Mikä vaikutus melulla on uneemme ja nukkumiseemme? Entä voiko meluun tottua siinä määrin, ettei se häiritse? Kaupunkirakenteen tiivistyessä nämä kysymykset tulevat eteen yhä useammalle.
Melun kannalta keskeinen nukkuvaa ihmistä koskeva huomio on, ettei kuuloaisti sulkeudu unen ajaksi, vaan vastaanotamme ja tulkitsemme ulkopuolelta tulevaa informaatiota taukoamatta. Tästä syystä erityisesti unen kevyemmissä vaiheissa riittävän voimakkaat tai muuten häiritsevät äänet voivat herättää meidät. Unipäiväkirja, johon kirjataan riittävästi muuttujia, voi auttaa tulkitsemaan uneen vaikuttavia tekijöitä pitkällä aikavälillä.
Käytän seuraavassa pääasiallisena lähteenä Outi Ampujan ja Miikka Peltomaan toimittamaa kirjaa Huutoja hiljaisuuteen. Ihminen ääniympäristössä.1
∗∗∗
Länsimainen ääniympäristö muuttui merkittävästi teollistumisen myötä 1700-luvun puolivälin jälkeen. Outi Ampujan mukaan tähän oli kaksi erityistä tekijää: uudenlaisia materiaaleja ja energianlähteitä hyödyntävät koneet saattoivat käydä tauotta. Lisäksi koneiden tuottamat äänet olivat useissa tapauksissa huomattavan voimakkaita, mitä saatettiin pitää merkkinä niiden tehokkuudesta. Äänimaisema muuttui myös tehtaiden ulkopuolella, sillä höyrykoneen liikuttamat laivat kulkivat vesillä ja junat rautateillä. Ihmisiä muutti maaseudulta kaupunkeihin, sillä tehtaissa tarvittiin työvoimaa.2
Suurin yksittäinen syy kaupunkien äänimaiseman muuttumiseen oli kuitenkin polttomoottorilla toimivien autojen yleistyminen 1800-luvun jälkipuoliskolla. Pian asukkaat kokivat kaupunkien meluistuvan, ja ensimmäiset melunvastustamiskampanjat nähtiin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Suomessa yleisönosastokirjoituksia melusta alkoi ilmestyä 1950-luvulla. Samanaikaisesti kun epämiellyttävistä ja häiritsevistä äänistä valitettiin, kehittyi toisaalta paine niiden sietämiseksi. Niin sanottua muuta maalle -argumenttia näkee edelleen.3
∗∗∗
Melu voidaan määritellä ei-toivotuksi ääneksi, joka on epämiellyttävää, häiritsevää, odottamatonta tai kuulolle haitallista.4
Vuorisen ja Heinonen-Guzejevin mukaan levon, unen, nukahtamisen ja nukkumisen häiriöt ovat yleisimpiä melun aiheuttamia häiriöitä. Voimakas, toistuva tai epäsäännöllinen melu voi aiheuttaa muutoksia univaiheiden jaksotuksiin, syvyyteen ja kestoon, lyhyesti sanottuna unen laatuun. Melun pitkäaikaisvaikutuksena kroonisten sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien sekä mielenterveyden ongelmien riski kasvaa, sillä unenaikainen melu lisää stressihormonin eritystä.5 Meluherkille melun terveysvaikutusten riskit ovat suuremmat kuin muille.
Meluherkkyys on yksilöllinen ominaisuus, joka kuvaa tapaa kokea melu ja reagoida siihen. Meluherkät aistivat melun häiritsevämpänä ja uhkaavampana, reagoivat meluun voimakkaammin ja tottuvat siihen hitaammin kuin ei-meluherkät yksilöt. Erään arvion mukaan jopa lähes kolmasosa väestöstä täyttää meluherkkyyden kriteerit.6
∗∗∗
Häiritsevien äänien ominaisuudet vaikuttavat uneen toisistaan poikkeavin tavoin. Melutapahtumien määrän kasvaessa unen laatu heikkenee. Vastaavasti melutapahtumien esiintymistiheyttä mitattaessa on havaittu, että heräämisriski on suurin, kun aikaväli on 40 minuuttia. Heräämisriski kasvaa myös silloin, kun äänitaso nousee nopeasti.
Ajankohtaisia äänilähteitä, jotka puhuttavat lähiseudun asukkaita koetun meluhaitan vuoksi, ovat tuulivoimalat, mutta säännöllisistä melulähteistä eniten unihäiriöitä aiheuttaa kuitenkin lentomelu, sitten tieliikenteestä aiheutuva melu ja seuraavaksi raidemelu, kun melutaso pysyy samana. Tutkimusten mukaan korvatulppia ja unilääkkeitä käytetään keskimääräistä enemmän alueilla, joissa tieliikenteen keskiäänitaso ylittää 70 desibeliä.
∗∗∗
Mielenkiintoisesta anekdootista käy ensimmäinen tunnettu rajoitus, joka koski ajoneuvojen tuottamaa meteliä. Rajoitus asetettiin Julius Caesarin hallinnoimassa Roomassa ennen ajanlaskun alkua. Rauhallisen yöunen kannalta se oli kylläkin nurinkurinen, sillä siinä “kiellettiin rattailla kulkevien ajoneuvojen käyttö kaupungissa auringon noususta siihen saakka, kunnes auringon laskuun oli kaksi tuntia.”7 Niinpä tavaraliikenne siirtyi yöaikaan tapahtuvaksi!
∗∗∗
Sosiaali- ja terveysministeriön keväällä 2015 päivittämä asumisterveysasetus tiukentaa aikaisempaa ohjearvoa klo 22–7 välisenä aikana sisätiloihin kuuluvan melun osalta. Ylärajaa lasketaan 30:stä 25:een desibeliin, ja erikseen mainitaan impulssimainen melu, jolla tarkoitetaan melun haitallisuutta lisääviä toistuvia lyhytkestoisia ääniä, ja kapeakaistainen melu, jolla tarkoitetaan niin ikään melun haitallisuutta lisääviä äänesmäisiä tai kapeakaistaisia komponentteja melulle altistuvassa kohteessa.8 Edellä mainittuja melutyyppejä edustavat muun muassa musiikki ja tuulivoimaloiden tuottama melu, joille on tyypillistä sykkivä pulssi ja matalat bassotaajuudet.
∗∗∗
Unta voidaan rekisteröidä mittalaitteita käyttämällä, mutta toisaalta kokemus unesta on aina subjektiivinen. Esimerkiksi voimme toisinaan tuntea kuin olisimme valvoneet koko yön, mutta silti uneen sisältyy rauhallisia syväunen vaiheita. Sama pätee myös kääntäen: yöllisen valveillaolon määrä voi myöhäisen kofeiinin nauttimisen vuoksi olla suurempi kuin muina öinä, mutta emme herättyämme ole siitä välttämättä tietoisia.9
∗∗∗
Ympäristömelun ja äänisaasteen suoria ja epäsuoria vaikutuksia yöuneen voi yksinkertaisimmin selvittää unipäiväkirjan avulla. Paitsi uneen, nukkumiseen, päiväaikaiseen virkeyteen ja muihin vastaaviin seikkoihin liittyviä huomioita, siihen kirjataan myös havaintoja ulkoisesta ympäristöstä. Kun seuranta-aikaa on kertynyt riittävän pitkältä ajanjaksolta, voi melun ja esimerkiksi väsymyksen tai keskittymiskyvyn heikentymisen keskinäistä suhdetta arvioida suhteellisen luotettavasti. Korvatulppien käyttö on yksi selkeä indikaattori häiritsevistä äänistä, ja mielenkiintoisia isoja muuttujia melun häiritsevyydelle ovat vaikkapa asunnon tai asuinalueen vaihtaminen rauhallisempaan.
∗∗∗
Mikäli asuinkohteessa ilmenevät ympäristön äänet koetaan unen kannalta häiritseväksi, voisiko ääniin siedättyä? Valitettavasti vastaus on kielteinen, meluun ei totu, niinpä ratkaisua on haettava muualta. Käsittelin muun muassa vastamelua ja äänen maskeerausta kahdessa edellisessä kirjoituksessani.
Ympäristön muuttuminen näkyy ihmisten käyttäytymisessä, sillä aivan kuten keinovalon lisääntyminen saa kaipaamaan tähtitaivaan näkemistä, äänisaasteen myötä hiljaisuuden arvostus nousee.
LÄHTEET JA VIITTEET
1. Outi Ampuja ja Miikka Peltomaa (toim.): Huutoja hiljaisuuteen. Ihminen ääniympäristössä. Gaudeamus 2014
2. Outi Ampuja: Äänimaisema ennen ja nyt. Emt. ss. 17–39.
3. Outi Ampuja: Milloin melusta tuli ympäristöongelma Suomessa? Emt. ss. 41–54.
4. Melusta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivulla
5. Heikki S. Vuorinen ja Marja Heinonen-Guzejev: Miten melu vaikuttaa terveyteen? Emt. ss. 113–117.
6. Marja Heinonen-Guzejev, Tapani Jauhiainen, Eeva Sala, Ulla Ström ja Heikki S. Vuorinen: “Melulla on monia vaikutuksia terveyteen“. Suomen Lääkärilehti 36/2012
7. Outi Ampuja: Äänimaisema ennen ja nyt. Emt. ss. 17–39.
8. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista.
9. Drake Cristopher, Roehrs Timothy et al: “Caffeine effects on sleep taken 0, 3, or 6 hours before going to bed“. Journal of Clinival Sleep Medicine, Vol. 9, No.11, 2013