Helsingissä pidettiin lokakuun lopussa 19. Valtakunnalliset unilääketieteen koulutuspäivät Uniliiton ja Suomen unitutkimusseuran järjestämänä.
Luentosessioita oli kahden päivän aikana yhteensä seitsemän ja luennoitsijoina kaksikymmentä unitutkimuksen ja -koulutuksen ammattilaista eri sairaanhoitopiireistä ja yliopistoista.
Sessioiden teemoina olivat melatoniini, terveysteknologia ja uni, uni–valverytmin ja autonomisen hermoston toiminnan mittaaminen sekä unettomuuden käypä hoito 2017. Uniapneaa koskevia sessioita oli kolme: uniapnea, lasten uniapnea ja uniapnean Käypä hoito. Seuraavassa vain muutamia poimintoja esitelmistä.
∗∗∗
Timo Partosen (THL) aiheena oli aivojen sisäisen kellon toiminta ja sen häiriöt. Hän käytti analogiana kapellimestarin, partituurin ja orkesterin yhteistoimintaa:
”Elimistön keskuskello on ikään kuin kapellimestari, joka tarvitsee orkesteriaan tahdittaakseen partituurin. Valon ja pimeyden, päivän ja yön vuorottelu on tämän kapellimestarin partituuri. Sen mukaan kapellimestari antaa orkesterilleen tahdin ja pitää orkesterinsa soittimet tahdissa.”
”Elimistön sisäinen kello luo vuorokausirytmit ja ylläpitää vuorokausirytmejä. Keskuskello antaa kaikille laitakelloille sisäisen aikamerkin, jotta vuorokausirytmit kaikissa kelloissa noudattaisivat samaa aikaa.” Ulkoiset aikamerkit saapuvat valon ja pimeyden vaihtelusta, ja ihmisen sisäinen kello tahdistuu aamuvaloon. Melatoniini avaa portin yöuneen, mutta vain jos on pimeää.
Terveysriskit kasaantuvat illanvirkuille. FINRISKI-tutkimukset vuosilta 2007 ja 2012 (25–74-vuotiaat suomalaiset) ja entisten huippu-urheilijoiden kohortti kertovat, että iltavirkkujen terveysriskejä ovat muun muassa unettomuus, univaje ja painajaiset, masennus ja kaamosoireet, verenpainetauti, aikuisiän diabetes ja keuhkoastma sekä epäterveelliset elämäntavat. Keskustelussa Partonen kertoi, ettei syytä terveysriskien kertymiseen illanvirkuille toistaiseksi tiedetä.
Partonen esitteli myös tämänvuotisen lääketieteen Nobelin saaneet kolme biologisen kellon tutkijaa ja heidän palkintoon johtaneen työnsä tuloksia sirkadiaanista rytmiä säätelevän biologisen kellon toiminnasta. Palkinnon jakoivat amerikkalaistutkijat Jeffrey C. Hall, Michael Rosbash ja Michael W. Young.1
∗∗∗
Outi Saarenpää-Heikkilä (TAYS) päivitti tietojamme melatoniinin käytöstä lapsilla ja nuorilla. Vastasyntyneellä melatoniinin tuotantoa ei ole, kunnes tuotanto ja unen tahdistus alkaa 6–12 viikon ikäisenä. Varhaislapsuudessa eritys on voimakasta, ja huippu saavutetaan 3–7 vuoden iässä. Murrosiässä tapahtuu eritysnousun viivästymisen lisäksi myös määrän lasku. Yksilöllinen vaihtelu on suurta.
Melatoniini-valmisteiden käytöstä Saarenpää kertoi, että ensisijainen käyttöaihe on vuorokausirytmin tahdistus. Pääindikaationa on viivästynyt unirytmi, ja ulkoisesti otettava melatoniini on tehokas aikaerorasituksen (jet lag) vähentämisessä, sen sijaan vuorotyöläisten unettomuuden hoidossa sen ei ole osoitettu tehoavan. Yli 55-vuotiailla pitkävaikutteinen melatoniini on tehokas unen laadun korjaaja omasta melatoniinin tuotannosta riippumatta.
Lapsilla ja nuorilla melatoniinilla on tehoa viivästyneen unijakson hoidossa, mutta siitä ei ole apua yöheräilyyn lyhyen puoliintumisajan vuoksi.
Viivästyneen unijakson hoidossa melatoniinivalmiste on annosteltava 3–4 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Mikäli melatoniinia käytetään unilääkkeenä, ottamisajankohta on 30 minuuttia ennen nukkumaanmenoa. Saarenpää suosittelee, että melatoniinia käytetään säännöllisesti vähintään 4 viikkoa ja enimmillään muutaman kuukauden ajan. Enimmäisannos on alle 40-kiloisilla 3mg ja yli 40-kiloisilla 5mg.
Vakavia sivuvaikutuksia melatoniinia käytettäessä ei ole havaittu, lievinä saattaa esiintyä huimausta, päänsärkyä, aamuväsymystä tai vatsaoireita.
Yhteenvetona Saarenpää esitti, että melatoniini on turvallinen niin lapsilla kuin aikuisilla. Sen tunnetuin teho on rytmin siirrossa ja sitä voidaan käyttää myös ”unilääkkeenä”. Samanaikaisesti on syytä muistaa, että rytmin siirrossa vaihtoehtona käy kirkasvalohoito.
Lopuksi Saarenpää painotti unenhuollollisten keinojen käyttöä joko ennen lääkkeen kokeilua tai sen yhteydessä. Tästä syystä unihäiriöt on diagnosoitava huolellisesti eikä lääkehoitoon tule turvautua ensimmäisenä keinona.2
∗∗∗
Sosiaalisella medialla on lukuisia myönteisiä puolia. Näitä ovat muun muassa mahdollisuus muodostaa verkostoja ja pitää yhteyttä toisiin verkon käyttäjiin, olivatpa he lähellä tai kaukana. Somessa on mahdollista esiintyä omana itsenään tai sitten anonyymisti, mikäli aiheen arkaluontoisuus sitä vaatii, esimerkkinä vertaistuki samasta sairaudesta kärsivillä. Älylaitteet mahdollistavat kaiken edellä mainitun ja paljon muutakin. Ne tarjoavat pääsyn niin viihteen kuin tiedonkin maailmaan, kunhan nettiyhteys toimii. Ja älylaitteiden avulla voi tietenkin myös pelata.
Sosiaalisen median ja älylaitteiden käytöllä on myös kielteisiä puolia, joista vaikutus uneen on yksi. Sosiaalisen median, älylaitteiden ja unen yhteydestä piti esitelmän Paula Salo (Turun yliopisto). Ongelmia tuovat erityisesti:
- nukkumaanmenon viivästyminen
- uudesta sisällöstä kertovien viestien saapuminen myös öisin
- altistuminen valolle
- tunnepohjainen sisältö sekä positiivisessa että negatiivisessa merkityksessä (esimerkiksi onnistuminen pelatessa tai huolta aiheuttavat viestit)
- tunne, että jää osattomaksi tapahtumista (fear of missing out, FMO)
- unta ja nukahtamista edistävien toimintojen korvautuminen muilla toiminnoilla
Seurauksena ovat vuorokausirytmin häiriöt, nukahtamisvaikeudet, unen katkonaisuus ja univaje.
Salon mukaan sosiaalinen media ja älylaitteiden käyttö paitsi vaikeuttavat nukahtamista myös saavat nukahtamista odottavan tarttumaan älylaitteeseen ja suuntamaan uudelleen verkkoon ikään kuin uniapuna. Pahanlaatuisen kehän – a pahentaa b:tä ja b pahentaa a:ta ja a pahentaa b:tä jne. – lopputulosta voi vain arvailla: nukahtaako henkilö nopeammin vai valvooko hän vielä tunteja pidempään.
∗∗∗
Kuluttajalle suunnattujen unimittareiden luotettavuutta arvioi Markku Partinen (Helsingin uniklinikka, Vitalmed). Erilaisia mittauslaitteita on markkinoilla niin, että voidaan puhua runsaudenpulasta. On malleja, jotka sijoitetaan patjan alle, malleja, jotka kiinnitetään ranteeseen, jopa malleja, joita pidetään sormessa. Suurin osa mittareista lienee perustoiminnaltaan aktiivirannekkeita, jotka mittaavat askelten määrää, portaissa liikkumista ja pulssia sekä nukkumista.
Partinen suhtautuu kuluttajille suunnattuihin mittalaitteisiin varsin kriittisesti. Esimerkiksi kädessä pidettävät laitteet toimivat kiihtyvyysanturin tavoin, mistä on seurauksena, että pelkkä sängyssä oleminen voidaan tulkita nukkumiseksi. Epäilemättä nämäkin laitteet kehittyvät ja laskenta-algoritmeistä tulee tarkempia, mutta toinen laitteita koskeva ongelma on Partisen mukaan se, että ne pyrkivät kertomaan asioita, joihin ne eivät kykene: REM-unijakson tunnistaminen ja keston määrittäminen ei onnistu ranteeseen kiinnitettävän mittarin tai muunkaan kiihtyvyysanturiin perustuvan mittarin avulla, vaan se vaatii PSG-tutkimuksen silmänliikemittauksineen. Sama ongelma koskee mobiililaitteiden unisovelluksia ja patjan alle sijoitettavia antureita.
Osa laitteista osaa kertoa sykkeen ja HRV-arvon eli sykevälivaihtelun tarkasti, minkä ansiosta tärkeää palauttavan unen määrää on mahdollista seurata.
∗∗∗
Unipäiväkirja on tutkittavalle toisinaan työläs täyttää, etenkin mikäli uniongelmien tai määrittämättömän väsymyksen kuormittavuus on suuri, ja ne saattavat jäädä kesken tai muuttua epätarkoiksi loppua kohden.
Anniina Alakuijala (HUS) mainitsi puheenvuorossaan, että aktigrafi antaa tästä syystä unipäiväkirjan rinnalla lääkärille tarkemman ja objektiivisen kuvan tutkittavan unen ja nukkumisen eri aspekteista, mutta painotti, että unipäiväkirja on kuitenkin käytössä kaikilla tutkittavilla ja että se lähetetään täytettäväksi useimmiten jo ennen ensimmäistä käyntiä erikoissairaanhoidossa. Myös subjektiivisen arvion merkitys on suuri ja se tulee ottaa huomioon ongelman arvioinnissa ja lausuntoa tehtäessä.3
∗∗∗
Unettomuuden Käypä hoito 2017 -sessio sisälsi Markku Partisen puheenvuoron STM:n kärkihankkeesta Uneton Suomessa. Aiheesta unettomuuden lääkkeetön hoito käytännössä kertoivat Anne Huutoniemi ja Anna-Mari Aronen (molemmat Helsingin uniklinikka, Vitalmed).
Partinen iloitsi siitä, että nukkuminen on vihdoin hyväksytty ravitsemuksen ja liikunnan rinnalle Uneton Suomessa -hankkeessa, joka toimii yhdessä UKK-instituutin vetämän VESOTE-hankkeen kanssa. Vuoden loppuun mennessä on valmiina koulutuspaketti unesta ja unettomuuden käypähoitosuosituksen mukaisesta hoidosta SOTE-ammattilaisille.
Unettomuuden lääkkeetön hoito käytännössä on perusterveydenhuoltoon ja kolmannelle sektorille suunnattu kolmiosainen koulutuspaketti. Ensimmäisessä osassa tutustutaan perustietoon unesta ja nukkumisesta ja toisessa osassa käsitellään unettomuuden lääkkeetöntä hoitoa; osiot on suunniteltu hoitohenkilökuntaa ajatellen. Kolmas osa, joka on suunniteltu lääkäreitä silmälläpitäen, käsittelee unihäiriöiden diagnostiikkaa ja lääkehoitoa.
Aiheeseen liittyen tieto, että unettomuuden Käypä hoito -suositus on kesällä päivitetty.
∗∗∗
Lyhyesti unihäiriöiden ja muiden sairauksien yhteisesiintymisestä:
∗∗∗
Mikään koulutustapahtuma ei ole aivan täydellinen, ellei siihen sisälly yhteislaulua: Uniliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja Pentti Frin 70-vuotisjuhlan vuoksi 19. Valtakunnallisten unilääketieteen koulutuspäivien kuoro lauloi onnentoivotuksensa moniäänisesti. Fristä tuli samalla Suomen unitutkimusseuran kunniajäsen.
∗∗∗
Informatiiviset ja hyvin sujuneet koulutuspäivät viittaavat siihen, että ensisyksyinen 20. valtakunnallinen unikoulutustapahtuma on paitsi juhlavuosi myös vähintään yhtä kiinnostava kuin aiemmat. Omasta puolestani kiitokset kaikille osallistuneille olivatpa he sitten yleisöä, luennoitsijoita tai järjestäjiä!
VIITTEET
1. Muistiinpanojen ohella lähteenä on käytetty luentokalvoja. Lainaukset Timo Partonen, kiitos yksityisestä tarkennuksesta.
2. Muistiinpanojen ohella lähteenä on käytetty luentokalvoja, lisäksi kiitos yksityisestä tarkennuksesta.
3. Päivitetty 11.11.2017. Kiitos yksityisestä tarkennuksesta.