Altistaako nukkuminen ihmisyhteisöjä ulkoisille vaaroille yhä nykyään?
Kirjoitin edellisen kerran Afrikassa elävästä ja ulkona nukkuvasta heimosta, jonka uskotaan edustavan kymmeniä tuhansia vuosia sitten eläneiden ihmisten arkea muun muassa nukkumisolosuhteiden ja -tapojen suhteen. Yöajan mahdollisia uhkia ovat kautta aikojen olleet erityisesti luonnonolosuhteet, vihamieliset heimot ja petoeläimet.
Länsimaissa vastaavat öiset vaarat voivat tuntua tänä päivänä kaukaisille ja epätodennäköisille. Näin ei kuitenkaan ole. Tutkijoita askarruttaakin, miksi unen tarpeemme ja unen syvyys ovat kehittyneet sellaisiksi, että altistumme pitkäksi aikaa turvattomuudelle joka yö.
Tarkastelen lyhyesti Kallion pommitusta vuodelta 1941 ja Meksikon maanjäristystä tämän kuun alussa. Kuolonuhrien, loukkaantuneiden ja kadonneiden määrä oli mittava.
∗∗∗
Jatkosodan alussa, heinäkuussa 1941, Neuvostoliiton lentokoneet pommittivat Kallion kaupunginosaa Helsingissä. Pommitus tapahtui aamuyöllä ilmeisesti kello neljän ja viiden välillä. Väestönsuojelulautakunnan mukaan kuolleita oli 24, vaikeasti haavoittuneita 50 ja lievemmin haavoittuneita 111.
Hälytyssireenit alkoivat soida runsaat neljä minuuttia ennen pommitusten alkamista eikä osa ihmisistä herännyt niiden ääneen, vaan vasta pommien räjähtäessä. Mahdollisesti osa ei ennättänyt herätä edes siihen.
”’Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei monikaan tästä talosta ennättänyt porraskäytävää pidemmälle. Mutta siellä säilyikin jo hengissä, vaikka tärähdys ja ilmanpaine paiskelikin meitä pitkin seiniä [–] Koti oli täysin tuhoutunut, ja alakerroksessa olevan liikkeen ikkunat olivat rikki.’”
Tapahtuman kuvaus perustuu Helsingin Sanomien kirjoitukseen1.
∗∗∗
Meksikon eteläisessä osassa 7.–8. syyskuuta tapahtunut maanjäristys on vaatinut lähes 100 kuolonuhria tämän hetken tiedon mukaan. Loukkaantuneiden ja kadonneiden kokonaismäärä ei ole vielä tiedossa.
Yöllä tapahtunut maanjäristys ajoi ihmiset kodeistaan, ja suuri osa heistä oli yhä yöpukeissa. Sairaalan osastoja jouduttiin evakuoimaan yöllä taivasalle ja siirtämään myöhemmin muun muassa voimistelusaleihin. Ihmisiä jäi nukkumaan kaduille ja puistoihin, sillä rakennuksiin ei voinut mennä sortumisvaaran ja jälkijäristysten pelossa.
Järistyksen keskipisteessä Juchitánin kaupungissa tuhoutui 5000 kotia ja kymmeniä tuhansia taloja vaurioitui. Yhteenlaskettu määrä tuhoutuneista kodeista ja rakennuksista eri kaupungeissa on vielä suurempi. Maanjäristyksen voimakkuudeksi on arvioitu 8,1 magnitudia, mikä vastaa wikipedian mukaan täydellistä tuhoa, vakavia vaurioita satojen kilometrien alueella.
Vielä sunnuntaina pelättiin jälkijäristyksiä eivätkä monet uskaltaneet palata koteihinsa. Ihmiset nukkuivat yhä puutarhoissa, sisäpihoilla ja taivasalla, kuka missäkin.
Maan vavahtelu tuntui jopa yli tuhannen kilometrin päässä sijaitsevassa Meksikon pääkaupungissa Méxicossa. Rakennuksien kerrottiin huojuvan ja ihmisten pakenevan ulos kaduille.
Tapahtuman kuvaus perustuu Yle Uutisten kirjoitukseen2 .
Saman viikon lopulla Yhdysvaltojen etelärannikolla hurrikaanit vaativat lähes sata kuolonuhria ja saivat aikaan huomattavia aineellisia vahinkoja.
∗∗∗
Edes kotien hälytystekniikka ei estä nukkuessa tapahtuvien tapaturmien seurauksia. Viime joulukuussa Helsingin Vuosaaressa tapahtunut, 4 kuolonuhria vaatinut onnettomuus aiheutui sähkösaunan kiukaasta, joka oli jäänyt yöllä päälle, ja savu- ja palovaroittimen puuttumisesta.
∗∗∗
Uhkat, joita kymmenien tuhansien vuosien ajan ulkona asustaneet ja nukkuneet ihmisheimot ovat mahdollisesti kohdanneet, eivät siis ole meille länsimaissa eläville niin kaukaisia kuin saatamme helposti kuvitella.
Luonnonolosuhteet: Meksikon maanjäristys. Vihollisheimot: Kallion pommitus. Tekniikka ja inhimilliset virheet: Vuosaaren tulipalo.
Se, että olemme siirtyneet ulkoa savanneilta sisätiloihin, ei tarkoita sitä, että kaikki vaarat olisivat samalla poistuneet, ne ovat vain muodoltaan erilaisia.
∗∗∗
Mainitsemani yölliset tapahtumat ovat rumia ja sananmukaisesti raadollisia. Ne palauttivat silti mieleeni antropologien tutkimuksen hadzoista sekä kronotyypin vaihtelusta ja muuntumisesta (linkki blogitekstiin).
Hädän keskellä on keskityttävä auttamaan uhreja, mutta tieteellisesti ajatellen olisi tärkeä tutkia, ketkä selviytyvät vastaavanlaisissa tilanteissa. Onko kronotyypillä merkitystä pelastautumisen kannalta yöllä, kuten antropologien päättelystä seuraa? Onko huonosti nukkumisella tai unettomuudella myönteinen vaikutus pelastumiseen?
Samanaikaisesti tällaisen tutkimuksen eettisyyden varmistaminen – mikäli se edes on mahdollista – vaatisi huolellista pohdintaaa.
VIITTEET
1. Kuolema iski Kallioon yötaivaalta jatkosodan alussa – lähes unohdetun pommituksen tuhoista on poikkeuksellisen paljon hätkähdyttäviä kuvia. Helsingin Sanomien verkkosivu 9.9.2017.
2. Meksikon maanjäristysalueilla nukutaan taivasalla – Hautausmaa ruuhkautui ruumiista. Yle Uutisten verkkosivu 11.9.2017 ja sen alasivut.