahdollistamat ilmiöt) liiallisesta käytöstä johtuva toimintakyvyn heikkeneminen voi koskea niin lapsia, nuoria kuin aikuisiakin.
∗∗∗
Kosolan toinen poissulkusääntö riippuvuudelle on, ettei toimintaa saa pitää riippuvuutena, mikäli sitä selittää toinen häiriö, esimerkiksi masennus.
Kliinistä työtä nuorten parissa tekevänä en ole täysin varma, miten tuo yhteys tulisi sitten selittää. Ensinnäkin minkä asteisesta masennuksesta on kyse?
Entä onko taustaoletuksena kysymys, puhkesiko ensin masennus, josta seurasi eristäytyminen ja riippuvuuden kaltainen nettiin pakeneminen vai toisinpäin?
Uskon, että edellä esitetty pulma on väärin asetettu, niin sanottu virheellinen dikotomia, sillä molemmat vaihtoehdot – masennus ja nettiriippuvuus – voivat olla tosia samanaikaisesti. Kyseessä on itseään ruokkiva, pahanlaatuinen kehä, jonka kolmas komponentti on tyypillisesti vuorokausirytmin kääntyminen päälaelleen. Suomalaistutkimus vuodelta 2017 tuo viitteitä uskottavaan ratkaisuun: yhteys voi olla samanaikaisesti molempiin suuntiin kulkeva. Tutkimuksesta tarkemmin alempana.
Tietämissäni tapauksissa masentunut nuori, joka tarvitsee psykiatrista hoitoa, eristäytyy netin tarjoaman sisällön pariin, sillä se tekee eristäytymisestä entistä helpomman. Netti toimii 24/7-periaatteella, joten sisällön saaminen ei riipu vuorokaudenajasta, ja näyttää sille, että netin käyttäminen yöaikaan tarjoaa ”hyväksyttävän” perusteen nukkua päivisin. Usein vanhemmat hahmottavat tämän valitettavasti uniongelmana: nuori ei saa unta öisin. Tämä ongelmanasettelu voi johtaa hoidon heti harhateille.
Toisinaan nettiriippuvuus on niin vaikea, ettei nuoren psyykkistä tilaa saada tutkituksi avohoidossa eikä edes sairaalassa, sillä nettiriippuvuus estää yhteistyöhalun synnyn.
∗∗∗
Salmela-Aron ym. tutkimus2 vuodelta 2017 osoitti, miten sosio-digitaalinen (mobiililaitteet, tietokoneet, sosiaalinen media, netti) osallistuminen voi samanaikaisesti tukea luovaa sosiaalista toimintaa, mutta myös johtaa pakonomaisiin ja riippuvuutta aiheuttaviin käyttäytymismalleihin, jotka vaikuttavat sekä yleisiin että kouluun liittyviin mielenterveysongelmiin.
Internetin liiallisen käytön ja koulu-uupumuksen välillä havaittiin vastavuoroinen yhteys: koulu-uupumus ennusti liiallista internetin käyttöä myöhemmin ja liiallinen internetin käyttö ennusti koulu-uupumusta tulevaisuudessa. Koulu-uupumuksen ja masennuksen välillä oli samanlainen vastavuoroinen yhteys. Lisäksi liiallinen ajankäyttö sosio-digitaalisessa ympäristössä kilpailee koulutyön kanssa ja voi häiritä tasapainoista vuorokausirytmiä.
Tutkimuksessa havaittiin, että pakonomainen ja liiallinen internetin käyttö liittyy mielenterveyden heikkenemiseen, masennusoireisiin, yksinäisyyteen, ahdistukseen ja alhaiseen itsetuntoon.
∗∗∗
Pelkkä yhteen liittyminen ei tarkoita syy–seuraussuhdetta, mutta voisiko edellä esitetty havainto ennustaa ilmiön esiintyminen toisen ilmiön jälkeen olla selitysvoimainen, kun yhtälöön lisätään univaikeudet? Vakavien univaikeuksien ja vakavan masennuksen välillä on aiemmissa tutkimuksissa havaittu vastavuoroinen kausaalinen yhteys, ja kaikki kolme – masennus, nettiriippuvuus ja univaikeudet – esiintyvät todennetusti yhdessä ainakin kliinisten havaintojen perusteella.
∗∗∗
Esimerkinomaisesti eräitä nettiriippuvuustestin kysymyksiä:
- Kuinka usein vietät mieluummin aikaa netissä kuin läheistesi kanssa?
- Kuinka usein läheisesi valittavat netissä käyttämästäsi ajasta?
- Kuinka usein opiskelusi tai arvosanasi kärsivät netin takia?
- Kuinka usein torjut oman elämäsi ahdistavia ajatuksia miettimällä mukavampia, nettiin liittyviä asioita?
- Kuinka usein pelkäät, että elämäsi ilman nettiä olisi tylsää, tyhjää tai ilotonta?
- Kuinka usein ärähdät, huudat tai hermostut, jos sinua yritetään vaivata muilla asioilla, kun olet netissä?
- Kuinka usein joudut tinkimään nukkumisesta öisten nettisessioiden vuoksi?
- Kuinka usein tunnet itsesi masentuneeksi, pahantuuliseksi tai hermostuneeksi kun et ole netissä, ja nämä tunteet kaikkoavat kun pääset taas nettiin?
Vastausvaihtoehdot ovat en koskaan tai ollenkaan, hyvin harvoin, harvoin, melko usein, usein, aina tai hyvin usein.
Kokonaisuudessaan Nettiriippuvuustesti (IAT, Internet Addiction Test) löytyy Päihdelinkin sivulta. Versioita on kolme: itselle, puolisolle ja vanhemmille lasten netin käyttöä koskien. Samalla sivustolla on Facebook-riippuvuustesti.
Nettiriippuvuus määritellään siten, ettei kyse ole yksinomaan internetissä käytetystä ajasta, vaan olennaisempaa on tarkastella haittoja, joita netinkäyttö aiheuttaa esimerkiksi ihmissuhteissa, työssä tai opiskelussa.
∗∗∗
On selvää, ettei kaikkea netin käyttöä ole syytä moralisoida. Samanaikaisesti on syytä pitää mielessä, ettei kaikki netin tarjoama sisältö ole soveliasta kenellekään. Siksi suosituksena on, että vanhemmat tutustuvat jo lapsen varhaisesta ikävaiheesta alkaen yhdessä netti- ja pelimaailman soveltuviin sisältöihin. Samalla vanhemmat oppivat netin tarjonnasta ja lapsen ikävaiheisista kiinnostuksen kohteista. Epävarmuus ja huoli toistuvasti uudistuvan sisällön lajeista voi hieman hälvetä. Tarvittaessa luontevat tukipisteet ovat perheneuvola ja koulussa kuraattori, psykiatrinen sairaanhoitaja tai psykologi.
∗∗∗
Lopuksi on syytä kehua HYKS nuorisopsykiatrian unikoulutuksessakin (v. 2019) puhunutta Mikko Meriläistä, jonka haastattelu (Suomen kuvalehti 13/2020) toi esille sen puolen netin käyttämisestä ja pelaamisesta, jota en tässä tekstissä erikseen maininnut. Nimittäin lapsi, nuori tai aikuinen on ”terve kun se leikkii”! Ilmiöitä, joista edellä kirjoitin, ei pidä kategorisoida yksinomaan kielteisesti.
Tästä huolimatta Meriläinen tuo esille masennuksen ja netin käytön yhteyden, vaikka onneksi se siis koskee vain pientä ryhmää kaikista käyttäjistä. Se ryhmä on kuitenkin tärkeä, sillä ilman puuttumista yhteiskunnassamme on pian kasvavassa määrin nuoria aikuisia, joiden mielenterveyden ongelmat ja puuttuvat sosiaaliset taidot jättävät heidät marginaaliin.
LÄHTEET
1. Silja Kosola: ”Lasten ja nuorten netti- ja peliriippuvuus: pitääkö olla huolissaan?” Lääkärilehti 6/2020 vsk 75, s. 324 – 329. 7.2.2020
2. Salmela-Aro K, Upadyaya K, Hakkarainen K, Lonka K, Alho K.: “The Dark Side of Internet Use: Two Longitudinal Studies of Excessive Internet Use, Depressive Symptoms, School Burnout and Engagement Among Finnish Early and Late Adolescents.” J Youth Adolesc. 2017 Feb;46(2):343-357. doi: 10.1007/s10964-016-0494-2. Epub 2016 May 2.