(Päivitetty kaavio sirkadiaanisista rytmeistä 29.1.2020.)
Vakavan masennuksen ja muiden mielialahäiriöiden hoidon ei tarvitse tapahtua yksinomaan lääkkeiden muodossa, sillä lääkkeettömät hoitokeinot voivat tuoda tärkeän lisän. Mielialahäiriöihin liittyy usein unettomuus, joka on seurausta elimistön vuorokautisia rytmejä säätelevien mekanismien epätasapainosta. Yksi kronoterapian periaatteista on arkeen kuuluvien rytmien säännöllistäminen.
Ihmiselle on kehittynyt elimistön vuorokautisia, biologisia toimintoja sääteleviä kelloja, joista keskuskelloksi nimetty on merkittävin. Se pitää huolen siitä, että hierarkiassa alempana olevat laitakellot ja muut kellot pysyvät oikeassa tahdissa suhteessa ulkoiseen aikaan ja suhteessa toisiinsa. Myös useimmilla eliöillä vuorokautista rytmiä säätelee vastaavan kaltainen järjestelmä. Käytän jatkossa kelloille yksinkertaisuuden vuoksi yhteistä nimeä sirkadiaaniset kellot.
(Helppolukuinen teksti toiminnoista, joita keskuskello ja alempana hierarkiassa sijaitsevat muut kellot säätelevät, löytyy tästä.)
Jotta sirkadiaanisten kellojen vuorokausi, joka on pituudeltaan noin 24 tunnin mittainen, pysyisi tasaisena ympäristön muutosten vaikutuksessa, sitä tahdistavat niin sanotut ulkoiset aikamerkit (Zeitgeber), joista merkittävin on pimeän ja valoisan vaihtelu. Myös kaikki rutiininomaiset, säännöllisesti toistuvat tapahtumat kuten esimerkiksi uni–valverytmi, ateriointirytmi, fyysinen aktiivisuus, työ tai koulu, harrastukset, vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa ja niin edelleen toimivat tahdistajina. Samoin toimii tietenkin yhteisöllinen aika eli se aika, mitä kello kulloinkin näyttää.
Ylempänä mainitut makrokoon toiminnot, esimerkiksi uni–valverytmi, vaikuttavat puolestaan mikrokoon tapahtumiin ja toimintoihin, kuten kehon lämpötilaan, hormonien umpieritykseen, vireystilaan ja niin edelleen. Suuresti yksinkertaistaen niissä kyse on elimistön sisäisistä, biologisista toiminnoista, jotka ilmenevät, kun makrokoon toiminta tapahtuu – edellyttäen, että sirkadiaaniset kellot ovat tasapainossa suhteessa toisiinsa ja ulkoiseen aikaan. Epäsäännöllisellä elämänrytmillä voi siis olla merkittäviä vaikutuksia, joista emme ole välittömästi tietoisia.
∗∗∗
Sirkadiaanisten kellojen rytmi voi joutua epätasapainoon lukuisista tahdistimista huolimatta.
Hühne ym. uskovat sirkadiaanisten kellojen epätasapainolla olevan yhteys mielialahäiriöiden kehittymiseen. Niillä tarkoitetaan vakavaa masennusta ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä, josta kirjoitin viimeksi. Samaan ryhmään kuuluu myös vuodenajoittain vaihteleva mielialahäiriö, josta puhutaan yleisesti kaamosmasennuksena.
Neljä keskeisintä tapaa, joiden kautta ongelmat sirkadiaanisten kellojen säätelyssä voivat myötävaikuttaasairastumiseen, ovat Hühnen ym. tutkimuksen perusteella:
- tahdistuksen puuttuminen suhteessa ympäristön 24-tunnin rytmiin (ulkoinen epätahtisuus),
- elimistön omien sisäisten kellojen epätahtisuus (sisäinen epätahtisuus),
- sisäisen kellon joustavuutta kuvaava rytmin vaihtelutaajuus, ja
- muutokset unen rakenteessa.
Riski mielialaan liittyvän sairauden kehittymiseen vaihtelee silti yksilöittäin.
∗∗∗
Säännöllisen uni–valverytmin rikkoutuminen on tavallinen piirre mielialahäiriöiden yhteydessä. Sirkadiaanisten rytmien epätasapaino puolestaan johtaa poikkeamiin unen rakenteessa, joka taas vaikuttaa haitallisesti mielialan säätelyyn. Vaikutussuhde on siten hyvin monimutkainen.
Yksi vuorokautisia rytmejä horjuttava tekijä on yleistyvä vuorotyö. Eräs vakavien mielialan ongelmien hoitokeinoista onkin vuorokausirytmin vakauttaminen, tässä tapauksessa siirtymällä säännölliseen työaikaan. Parhaiten vakauttaminen toteutuu päivätyössä, joka on monessa mielessä edelleen yhteiskunnan normi ja jonka rytmiin on sen jäsenten yritettävä sopeutua — vaikka samanaikaisesti yhteiskunta toimii todellisuudessa 24/7-rytmissä.
∗∗∗
Tutkimuksen näkökulmasta nousee esille tieteenfilosofinen ja metodologinen havainto: edellä lueteltujen Hühnen ym. neljän vaikutusmekanismin tarkempaa tutkimista vaikeuttaa se, että kukin niistä vaikuttaa kuhunkin toiseen. Yksiselitteisen vaikutusmekanismin kuvaaminen näyttää juuri tästä syystä toistaiseksi vaikealle.
∗∗∗
Mielialahäiriöistä kärsivien on todettu hyötyvän sirkadiaanisia kelloja rytmittävistä kronoterapioista, joista kirkasvalolamppu heti aamulla herätessä on tutuin. Pimeänä vuodenaikana aamun kirkas valo, joka keväisin ja kesäisin saataisiin olemalla ulkona, korvataan riittävän tehokkaalla keinovalolla.
Muita kronoterapeuttisia hoitokeinoja ovat säännöllisyys ja vähäinen päivittäinen vaihtelu makrokoon toiminnoissa, kuten ruokailuajoissa, sosiaalisissa toiminnoissa, nukkumisessa ja liikunnassa ja niin edelleen. Toisinaan vakauttamisen apuna tarvitaan ryhmän tukea, mutta tietääkseni Suomessa ei ryhmämuotoista hoitoa ole varsinaisesti tähän tarkoitukseen.
Melatoniini eli aikabiologinen unilääke kuuluu samaan kronoterapeuttisten hoitokeinojen ryhmään. (Varauksella myös unideprivaatio eli tarkoituksellinen valvottaminen vuorokausirytmin korjaamiseksi.)
Kronoterapeuttiset hoidot on siis havaittu toimiviksi, vaikka tarkkaa mekanismia ei tällä hetkellä tunneta.
∗∗∗
Yhteenvetona mielialahäiriöiden hoidossa on lääkehoidon lisäksi tärkeä huomioida lääkkeettömät keinot vuorokautisten rytmien, jotka helposti rikkoutuvat, säännöllistämiseksi. Niihin sisältyvät käytännössä kaikki henkilön arkeen kuuluvat säännölliset toiminnat, ateriointiajat, uni–valverytmi, valon ja pimeän vaihtelun huomioiminen ja niin edelleen. Tämä pitää huolen siitä, että elimistön sisäiset, biologiset tapahtumat pysyvät tapapainossa. Toisin sanoen mielialasairauksia potevien on tärkeä välttää epäsäännöllisyyttä arjen rytmeissä.
LÄHDE
Hühne A, Welsh DK, Landgraf D: ”Prospects for circadian treatment of mood disorders.” Ann Med. 2018 Dec;50(8):637-654. (Abstrakti)
Lisäluettavaa: Timo Partonen: Valosta aikaa. Sisäinen aika ja terveys. Kustannus Oy Duodecim, 2012.