Kroonisesta kivusta kärsivillä on usein myös erilaisia univaikeuksia, mutta tarkkaa lääketieteellistä syytä siihen ei tiedetä. Toisaalta unettomuuden on havaittu lisäävän sekä kliinisesti merkittävän kivun todennäköisyyttä että sen vaikeusastetta.
Sivertsenin, Lallukan ym. tuore tutkimus*, jota nyt tarkastelen, on kaksiosainen. Aluksi selvitettiin kipuherkkyyden suhdetta yöunen kestoon, nukahtamisviipeeseen, unettomuuden vaikeusasteeseen ja sen esiintymistiheyteen. Toiseksi haluttiin tietää, onko unettomuudella ja kroonisella kivulla erityinen yhteisvaikutus kipuherkkyyden muutoksiin.
∗∗∗
Tutkimukseen osallistui 10412 henkilöä, joista oli miehiä 46 % ja naisia 54 %. Keski-ikä oli 58 vuotta. Kipuherkkyyttä mitattiin 3-asteisen juoksevan veden avulla siten, että koehenkilöitä pyydettiin upottamaan kätensä veteen ja pitämään se siellä niin kauan kuin mahdollista. Ylärajaksi oli määritelty 106 sekuntia, jonka jälkeen kokeenvalvoja keskeyttäisi kokeen.
∗∗∗
Koehenkilöistä 68 % kykeni pitämään kätensä vedessä maksimiajan. Sen sijaan unettomuudesta kärsivät keskeyttivät kokeen muita todennäköisemmin: osanottajista 10 %:lla täyttyivät unettomuuden kriteerit, ja heistä 42 % keskeytti kylmävesikokeen ennen määräajan umpeutumista. Ei-unettomista keskeyttäjiä oli 31 %.
Tuloksia analysoitaessa1 havaittiin, että mitä vaikeampaa ja useammin toistuvaa unettomuus oli, sitä alhaisempaa oli kivunsietokyky.
Samansuuntainen korrelaatio nähtiin myös kivun suhteessa nukahtamisviipeen kestoon eli mitä pidemmästä nukahtamisviipeestä oli kyse, sitä heikommin kipua siedettiin. Sitä vastoin yöunen kestolla vastaavaa korrelaatiota ei ollut.
∗∗∗
Lisäksi unettomuuden ja kroonisen kivun yhteisvaikutus todettiin osiensa summaa suuremmaksi.
Toisin sanoen henkilöillä, jotka kärsivät samanaikaisesti unettomuudesta ja kroonisesta kivusta, oli todennäköisemmin alentunut kivunsietokyky kylmävesikokeessa kuin niillä, joilla oli vain toinen näistä tai ei kumpaakaan.
Sivertsenin, Lallukan ym. mukaan tämä viittaa unettomuuden ja kroonisen kivun synergistiseen eli toisiaan kasvattavaan vuorovaikutukseen.
∗∗∗
Sivertsenin, Lallukan ym. tutkimuksen loppupäätelmänä on, että univaikeudet kasvattavat merkittävästi todennäköisyyttä sille, että kivunsietokyky heikentyy.
∗∗∗
Onko tutkimuksessa kuvatuille unen ja kivun välisille vuorovaikutuksille selitystä? Yhden selitysmallin mukaan vuorovaikutus tapahtuu masennuksen välityksellä. Tätä selitystä tukee havainto, että kipupotilailla on tavallista suurempi riski sairastua masennukseen, vastaava riski on myös unettomuudesta kärsivillä. Lisäksi riski pätee kummassakin tapauksessa myös toisinpäin.
Tämän selitysmallin ongelmana on Sivertsenin, Lallukan ym. mukaan kuitenkin siinä, että kivun, unettomuuden ja masennuksen ajallinen suhde on toistaiseksi tuntematon: koska emme tiedä, missä järjestyksessä nämä asiat tapahtuvat, mahdollisen syy–seuraussuhteen osoittaminen ei ole mahdollista.
∗∗∗
Tämä oli toinen käsittelemäni tutkimus unen ja kivun suhteesta. Molemmissa tutkimuksissa kivun – etenkin kroonisen kivun – yhteys uniongelmiin on havaittu merkittäväksi.
Tämän yhteyden perusteella on syntynyt hoitosuositus, jonka mukaan unihäiriöitä ja etenkin vaikeita kiputiloja on tärkeä hoitaa samanaikaisesti ja asianmukaisesti.
Sillä on suuri merkitys paitsi yksilön terveyden ja hyvinvoinnin kannalta myös yhteiskunnan kannalta laskevien sairaus- ja työkyvyttömyyskustannusten muodossa.
LÄHTEET
* Sivertsen, Lallukka, Petrie, Steingrímsdóttir, Stubhaug, Nielsen: “Sleep and Pain Sensitivity in Adults.” PAIN, April 2015.
abstrakti: www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25915149
VIITTEET
1. Tulosten analysoinnissa käytettiin tilastollista käsitettä riskitiheyssuhde (hazard ratio). Olen tässä kirjoituksessa käyttänyt sen sijaan tutumpia riskin ja todennäköisyyden käsitteitä, jotka eivät kuitenkaan tarkoita täysin samaa. Asioiden välisten yhteyksien, korrelaatioiden, suhde on uskoakseni silti oikeansuuntaisesti kuvattu.