Voiko nykyihmisen unen tarvetta ja nukkumista yleisemmin arvioida sen perusteella, miten esiteollisen aikakauden ihminen nukkui?
Entä nukkuuko tämän päivän metsästäjä-keräilijä samoin kuin 50.000 vuotta sitten, ja miten luotettavia ovat tuota aikakautta koskevat päätelmät nykyisen havaintomateriaalin perusteella? Ovatko uni ja nukkuminen kulttuurista vapaita, täysin perimän määräämiä? Ja erityisesti: nukummeko nykyisin väärin, ja mitä kysymys oikeastaan tarkoittaa? Jatkan viime kerran aiheesta.
∗∗∗ YETISHIN, KAPLANIN YM. KESKEISET HAVAINNOT ∗∗∗
Gandhi Yetish, Hillard Kaplan ym. tutkivat kolmea päiväntasaajan tuntumassa1 elävää heimoyhteisöä tarkoituksenaan selvittää, miten ihmiset ovat nukkuneet niin sanottuna esiteollisena ajanjaksona.2 Kyseisistä heimoyhteisöistä tekee kannaltamme merkittävän se, että kaksi niistä sijaitsee Afrikassa, jonne myös nykyihmisen alkukoti on paikannettu, ja kolmas Etelä-Amerikassa.
Kertauksena tutkimuksen keskeiset havainnot:
- Tansaniassa, Namibiassa ja Boliviassa elävien esiteollisten yhteisöjen nukkumisessa on yhteneviä piirteitä.
- Yhteisöjen jäsenet eivät nuku enempää kuin nykyajan ihmiset; yöunen pituus on 5,7–7,1 tuntia.
- Yhteisöjen jäsenet menevät nukkumaan useita tunteja auringonlaskun jälkeen ja heräävät ennen auringonnousua.
- Lämpötila vaikuttaa olevan merkittävä unen kestoa ja ajoitusta säätelevä tekijä.
∗∗∗ HEIMOT JA HYPOTEESI ALKUKODISTA ∗∗∗
Koska Afrikassa ihmisen geneettinen vaihtelu on huomattavasti suurempaa kuin muualla maailmassa, Afrikkaa pidetään nykyihmisen alkukotina, josta levittäytyminen maailmalle on alkanut. Perintötekijöiden lisäksi tätä näkemystä tukevat fossiilit, arkeologiset löydöt ja biokemialliset todisteet.
Yksi kolmesta tutkimukseen osallistuneista heimoista on Tansaniassa elävä Hadza, joka on eräs harvoista esiteolliselta ajalta jäljellä olevista heimoista. Hadzaan kuuluu enää arviolta 1000 jäsentä, joista noin kolmannes hankkii yhä ravintonsa metsästyksellä ja keräilyllä. Tämän ryhmän arvellaan edustavan heimon vanhinta osaa, ja näin ollen he käyvät (mahdollisena) esimerkkinä siitä, miten ihmisen alkukodissa on eletty. 3
Elämää heimoissa on kuvattu – meidän näkökulmastamme katsottuna – alkeelliseksi, mutta myös kiireettömäksi. Esimerkiksi työntekoon eli pääasiassa ravinnon hankkimiseen käytetään neljästä kuuteen tuntia päivässä.4 Stressittömyydestä kertonee se, ettei unettomuudelle ole omaa termiä, koska ilmiö on niin harvinainen.5
Vaikka tutkitut kolme heimoyhteisöä poikkeavat toisistaan asuinpaikkansa, historiansa ja jossain määrin perimänsä suhteen, nukkumiseen käytetty aika ja nukkumisen ajankohta ovat hyvin samanlaiset. Tämä sai Yetishin, Kaplanin ym. otaksumaan, että heimojen nukkuminen edustaa ihmislajin (Homo sapiens) nukkumista sellaisena kuin se oli kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Tämä saattaisi avata ikkunan menneeseen ja kertoa, millaista nukkuminen on ollut nykyihmisen alkukodissa.
Alkukotihypoteesin perusteella Yetish, Kaplan ym. korostavat, että kyse on esiteollista aikaa eläneen ihmisen nukkumisen (fysiologisista) ydinpiirteistä.6
∗∗∗ TUTKIMUKSEN MERKITYS NYKYAJALLE ∗∗∗
Länsimaissa elävän ihmisen arjen kannalta Yetishin, Kaplanin ym. tutkimus on tärkeä varsinkin siksi, että se ottaa kantaa nukkumiseen nyky-yhteiskunnassa:
- Onko jotain pielessä, jos koemme unettomuutta niin paljon kuin tutkimukset kertovat?
- Ovatko nukkumisolosuhteemme oikeat?
Tutkimuksen kiinnostavuutta lisää ristiriitaisuus unilääketieteen tuloksiin verrattuna. Erot selittyvät käsittääkseni ainakin osittain tutkimusryhmän näkökulmalla, joka perustuu pääosin antropologiaan ja evoluutioteoriaan.
Kenties hätkähdyttävin tutkimuksen havainto on, etteivät heimolaiset vaikuta kärsivän unen puutteesta, vaikka nukkuvat keskimäärin ainoastaan 6,4 tuntia yössä. Länsimaissa vastaavaa määrää pidetään alhaisena, ja unen puutteen uskotaan altistavan muun muassa ylipainolle ja elintapasairauksien puhkeamiselle. Sen sijaan heimolaisilla ei tämän tutkimuksen mukaan esiinny verenpaine- tai valtimonkovettumistautia eikä ylipainoa. Lisäksi he ovat fyysisesti hyvässä kunnossa, ja osa elää yli 80-vuotiaiksi.
∗∗∗ TUTKIMUSTULOSTEN ARVIOINTI JA KRITIIKKI ∗∗∗
Analysoin seuraavaksi päätelmiä, jotka Yetish, Kaplan ym. ovat tehneet aineistonsa perusteella. Käytän lähteenä sekä julkaistua tutkimusta että keskustelua, jota tutkijat ovat myöhemmin haastatteluissa käyneet.
Vaikka tutkimusasetelma on oivaltavasti rakennettu ja käsittääkseni huolellisesti toteutettu, tieteenfilosofisessa mielessä useat päätelmät herättävät runsaasti kysymyksiä. Erityisesti kulttuurin merkityksen (kenties tarkoituksellinen) huomiotta jättäminen osoittautuu ongelmalliseksi.
Varsin mielenkiintoinen on myös tutkijaryhmän esittämä väite nykypäivän unettomuudesta: se mitä pidämme unettomuutena, ei todellisuudessa olekaan sitä.
∗∗∗ KULTTUURIN MERKITYKSEN OHITTAMINEN ∗∗∗
Tutkimusryhmän mukaan nukkumisen yhdenmukaisuus näissä kolmessa heimoyhteisössä viittaa siihen, etteivät yhteisöissä havaitut nukkumisen piirteet ole sidoksissa kunkin yhteisön yksittäiseen elinympäristöön tai kulttuuriin. Niinpä tutkimuksessa havaitut nukkumisen piirteet ovat keskeisiä samoilla leveysasteilla elävien ihmisten fysiologialle, josta lajimme levittäytyi maailmalle. Kyse on ihmislajin nukkumisen ydinpiirteistä.7
Vastaväite: En pidä mahdollisena, että heimoilla – tai millä tahansa yhteisöllä – ei olisi kulttuuria, jonka he ovat itse vähitellen synnyttäneet, ja joka muokkaa yhteisiä uskomuksia ja tietoja, tapoja ja käytäntöjä eli lyhyesti sanottuna sitä, mitä he tekevät, miksi he sen tekevät ja miten he sen tekevät.
Hyvänä havainnollistajana kulttuurin merkityksestä käy metsästys. Heimolaiset saattavat esimerkiksi uskoa, että paras aika metsästämiselle on aamun hämärä. He tekevät kenties työnjaon, mitä kukin tekee saalin saamiseksi; esimerkiksi yksi joukosta saattaa jäädä muita taaemmaksi, kun taas toiset kiertävät saaliin sivuille. Jokaisella on jousipyssy, jonka he ovat itse valmistaneet heimossa olevan perimätiedon pohjalta, ja he tietävät, miten sillä ammutaan ja mihin kohtaan saalista on osuttava, jotta se saadaan kiinni. Onnistuneen metsästysreissun kunniaksi saatetaan pitää heimon perinteiden mukainen juhla. Aterialla jokainen saa yhtäläisen osan saaliista, vaikka ei suoranaisesti osallistunutkaan sen saalistamiseen, sillä näin on aikoinaan sovittu.
En myöskään usko, että kaikki inhimillinen toiminta – kuten nukkuminen tässä yhteydessä – voidaan palauttaa (redusoida) fysiologiaan tai geeneihin. Eräässä tunnetussa filosofisessa teoriassa, jota kuvaan tässä hyvin pelkistetysti, todellisuuteen kuuluu kolme erillistä ja erilaista olemassaolon aluetta.8 Ensimmäiseen alueeseen sisältyvät materiaaliset oliot ja tapahtumat (esimerkiksi alkeishiukkaset, geenit, kausaliteetti), toiseen alueeseen mentaaliset oliot ja tapahtumat (esimerkiksi ihmisen tietoisuus) ja kolmanteen alueeseen ihmismielten ja -yhteisöjen tuotteet (esimerkiksi tiede, kulttuuri).
Kaiken olemassa olevan alueet ovat teorian mukaan riippuvaisia toisistaan siten, että ilman ensimmäistä aluetta ei voi olla olemassa toista eikä ilman toista aluetta voi olla olemassa kolmatta aluetta. Silti yhdenkään alueen sisältöä ei voida palauttaa tai pelkistää edeltävään alueeseen, sillä kerran synnyttyään kunkin alueen tuote saa itsenäisen muodon. Lyhyesti ilmaistuna tämä tarkoittaa sitä, ettei esimerkiksi kulttuuria olisi voinut kehittyä ellei olisi olemassa ihmismieltä, jonka tuottamaa se on, eikä ihmismieltä olisi voinut kehittyä ellei olisi olemassa materiaalista kehoa tai aivoja, jossa ihmisen tietoisuus muodostuu.
Mikäli ymmärrän oikein Yetishin, Kaplanin ym. käsityksen, heidän mielestään kolmannen alueen tuote eli nukkumisen (kulttuuriset) käytännöt — missä, miten, milloin, kuinka paljon ja niin edelleen — voitaisiin kuitenkin palauttaa ensimmäiselle alueelle eli tässä tapauksessa fysiologiaan, joka siis yksin määräisi nukkumisen saamista piirteistä. Edellä kuvaamani filosofisen näkemyksen mukaan palauttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä ensimmäinen alue (materiaaliset oliot ja tapahtumat) ei voi suoraan synnyttää eikä määrätä kolmannen alueen sisältöä.
On siis vaikea uskoa, ettei heimoyhteisöillä ole omia uskomuksia, käsityksiä ja perinteitä eli omaa kulttuuriaan, jonka perusteella muun muassa nukkumisen tavat ja käytännöt rakentuvat. Toisin sanoen en pidä todennäköisenä, että heimoyhteisöjen jäsenten nukkuminen olisi jotenkin “puhdasta” kulttuurin vaikutuksesta, vain fysiologian määräämää.
Vastaavasti voi sanoa, että myös ympäristö vaikuttaa nukkumiseen. Ajatusleikkinä voimme miettiä, mitä tapahtuisi, jos heimoyhteisöihin kehittyisi yhden yön aikana startup-yritysten buumi. Nukkuisivatko he enää sen jälkeen tiettynä ajanjaksona keskimäärin 6,4 tunnin ajan, vai kävisikö niin, että nukkumaanmenoajat alkaisivat vaihdella ja lopulta irrota ympäröivän valon ja lämpötilan vaikutuksesta? Entä tulisiko yöunesta katkonainen, jos yritysten kasvusuunnitelmien toteutus ja menestyksen paine pyörisi mielessä? Vaikka ihmisten fysiologia ei tässä ajatusleikissä muutukaan, väitän, ettei yhteisön jäsenten nukkuminen olisi enää Yetishin, Kaplanin ym. tekemien johtopäätösten kaltaista. Näin myös ympäristö vaikuttaa nukkumiseen.
Ilman startup-yrittämistäkin heimon kulttuuri ja elämänmuodot voivat toki muuttua. Erään lähteen perusteella sekä yksittäisten heimojen välillä että heimojen ja kehittyneempien yhteisöjen, joissa harrastetaan muun muassa viljelyä, karjanhoitoa, kaupankäyntiä, välillä on havaittu vuorovaikutusta.9 Mikäli nämä tiedot ovat tosia, väite puhtaasti esiteollista aikaa elävistä heimoista muodostuu kyseenalaiseksi.
Vastaavasti käyttäytymistieteilijä Frank Marlow, joka on viettänyt yhteensä neljä vuotta Hadzojen parissa, korostaa kulttuurin merkitystä käyttäytymisen kannalta: “Ihmiset ovat luoneet niin monipuolisen kulttuuriympäristön, että kulttuuri määrää käyttäytymistä useammin kuin fyysinen elinympäristö.”10
∗∗∗ KÄRSIMMEKÖ SITTENKÄÄN UNETTOMUUDESTA? ∗∗∗
Terveysuutisia seuraavat tietävät, että nukkumiseen tulisi varata 8–9 tuntia yössä. Valistuksesta huolimatta unen määrä on pitkään vähentynyt nyky-yhteiskunnassa. Syiksi tähän on arvioitu muun muassa sähkön ja keinovalon syntyä, tv:tä, internetiä ja kofeiinin kulutuksen kasvua.
Tutkimusryhmään kuulunut Jerome M. Siegel, joka lienee ryhmän kokenein unitutkimuksen alalla, kuitenkin kiistää unen määrän vähentymisen: aika, jonka heimolaiset käyttävät nukkumiseen – keskimäärin 6,4 tuntia yössä –, kertoo pikemmin siitä, että nukumme nykyisin juuri sen verran kuin ihmislajin on tarkoitettu nukkuvan.11
Mikäli uskomme, että unen määrämme on tarvettamme ja “luontaista tasoamme” alhaisempi, unilääkkeiden käyttöä on helppo perustella, arvioi Siegel. Hän ehdottaakin, että eräitä unihäiriöitä voisi hoitaa tehokkaasti jäljittelemällä sen kaltaisia ulkoisia olosuhteita kuin heimoyhteisöjen elinalueilla esiintyi.11
Vastaväite: Siegelin väitteestä vaikuttaisi seuraavan, että eräät nykyihmisen uniongelmat eivät todellisuudessa ole lainkaan uniongelmia. Koska nykyihminen ei Siegelin käsityksen mukaan nuku liian vähän, ei ole olemassa ongelmaa, joka vaatisi lääketieteellistä tai muuta hoitoa. Tämän radikaalin näkemyksen hyväksyminen vaatisi kuitenkin sen, että suostumme pitämään ohjenuoranamme havaintoja heimoyhteisön nukkumisesta. Mielestäni vaatimus ei ole perusteltu.
En voi olla miettimättä tässä kohden, miten heimoissa nukuttaisiin muutaman vuoden kuluttua, jos he saisivat käyttöönsä tv:n, tietokoneet ja muita sähköllä toimivia laitteita, kiireisestä yhteiskunnasta puhumattakaan.
∗∗∗ LUONTAISEN NUKKUMISEN KÄSITTEESTÄ ∗∗∗
Historioitsija Roger Ekirch on runsaaseen historialliseen lähdeaineistoon perehtymällä havainnut, että ennen sähkövalon keksimistä yöuni on nukuttu kahdessa erillisessä jaksossa (ensimmäinen ja toinen uni).12
Tutkituissa heimoyhteisöissä nukkuminen tapahtui sitä vastoin yhdessä katkeamattomassa jaksossa. Yetish, Kaplan ym. arvelevat tämän pitäneen paikkansa lajimme kohdalla aina siihen saakka, kunnes levittäydyimme Afrikasta Eurooppaan. Selityksenä nukkumisjaksojen lukumäärässä tapahtuneelle muutokselle he pitävät Euroopan leveysasteen pidempiä öitä verrattuna päiväntasaajaan.
1. vastaväite: Esitetyn selityksen taustalla oleva päättely on kuitenkin varsin mielenkiintoinen, sillä ensinnäkin sen mukaan Eurooppaan siirtymisen myötä nukkumisen “luontainen muoto” – termi, jota Yetish, Kaplan ym. itse käyttävät – vääristyi. Toiseksi koska nukumme nykyisin jälleen yhdessä keskeytymättömässä jaksossa, voimme kiittää siitä keinovaloa ja lämpötilan automaattista säätelyä, jotka siis palauttivat luontaisen tapamme nukkua. Eivätkö keinovalo ja termostaatti olekaan vihollisiamme?
Koska nukkuminen on tutkittujen parametrien osalta eri heimoyhteisöissä samankaltaista, myös esivanhempiemme uskotaan tämän perusteella nukkuneen juuri siten. Käsitys perustuu ilmeisesti siihen, ettei ihminen lajina ole muuttunut geneettisesti (paljoakaan) alkuihmisen, heimoihmisen ja nykyihmisen välillä. Pidän tätä argumenttia virheellisenä ensinnäkin siitä syystä, että päättely kulkee ajallisesti kahteen suuntaan: taaksepäin ja eteenpäin.
Ajallisesti taaksepäin menevässä päättelyssä otaksutaan, että nyt tutkittujen heimojen nukkuminen heijastaa alkuihmisen tapaa nukkua, jonka väitetään olevan geneettisesti määräytynyttä. Ajallisesti eteenpäin menevässä päättelyssä puolestaan otaksutaan, että heimoyhteisöjen nukkuminen määrää geneettisesti, millaista nukkumisen tulisi olla tänä päivänä.
Ongelmaksi muodostuu mielestäni jälleen kulttuurin vaikutuksen huomiotta jättäminen, sillä niin kuin me elämme erilaisessa kulttuurissa ja ympäristössä kuin nämä heimoyhteisöt, eikö myös alkuihmisen ja heimoihmisen ympäristössä ja kulttuurissa voisi olla merkittäviä eroja? Varmuudella voi ainakin sanoa, että alkuihmisen ja nykyihmisen kohdalla erot ovat merkittävät.
Eteenpäin kulkevan päättelyn ongelma onkin se, että siinä tiedetään valmiiksi, mikä on päättelyn tai tapahtumien lopputulos eli tässä tapauksessa, että nukumme – tai ainakin yritämme nukkua – jälleen yhdessä jaksossa. Kriittisimmillään tällaista päättelyä voi kuvata onnistuneeksi, kunhan vain alun ja lopun väliin keksitään tarvittavat palikat.
2. vastaväite koskee Yetishin, Kaplanin ym. tutkimusta kauttaaltaan. Asioita luonnehditaan tai perustellaan sillä, että nämä-ja-nämä asiat ovat luontaisia, luonnollisia, luontoon perustuvia ja niin edelleen. Tällaista kielenkäyttöä ja tapaa argumentoida voi kuvata vain tunteisiin vetoavaksi.
Ongelma on siinä, että koska nämä kolme tutkittua heimoyhteisöä elävät luonnon parissa, heidän elämäntyylinsä on tietenkin “ikään kuin välttämättä” luonnonmukaista, ja se mikä on luonnonmukaista, on tietenkin “ikään kuin itsestään selvästi” hyvää ja tavoiteltavaa.
Ikävä kyllä luonnosta ei voi poimia haluamiaan yksittäisiä piirteitä kuten rusinoita pullasta, vaan kyse on kokonaisuudesta. Emme esimerkiksi saa päiväntasaajalle ominaista yölämpötilan laskua tänne Suomeen, vaan ratkaisemme uniongelmamme kulttuurillemme ominaisin keinoin.
∗∗∗ PÄIVÄUNISTA ∗∗∗
Siegel ei hyväksy väitettä, että länsimaissa olisi vielä jokin aika sitten ollut tapana nukkua säännöllisesti päiväunet, mutta että olemme nykyisin tukahduttaneet päiväaikaisen levon tarpeen kiireidemme vuoksi. Siegel viittaa tutkimushavaintoihinsa, joiden perusteella torkkuminen ei näyttäytynyt tärkeänä heimolaisille.13
Tutkijaryhmä, johon Siegel itsekin kuuluu, kuitenkin myöntää, ettei tutkimus anna selkeää vastausta heimolaisten nukkumisesta päivällä. Tiedot eivät nimittäin perustu silmämääräiseen arvioon yhteisöjen asuinalueilta, vaan dataan, joka saadaan ranteeseen kiinnitettävän mittauslaitteen avulla. Laite mittaa liikeaktiviteettiä, joka ei suoraan kerro vireyden tasosta. Tutkijaryhmä esittääkin vaihtoehtona, että torkkumista esiintyy talvisin korkeintaan 7 prosentissa tutkimuspäiviä ja kesäisin korkeintaan 22 prosentissa.14
Muutama vuosi sitten National Geographicissa kuvailtiin erään pienen Hadza-yhteisön arkea. Artikkelin mukaan heimon jäsenet nukkuvat silloin, kun haluavat. Jotkut valvovat öisin, ja koska aamun ja illan hämärä on paras aika metsästää, heimolaiset saattavat torkkua päivällä. Anekdoottina mainitaan tilanne, jossa pariskunnan toinen osapuoli kysyy, miksi puoliso torkkuu eikä ole ravinnon hankinnassa.15
Vaikuttaako NG:n artikkeli arvioon heimoyhteisöjen vuorokausirytmistä ja siihen mahdollisesti sisältyvistä torkuista? Ei kuitenkaan ole syytä otaksua, että kyseessä on sama Hadza-yhteisö kuin Yetishin, Kaplanin ym. tutkimuksessa.
Toisaalta asia voi olla mutkikkaampi. Mikäli NG:n artikkelissa on kyse esiteollista aikaa elävän Hadza-heimon pienestä yhteisöstä, eikö artikkelissa mainittu epäsäännöllinen, osin lämpötilasta ja valosta riippumaton unirytmi ole siinä tapauksessa todiste siitä, ettei Hadza-heimossa ole yhtä ainoaa nukkumisen tapaa? Mikäli vastaus on myönteinen, esiteollista aikaa elävien heimoyhteisön jäsenten nukkumisen tavoista ei voida periaatteessakaan tehdä ohjenuoraa sille, miten nyky-yhteiskunnassa pitäisi nukkua.
∗∗∗ LOPUKSI ∗∗∗
Esittelin edellä unitutkimuksen, joka perustuu antropologian ja evoluutioteorian viitekehykseen. Ovatpa tutkimuksen johtopäätökset sitten päteviä tai eivät, ne tarjoavat silti vaihtoehtoisen näkemyksen ihmislajin nukkumisesta. Näkemys, joka haastaa oman käsityksen asioista, on aina tervetullut. Samalla havaitaan, että unitutkimusta voidaan tehdä useista erilaisista näkökulmista, mikä puolestaan laajentaa käsitystämme unesta ja nukkumisesta.
Kirjoitin aiemmin, ettei tieteessä ole pysyviä totuuksia (linkki), vaan että tiede edistyy yritysten ja erehdysten kautta. Aika näyttää, miten Yetishin, Kaplanin ym. tutkimustulokset sijoittuvat unitutkimuksen kentällä. Ainakin ne herättävät keskustelua.
KESKEINEN LÄHDE
Yetish, G, Kaplan H, Gurven M, Wood B, Pontzer H, Manger PR, Wilson C, McGregor R, Siegel JM: “Natural sleep and its seasonal variations in three pre-industrial societies.” Curr Biol. 2015 Nov 2;25(21):2862-8.
VIITTEET
1. Heimojen sijainti: Hadzat elävät Pohjois-Tansaniassa, päiväntasaajasta 2 astetta etelään. Kalaharin Sanien Ju/’hoansien -kieliryhmä elää päiväntasaajasta 20 astetta etelään. Bolivian Tsimanet elävät päiväntasaajasta 15 astetta etelään.
2. Yetish, Kaplan ym. 2015.
3. Hadzoista wikipediassa
4. Finkel, Michael: The Hadza. National Geographic. December 2009.
5. Yetish, Kaplan ym. emt s. 3.
6. “core human sleeping patterns” (Yetish, Kaplan ym. emt s. 1) & ”central to the physiology of humans” (s. 5).
7. Yetish, Kaplan ym. emt s. 5.
8. Popperin kolme maailmaa. Kts. esim. Niiniluoto, Ilkka: Maailma, minä ja kulttuuri: Emergentin materialismin näkökulma. Helsinki: Otava, 1990.
9. Finkel emt.
10. Marlow, Frank:” .” teoksessa Marlow, Frank: The Hadza Hunter-Gatherers of Tanzania. University of California Press, 2010.
11. Cha, Ariana Eunjung: “Sleep study on modern-day hunter-gatherers dispels notion that we’re wired to need 8 hours a day.” Washington Postin verkkosivu October 16, 2015.
12. Kts. tark. Ekirch, Roger: At Day’s Close: A History of Nighttime. (Saatavana e-kirjana)
13. Sullivan, Meg (source): “Evolving to Sleep: Our Ancestors Slept Less Than 8 Hours Also.” Neuroscience Newsin verkkosivu October 16, 2015.
14. Yetish, Kaplan ym. emt s. 3.
15. Finkel emt.