Nuoruusikäisten nukkumisessa on elementtejä, jotka erottavat sen nukkumisesta toisina ikäkausina. Ikävaiheelle ominainen biologinen kehitys on toisaalta merkittävä tekijä muutosten taustalla, mutta toisaalta se ei sanele, miten ne ilmenevät arjessa. Ihmislajille tyypillinen piirre on joustavuus nukkumisessa. Eräiden mielenterveyden häiriöiden yhteydessä tästä piirteestä vaikuttaisi olevan haittaa.
Yleisimmät unen muutokset, kun lapsuudesta siirrytään nuoruusikään, ovat unen saamisen myöhentyminen 1–2 tunnilla, kyky sietää väsymystä paremmin kuin aiemmin ja siten valvoa halutessaan vielä pidempään. Keskeinen syy on melatoniinin erityshuipun myöhentymisessä, mutta lisäksi itsenäistymiseen liittyvät tekijät (uniautonomia) vaikuttavat.
Biologinen kehitys, jota kuvasin yllä vain laveasti, ei sinällään määrää, miten nukkuminen lopulta tapahtuu. Nuoruusikäinen voi esimerkiksi yhä säännöllisesti nukahtaa varhain illalla, (jopa) samoihin aikoihin kuin ennen tätä ikävaihetta, ja hän voi poistaa univajetta korvausunella poikkeuksellisinakin vuorokauden aikoina.
Toisinaan nuoren univaikeudet saatetaan tulkita kehityksellisestä näkökulmasta, vaikka syy voi löytyä pikemmin elektroniikasta, älylaitteista.
Nuoruusikäisen nukkumisen ilmenemistapoja voi siis kuvata hyvin joustavaksi.
Lyhyesti sanottuna joustavuus eli tarkemmin tässä yhteydessä modaliteetit nuoruusikäisten nukkumisessa tarkoittavat, ettei edellä mainittu biologinen kehitys määrää, miten ja milloin nuori nukkuu.
∗∗∗
Joustavuus nukkumisessa ei toki koske pelkästään nuoria. Kirjoitin eräässä aikaisemmassa tekstissä, miten ihmisellä on luontainen valmius ajoittaa unessa oleminen sen mukaan, mitä kulloisissakin ekologisissa, sosiaalisissa ja teknologisissa ympäristöissä eläminen vaatii.
Kirjoitin myös, miten eräiden tutkijoiden mukaan joustavuus ja mukautuvuus unen ja valveen rytmityksessä on luonnonvalinnan tulosta ihmislajin kehityksessä. Nuorten kohdalla kyse vaikuttaisi siis olevan siitä, että tämä ominaisuus on edelleen säilynyt ihmisellä.
∗∗∗
Joustavuudella on merkittävä haittapuoli. Ajattelen nyt erityisesti mielenterveyden häiriöstä kärsiviä nuoruusikäisiä, sillä unessaoloajan yksilöllinen määrittyminen, joka onnistuu vaivattomasti, mahdollistaa eristäytymisen muista ihmisistä. Tämän on todettu pahentavan oireita.
Toisaalta mikä tärkeää, samanaikaisesti univelka on mahdollista täysin välttää nukkumalla riittävästi päiväaikaan. Joustavuutta sekin.
∗∗∗
Joustavuus määrittää ihmislajin nukkumista myönteisenä piirteenä, mutta saattaa mielenterveyden häiriöiden yhteydessä ilmetä kielteisesti. Onkin sanottu, että evoluutiossa aikaisemmin hyödylliset ominaisuudet voivat säilyessään osoittautua myöhemmin haitallisiksi. Mielenterveydellisiä ongelmia kokevien nuoruusikäisten kohdalla kyse näyttäisi olevan valitettavasti tästä.