Mielenterveyspalveluiden laatuun ottaa kantaa HS:n mielipidekirjoituksessa kaksi alalla työskentelevää henkilöä.1 Heidän mukaansa millään muulla lääketieteen alalla ei tarjota pelkkää “kannattelua” ongelmiin, joihin on olemassa asianmukaista hoitoa.
Henkilökunnalta ei edellytetä Käypä hoito -suositusten mukaista osaamista, jotta potilaille voitaisiin tarjota juttelua vaativampaa apua.
Kirjoittajien mukaan avohoitoa aina enemmän painottavassa hoitojärjestelmässä olisi ensisijaisen tärkeää varustaa hoitoa antava henkilöstö taidoilla, joilla mielenterveyden ongelmien hoitaminen tehokkaasti onnistuu.
∗∗∗
Kirjoittajat ottavat myös kantaa psykoterapeuttisen osaamisen hankintaan, joka useimmissa tapauksissa jää vapaaehtoiseksi ja itse kustannettavaksi. Helsingin yliopiston tarjoama koulutus maksaa tällä hetkellä koulutusohjelmasta riippuen arviolta 13.000 €, jonka lisäksi tulevat kustannukset koulutuspsykoterapiasta ja työnohjauksesta.2
∗∗∗
Saman kritiikin voi mielestäni esittää myös unettomuuden hoidosta. Tarkastellaan esimerkkinä unettomuuden ja masennuksen kaksisuuntaista yhteyttä, josta kirjoitin aikaisemmin.3
Unettomuus on tavallinen oire masennuksessa, mutta tutkimusten mukaan asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Unettomuuden ja masennuksen välistä yhteyttä pidetään nimittäin kaksisuuntaisena, mikä tarkoittaa paitsi sitä, että masennus saattaa synnyttää tai lisätä univaikeuksia, myös käänteisesti sitä, että univaikeudet saattavat pahentaa masennusta.
Kaksisuuntaiseen suhteeseen liittyy myös toinen mielenkiintoinen piirre: hoitamalla univaikeuksia voidaan helpottaa masennuksen oireita, ja myös tässä tapauksessa pätee käänteisesti, että hoitamalla masennusta voidaan samalla lievittää univaikeuksia. Toisin sanoen sekä masennusta että unettomuutta tulee samanaikaisesti hoitaa tehokkaasti parhaan vaikutuksen saamiseksi.
∗∗∗
Tietämys masennuksesta on viimeisten vuosikymmenten aikana lisääntynyt ja asianmukaisten hoitokeinojen valikoima on laajentunut. Sitä vastoin kasvanut tietämys unettomuuden syistä ja seurauksista sekä unettomuuden asianmukaisesta hoidosta on lähinnä unitutkijoiden ja muiden – ilmeisen harvalukuisten – asiasta kiinnostuneiden varassa. Tosin merkkinä tilanteen paranemisesta saattaa olla runsas kirjoittelu aiheesta nykyään jo aikakauslehdissä.
∗∗∗
Tutkimusten ja myös oman kokemukseni mukaan unettomuutta hoidetaan edelleen tyypillisesti lääkkeillä, jolloin kyse on oireen hoitamisesta, ei syiden, jotka sen aiheuttavat.
Kun hoidetaan seurausta, mutta ei syytä, voidaan ajatella, että kun hoito – tässä tapauksessa lääkehoito – joskus lopetetaan, oireet saattavat palata takaisin. Tämän jälkeen hoito – edelleen lääkkeellinen hoito – aloitetaan mahdollisesti uudelleen toistaiseksi voimassaolevana.
∗∗∗
Entä miten käy masennuksesta toipumisen, mikäli potilas kärsii jatkuvasta unettomuudesta tai unen huonosta laadusta? Tutkimusten mukaan on mahdollista, että masennuksesta ei ensinnäkään täysin toivuta. Toiseksi riski masennuksen uusiutumiseen kasvaa.
∗∗∗
Mikä siis neuvoksi? Mielestäni unettomuutta ja sen asianmukaista hoitoa koskevan tiedon tulisi tietenkin saavuttaa ammattihenkilöt. Tämän ei tule tapahtua omalla ajalla ja kustannuksella, vaan kuuluu työnantajalle. Toisaalta monivuotista ja kallista terapeuttikoulutusta ei tarvita.
Käypä hoito -suositusten mukaista ohjetta lääkkeettömien hoitokeinojen ensisijaisuudesta tulisi alkaa noudattaa. Koska myös lääkehoitoa tarvitaan tietyissä tapauksissa, on eri tilanteet ja tarpeet osattava tunnistaa. Nyrkkisääntönä osaamisen on oltava vähintään sillä tasolla, ettei aina tarjota samaa ratkaisua, vaan kyetään tilanteen monipuoliseen arvioimiseen.
Tehokkaaksi lähtökohdaksi unettomuuden lääkkeettömässä hoidossa on havaittu huomion kiinnittäminen ensimmäisenä perustekijöihin eli unenhuoltoon. Ammattihenkilöstön tulisikin osata neuvoa potilaita muun muassa tämän suhteen riittävän perusteellisesti, ja koska avohoitoa kehitetään voimakkaasti, on varauduttava siihen, ettei lyhyt tapaaminen vastaanotolla enää riitä, vaan hoidon on tapahduttava asiakkaan kotona.
VIITTEET
1. Psykiatrisesta hoidosta puuttuu osaamista. Kaksi julkisen terveydenhuollon työntekijää. HS mielipide 18.2.2015
2. Psykoterapeuttikoulutus. Helsingin yliopiston verkkosivu 18.2.2015
3. Unettomuuden ja masennuksen suhteesta. (tässä blogissa 1.1.2015)