Saattaisimme kenties sanoa, että se, miten nukumme, on yleispätevä tapa nukkua, ja että sehän on vieläpä itsestään selvää. Antropologi Carol Worthmanin tutkimus kuitenkin kyseenalaistaa sen, että tämä “itsestään selvyys” pitäisi paikkansa silloin, kun nukkumista tarkastellaan omaa kulttuuriympäristöämme laajemmin. Toisin sanoen tavassa, miten ihminen nukkuu, näkyy hänen kulttuuriympäristönsä vaikutus. Laadullisesti hyvin tai huonosti nukkumisen lisäksi nukkumista voidaan arvottaa eettisin perustein. Jatkan edelliskertaisesta aiheesta.
∗∗∗ UNEN KULTTUURINEN MALLI LÄNSIMAISSA ∗∗∗
Länsimaisen kulttuurin ihmiskuvassa korostuu itsenäinen, toisista riippumaton yksilö. Tämä näkyy myös unen ja nukkumisen kulttuurisessa analyysissa, jota Carol Worthman on hahmotellut amerikkalaisaineiston perusteella. Koska Worthmanin mukaan unella ja nukkumisella on eri kulttuureissa omat, toisistaan poikkeavat painotukset, hän esittää myös vaihtoehtoisen, ei-länsimaisen mallin. Aluksi kuitenkin amerikkalainen ja yleisemmin länsimainen malli.
Nukkumisen kulttuuriseen malliin sisältyy kaksi ulottuvuutta, virkistyminen ja unen säätely. Virkistymisessä nukkumiseen suhtaudutaan jossain määrin salaperäisenä, mutta tarpeellisena ja myönteisenä toimintona. Nukkuminen on paitsi itsestä huolehtimista, myös hyväksytty peruste vetäytyä tarvittaessa päivittäisistä huolista ja vaatimuksista. Lisäksi uni on häiriöille herkkä ja haavoittuva tila.
Säätelyssä uneen suhtaudutaan fysiologisesti ja sosiaalisesti rajattuna tilana: ihminen on joko valveilla tai unessa, ja nukkuu määrättynä aikana ja yhdessä yhtämittaisessa jaksossa. Nukkuminen sovitetaan elämän asettamiin vaatimuksiin.
Nukkumisen kulttuurinen malli yhdistyy toimintatapoihin, jotka muokkaavat nukkumista ja ympäristöä, jossa se tapahtuu. On nukuttava riittävästi, ympäristön on oltava rauhallinen ja ulkoisten ärsykkeiden määrän on oltava vähäinen. Nukkuminen tapahtuu yksin tai korkeintaan kumppanin kanssa. Lisäksi nukkumiselle varataan määrätty ajankohta, ja pääosa unesta nukutaan yhdessä jaksossa.
∗∗∗ UNEN MORAALINEN KEHYS LÄNSIMAISSA ∗∗∗
Unella on myös moraalinen ulottuvuus. Nukkuminen ilmaisee itsesäätelyä ja riippumattomuutta: liika nukkuminen kuvastaa laiskuutta tai epäjärjestystä, huonosti nukkuminen kuvastaa epäonnistumista itsesäätelyssä. Toisaalta unen puute kuvastaa itsekontrollia ja kykyä sopeutua elämän asettamiin vaatimuksiin kuten kouluun ja työhön. Unen määrää voidaan siis joutua rajoittamaan, mutta moraalisesta näkökulmasta katsottuna siinä onnistuminen on hyve.
Nukkuminen hyvin ja nukkuminen oikein ovat toisiinsa nähden jännitteisiä arvoja, mutta koska yksilö on vastuussa siitä, miten nukkuu, hänen on kyettävä tasapainoilemaan näiden välillä. Vaikka lääketieteellinen tutkimus kannustaa suosimaan hyvin nukkumista, kulttuurimme painottaa nukkumista moraalisesti oikein.
∗∗∗ VAIHTOEHTOINEN KULTTUURINEN MALLI ∗∗∗
Voidakseen havainnollistaa eräitä yleisiä ja tärkeitä unen ja nukkumisen kulttuurisia piirteitä ja toimintatapoja, joita ei tyypillisesti esiinny länsimaisissa yhteiskunnissa, Worthman on luonnostellut vaihtoehtoisen mallin. Erilaisten niin sanotusti ei-länsimaisten kulttuurien valtava määrä huomioiden malli on tietenkin hyvin karkea yleistys.
Koska kyse on ihmislajista, kulttuurien välillä on runsaasti yhtenevyyksiä nukkumisen suhteen. Eroavuuksia tarkastellessaan Worthman havaitsee erityisesti huolen turvallisuudesta ja käsityksen sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta. Yksilön luontevaksi perusskeemaksi muodostuu tätä kautta toisista riippuvainen yksilö.
Vuorovaikutussuhteet ja asema yhteisössä määräävät sosiaalista käyttäytymistä, jonka yksi osa nukkuminen on. Yhteisöllisyyden näkökulmasta unen ja valveen raja ei ole selväpiirteinen, vaan sumeahko, ja nukkuminen on päivittäiseen elämään ja yhteisöllisiin tavoitteisiin sovitettua.
Nukkuminen liitetään eräissä tapauksissa päivätajunnasta poikkeaviin tiloihin, joihin voi liittyä joko henkisiä tai hengellisiä mahdollisuuksia tai uhkia. Koska liian sikeästi nukkumiseen voi liittyä vaaroja, herääminen on turvallisempaa, kun se tapahtuu toisten ihmisten läsnä ollessa.
Sosiaalisuuteen liittyvät toimintatavat korostavat yksin nukkumisen välttämistä ja nukkumista sen sijaan yhden tai useamman vierustoverin kanssa. Valittaessa nukkumisen ajankohtaa ja paikkaa sille, tarvitaan joustavuutta.
Vaaran osa-alueesta seuraavat toimintatavat sisältävät tavoitteen turvallisuudesta, joka on mahdollista saavuttaa vierustovereiden ja tarkoituksenmukaisten olosuhteiden avulla. Unen syvyyden on oltava kohtuullisella tasolla ja sen pitkittymistä on opittava välttämään.
∗∗∗ VAIHTOEHTOINEN MORAALINEN KEHYS ∗∗∗
Moraalisesta näkökulmasta katsoen oikein nukkuminen ilmaisee sosiaalista yhteenkuuluvuutta, joka luo turvallisuutta. Hyvin nukkuminen ilmaisee puolestaan sosiaalista tai henkistä yhteisöllisyyttä, joka tuo enemmän psyykkistä kuin fyysistä suojaa. Tietoisuus toisten läsnäolosta ja heidän käytöksensä passiivinen tarkkailu lievittää vaaran tunnetta. Samoin tekevät yhdessä nukkumisen aiheuttamat aistiärsykkeet sekä amuletit ja muut suojaa tuovat esineet.
Nukkuminen oikein ja nukkuminen hyvin eivät nähdäkseni ole toisiinsa nähden jännitteisiä arvoja kuten länsimaisessa moraalisessa kehyksessä, sillä nukkumiseen liittyy tässä aina kulttuurin arvostama yhteisöllisyys.
∗∗∗ KULTTUURISTEN MALLIEN PYSYVYYDESTÄ ∗∗∗
Nukkumista ja unta koskevissa kulttuurien välisissä eroissa voi tapahtua yksilöllisiä muutoksia suuntaan tai toiseen eräissä tapauksissa. Näin käy esimerkiksi silloin, kun niin sanotuissa ei-länsimaisissa kaupungeissa elävät lapset aloittavat koulunkäynnin, jolloin heidän nukkumisaikataulunsa alkaa määrittyä koulun mukaan.
Omassa kulttuurissamme on vastaavia erityistapauksia, jotka muuttavat nukkumistapojamme ja niihin liittyviä arvoja. Sellaisia ovat esimerkiksi lapsen syntymä ja vuorotyö, vain muutamia syitä mainitakseni.
Huolimatta edellä mainitun kaltaisista muutoksista, joita voi kuvata paitsi yksilöllisiksi myös hetkellisiksi, yleiset kulttuuriset arvot eivät muutu, ja saatamme palata entisiin toimintatapoihin, kun ajankohta on jälleen sopiva, esimerkiksi kun lapset kasvavat ja kun työelämästä siirrytään pois. Ihmisen unessa ja nukkumisessa näkyy hänen kulttuuriympäristönsä vaikutus.
∗∗∗ LOPUKSI ∗∗∗
Worthmanin analyysi esittää haasteen unettomuuden määrittelyssä käytetyille kriteereille. Kirjoitan tästä seuraavaksi.
Lopuksi haluan toivottaa lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2016!
LÄHDE
Worthman Carol M.: “”. Teoksessa (ed. Mona El-Sheik) Sleep and Development. Familial and Socio-Cultural Considerations. Oxford University Press; 2011.