(Päivitetty omakohtaiset kokemukset 28.6.2017)
Päänsisäinen voimakas ääniaistimus -oireyhtymästä (eng. exploding head syndrome) on julkaistu niukasti tutkimuksia edellisen kirjoitukseni jälkeen. Yhtenä selityksenä tähän on tarjottu oireyhtymän hyvänlaatuisuutta ja hyvää ennustetta.1 Kahdessa vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa oireiden alkusyytä pyrittiin selvittämään.
Feketeova ym. tarkastelevat tapausselosteen kautta, onko oireyhtymässä kyse harvinaisesta unenaikaisesta erityishäiriöstä vai pikemmin dissosiatiivisesta häiriöstä.2 Frese ym. puolestaan pohtivat, onko PVA päänsärkysairauksien yksi muoto vaiko oma, erillinen häiriö.3
”Räjähtävä pää” antaa mielestäni turhan värikkään kuvauksen oireista, joten edellisen kirjoitukseni tapaan käytän oireyhtymästä kuvausta ”päänsisäinen voimakas ääniaistimus” ja tarvittaessa lyhennettä ”PVA”. Goadsby ja Sharpless ovat samasta syystä ehdottaneet nimeksi ”episodic cranial sensory shock”.4
∗∗∗
Fresen ym. kuvauksen mukaan PVA on toistaiseksi tuntemattomasta syystä johtuva valveen ja unen välisessä siirtymävaiheessa ilmaantuva häiriö, jonka yleisin tunnusmerkki on äkillinen ja voimakas pamahdus, jonka henkilö kokee kuulevansa päänsä sisältä. Tilanteeseen liittyy varsinkin aluksi ahdistusta ja pelkoa. Kohtaus on yleensä kivuton. Sairastuneet ovat useimmin naisia, kymmentä miestä kohden viisitoista naista kokee oireita elämänsä aikana. Häiriö ilmenee ensimmäisen kerran tavallisesti myöhäiskeski-iällä, mutta sitä voi esiintyä jo lapsuudessa.
∗∗∗
Frese ym. esittelevät kuusi tapausselostetta. Pääasialliset oireet olivat niissä täsmälleen samanlaiset: Jokainen tutkittavista koki räjähdyksen kaltaisen tunteen päänsä sisällä, korkeintaan sekunnin kestävän, valveesta uneen siirtyessään.
Erot löytyivät kohtausten esiintymistiheydessä. Harvimmillaan sitä esiintyi kerran tai kahdesti vuodessa, enimmillään jopa kahdeksan kertaa yön aikana. Seurannassa neljä vuotta myöhemmin oireet eivät olleet pahentuneet eikä kohtausten lukumäärä ollut kasvanut yhdelläkään tutkittavalla. Ennuste on tämän perusteella siis hyvä.
Lisäksi Frese ym. tarkastelivat eri päänsärkytyyppejä, mutta eivät löytäneet sitä kautta selitystä PVA:lle. Heidän käsityksensä mukaan PVA on oma, täysin erillinen häiriö.
∗∗∗
Myös omakohtainen kokemukseni tukee myönteistä ennustetta. Viime syksyn jälkeen häiriö on ilmennyt kolmesti. Ensimmäisellä kerralla havahduin pian uneen päästyäni niin voimakkaaseen naisäänen huutoon – siis kokemukseen ikään kuin todellisen fyysisen ärsykkeen aiheuttamasta kuuloaistimuksesta, joka kuitenkin oli epätosi –, etten kyennyt jatkamaan nukkumista moneen tuntiin. Vaikka tiesin, mistä oli kysymys, tunnereaktioni oli voimakas. Toisella kerralla tulkitsin voimakkaan äänen sellaiseksi kuin puinen tuoli olisi lyöty säpäleiksi lattiaan. (Merkillistä, millaisia tulkintoja aivoissa tapahtuu.) Viimeisellä kerralla koettu ääniaistimus oli niin lievä, etten kunnolla herännyt.
∗∗∗
Feketeova ym. esittelevät tapausselosteen 55-vuotiaasta miehestä, joka oli kärsinyt 12 vuoden ajan äkillisestä voimakkaasta pamauksesta, joka herätti hänet unesta ja jolle ei ollut löytynyt ulkoista selittäjää. Oireet olivat kestäneet muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin kertaviikkoisesti. Aamuisin mies kykeni muistamaan tapahtuneen.
48 tuntia kestäneessä video-PSG-tutkimuksessa ei oireiden yhteydessä havaittu merkkejä epilepsiasta. Kohtaukset esiintyivät N2-univaiheen aikana. Unen rakenne ja kesto olivat normaalit. Kohtausten luokittelu PVA:ksi perustui seuraaviin tekijöihin:
- kohtausten yhteydessä ei esiintynyt kipua, mikä sulki pois päänsärkysairaudet
- lyhyt kesto ilman autonomisen hermoston oireita ei viitannut paniikkikohtauksiin
- taustatiedot ja video-PSG poissulkivat epileptisen kohtauksen mahdollisuuden
- henkilö oli unessa kohtausten aikana, mikä poissulki dissosiatiivisen häiriön mahdollisuuden
- mikään muu unihäiriö tai häiriötila ei selittänyt oireita
Samanaikaisesti syntyi vaikutelma, että stressi ja ahdistus lisäsivät kohtausten todennäköisyyttä.
Tapausselosteen mukaan miehellä oli muutaman kuukauden ajan esiintynyt valvetilassa parestesiaa eli kihelmöintiä ja pistelyä oikeassa kädessä ja kasvojen oikealla puolella. Samanaikaisesti aiemmin säännöllistä PVA:ta ei esiintynyt lainkaan, mikä askarrutti tutkijoita. Psykologisten ja psykiatristen tutkimusten perusteella päädyttiin lopuksi siihen tulokseen, että parestesiat olivat psyykkisperäisiä.
Päätelmä sai Feketeovan ym. pohtimaan, voisivatko hermostolliset oireet, joiden alkuperä oli psyykkinen, ja päänsisäisen voimakkaan ääniaistimuksen oireet olla dissosiatiivisen häiriön5 erityyppisiä ilmentymiä, jotka ilmaantuivat vuorotellen. Riittävää näyttöä tälle otaksumalle ei toistaiseksi ole, ja lisäksi on syytä muistaa, että dissosiaatio oli aiemmin suljettu pois.
∗∗∗
Päänsisäisen voimakkaan ääniaistimuksen oireyhtymää pidetään edelleen vaarattomana ja hyvänlaatuisena, joskin pahimmillaan vaikeaa unettomuutta aiheuttavana häiriönä. Häiriön aiheuttajaa ei tunneta, joten vaikka satunnaisia lääkekokeiluja oireiden poistamiseksi on tehty, kliiniset lääketutkimukset puuttuvat eikä tarkkoja hoito-ohjeita ole olemassa. Oireista kärsiville suositellaan stressinhallintakeinoja, jonka yhden osan muodostaa riittävä unen saanti.
LÄHTEET
Feketeova E, Buskova J, Skorvanek M, Mudra J, Gdovinova Z: ”Exploding head syndrome–a rare parasomnia or a dissociative episode?” Sleep Med. 2014 Jun;15(6):728-30.
Frese A, Summ O, Evers S: “Exploding head syndrome: six new cases and review of the literature.” Cephalalgia. 2014 Sep;34(10):823-7.
Goadsby PJ, Sharpless BA: “Exploding head syndrome, snapping of the brain or episodic cranial sensory shock?” J Neurol Neurosurg Psychiatry. 2016 Nov;87(11):1259-1260.
VIITTEET
1. Frese ym. 2014.
2. Feketeova ym. 2014.
3. Frese emt.
4. Goadsby ym. 2016.
5. Lääkärikirja Duodecimin mukaan dissosiatiivisessa häiriössä “henkilö ei kykene tietoisuudessaan yhdistämään ajatuksiaan, tunteitaan, havaintojaan tai muistojaan mielekkääksi kokonaisuudeksi. [–] Dissosiaatio voi joskus ilmetä myös ruumiillisina oireina, kuten dissosiatiivisina kouristuksina, lihasnykäyksinä, äänen katoamisena tai ääntämishäiriönä, tunnottomuutena, särkyinä ja kipuina, sokeutena tai muina aistihäiriöinä ja tajunnan menetyksenä.“