Kansalaisaloite kesäajasta luopumiseksi

Kesä- ja normaaliajan vaihtelua on ollut Suomessa yhtäjaksoisesti vuodesta 1981 alkaen. Viime lokakuussa laitettiin vireille kansalaisaloite kesäajasta luopumiselle1. Kannatusilmoituksia vastaanotetaan 8.4.2016 saakka.

 

Kysymykset ”Milloin kelloja pitää siirtää?” ja ”Mihin suuntaan viisareita käännetään?” ovat usein kuultuja kysymyksiä keväällä ja syksyllä. Timo Partonen on analysoinut kriittisesti perusteluja, joita kesäaikaan siirtymisen puolesta annetaan, ja tuonut vastavuoroisesti esille syitä sille, miksi kesäajasta tulisi luopua.

 

∗∗∗ EU:N KESÄAIKASÄÄNNÖKSET ∗∗∗ 
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä kesäaikaa perustellaan seuraavasti (kohdat 2, 4, 7):

  • [S]isämarkkinoiden toiminnan kannalta on tärkeää vahvistaa edelleen kesäajan alkamiselle ja päättymiselle koko yhteisössä voimassa oleva yhteinen päivämäärä ja kellonaika.
  • Tiettyjen alojen, liikenteen ja viestinnän lisäksi myös muiden teollisuuden alojen, moitteeton toiminta edellyttää vakaata, pitkän aikavälin suunnittelua. Tämän vuoksi on aiheellista antaa kesäaikasäännökset määrittämättömäksi ajaksi.
  • Kesäajan kalenteriajan täyttä yhdenmukaistamista liikenteen ja viestinnän helpottamiseksi ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla.2, 3

 

∗∗∗ KANSALAISALOITE ∗∗∗ 
Kansalaisaloitetta kesäajasta luopumiselle perustellaan tutkimuksilla, joiden mukaan ihmisen biologisen vuorokausirytmin tasapaino järkkyy kesä- ja talviajan vaihdoksissa. Myös oppimiseen ja tarkkaavaisuuteen liittyvät häiriöt lisääntyvät. Seurauksena on väsymystiloja ja työvireyden laskua, mikä saattaa lisätä muun muassa liikenneonnettomuuksien ja sydänkohtausten riskiä. Lisäksi kaamosoireista kärsivien määrä on Suomessa suuri.

Partonen vertaa kesäaikaa noudattavia valtioita tilkkutäkkiin, sillä enemmistö maailman maista ei ole sitä koskaan käyttänyt tai on luopunut sen käytöstä. Maantieteellisesti isoista maista yksikään ei joko käytä kesäaikaa lainkaan tai ei käytä sitä kaikissa osavaltioissaan.

Kesäaikaan siirtymistä ei käytetä lainkaan esimerkiksi Islannissa, Venäjällä, Intiassa eikä Kiinassa. Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa osavaltioilla ja provinsseilla on mahdollisuus päättää itsenäisesti, käyttävätkö ne kesäaikaa. Miksi Suomessa käytetään?

 

∗∗∗ ENERGIANKULUTUS? ∗∗∗ 
Suomessa kesäaikaan siirtymistä on perusteltu etenkin valaistukseen kuluvan sähköenergian säästöllä. Partonen kuitenkin huomauttaa, että kesäpäivämme ovat jo luonnostaan valoisia, joten siirtyminen pois normaaliajasta ei vähennä keinovalon käyttöä eikä energiankulutusta. Lisäksi on havaittu, että kesäaikaan siirtymisestä huolimatta energiankulutus on kasvanut Suomessa vuosi vuodelta yhä suuremmaksi.

 

∗∗∗ KESKUSKELLON RYTMIHÄIRIÖT ∗∗∗ 
Elintoimintojemme vaihtelua säätelevä keskuskello tahdistuu ulkoisten ja sisäisten aikamerkkien avulla. Ulkoisista aikamerkeistä on tärkein valon ja pimeän – päivän ja yön – vaihtelu. Muita keskeisiä ulkoisia tahdistajia ovat esimerkiksi sellaiset säännöllisesti toistuvat tapahtumat kuten ruokailut, heräämis- ja nukkumaanmenoajat, työ, opiskelu ja muut vastaavat tapahtumat, joissa sosiaalisten yhteisöjen noudattama säännöllisyys tukee henkilökohtaista vuorokausirytmiä.

Vuodenaikoihin liittyvä vaihtelu valon ja pimeän keskinäisessä suhteessa vaatii keskuskellolta joustavuutta, mutta kaupungistuminen ja valosaasteen lisääntyminen, sosiaalisten suhteiden köyhtyminen ja niistä syrjäytyminen lisäävät Partosen mukaan todennäköisesti keskuskellon rytmihäiriöitä.

 

∗∗∗ HIDAS SOPEUTUMINEN MUUTOKSEEN ∗∗∗ 
Yhden tunnin muutos arjen aikatauluissa saattaa tuntua niin pienelle seikalle, ettei siitä viitsi julkisesti edes valittaa, vaikka huomaisi univaikeuksiakin. Partosen mukaan on kuitenkin totta, että elimistömme fysiologiset rytmit sopeutuvat hitaasti äkillisiin aikataulumuutoksiin.

Sopeutuminen uuteen vuorokausirytmiin kestää muutaman päivän, ja tänä aikana näkyy nukahtamis- ja heräämisvaikeuksia, lisääntyvää univajetta ja kasvavaa väsymystä.

Osa iltavirkuista ei ehdi sopeutua kesäaikaan lainkaan, vaan kärsii oireista koko jakson ajan. Tuoreen tutkimusnäytön mukaan suuri osa sairauksista kertyy nimenomaan iltavirkuille, ja kesäaika tuo heille epätoivotun lisärasituksen.

 

∗∗∗ KAAMOSMASENNUS ∗∗∗ 
Kaamosmasennus on sairaus, jonka pääasialliset oireet ovat samoja kuin tavallisessa masennustilassa eli muun muassa mielialan lasku, surullinen tai ärtynyt mieliala, arvottomuuden, syyllisyyden ja toivottomuuden tunteet sekä mielenkiinnon tai mielihyvän puuttuminen itselle aiemmin tärkeissä asioissa. Lisäksi kaamosmasennukseen kuuluu joukko sille nimenomaisia oireita kuten liikaunisuus, painon nousu ja oireiden voimistuminen iltaa kohden.

Kaamosmasennuksesta kärsii Suomessa noin yksi henkilö sadasta. Keväisin, kun valon määrä alkaa lisääntyä, kaamosmasennuksen oireet alkavat heiketä.

Kaamosmasennuksen ohella on tunnistettu kaamosrasitus. Oireet ovat samankaltaisia kuin kaamosmasennuksessa, mutta lievempiä eivätkä ne heikennä toimintakykyä samalla tavalla. Kaamosrasituksesta kärsiviä on Suomessa paljon, sillä oireita on lähes 40 %:lla väestöstä yli 30-vuotiaista.*

Valon merkityksestä kaamokseen liittyvien oireiden taustalla kertoo paitsi oireiden katoaminen kesäksi myös kirkasvalohoidon vakiintuminen ensisijaiseksi hoitokeinoksi kaamosmasennuksessa.

Kaamosoireista tai -masennuksesta kärsivien kohdalla sisäisen kellon tahdistaminen uuteen aikatauluun on vaikeaa paitsi keväisin myös syksyisin, joten heille kesäaika tuottaa tässä mielessä kaksinkertaisen rasituksen.

 

∗∗∗ LISÄÄ VALOA AAMUIHIN ∗∗∗ 
Partonen suosittelee luopumista kesäaikaan siirtymisestä, sillä Suomessa ei ole pula valoisista illoista keväällä ja kesällä. Sen sijaan valoisista aamuista on pulaa syksyllä ja talvella.

Kesäajasta luopuminen lisäisi valoisien aamujen määrää, mistä on se hyöty, että varhainen valo helpottaa heräämistä ja pitää virkeänä. Univaikeudet ja kaamosoireet lievittyvät, sillä aamuinen valo tahdistaa elimistön sisäisen kellon.

 

∗∗∗ AIKAVYÖHYKKEEN MUUTOS? ∗∗∗ 
Kesäajasta luopumisen lisäksi aloitteessa esitetään, että Suomessa siirryttäisiin Keski-Euroopan aikavyöhykkeelle, joka sopisi meille parhaiten pohjoisen sijaintimme takia. Aamuistamme tulisi syksyisin ja talvisin valoisampia, minkä ansiosta sisäinen kellomme tahdistuisi nykyistä paremmin valoisan ja pimeän vuorotteluun. Tällä olisi myönteinen vaikutus myös terveyden ja ajankäytön kannalta. Sitä paitsi aikavyöhykkeet ovat sopimuksia, eivät luonnonlakeja.

Aloitteessa todetaan, että aikavyöhyke, jolle sijoitumme, syventää aamujen pimeyttä. Tästä syystä valoisaa aikaa on enemmän puolenpäivän jälkeen kuin ennen sitä, ja tämä vuorokauden valoisan ajan epäsymmetrisyys jatkuu läpi vuoden.

Koska illat valostuvat aamuja enemmän, ihmiset suosivat iltapainotteista ajankäyttöä. Tämän seurauksena iltapainotteisten palvelujen tarjonta lisääntyy, mikä valvottaa monia ja pahentaa väsymystä aamuisin. Kansalaisaloitetta kesäajasta luopumiseksi1 voi kannattaa huhtikuun kahdeksanteen päivään saakka.

 

LÄHTEET
Partonen, Timo: Valosta aikaa. Sisäinen aika ja terveys. Kustannus Oy Duodecim, 2012
Partonen, Timo: Lisää unta. Kiireen lyhyt historia. Kustannus Oy Duodecim, 2014

VIITTEET
1. Kansalaisaloite kesäajasta luopumiselle.
2. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/84/EY kesäaikasäännöksistä.
3. Kursivointi JK.
* Korjattu Partonen 2012 s. 142 mukaiseksi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *