Ihminen on levittäytynyt maapallon eri puolille, suuresti vaihteleviin ja toisistaan poikkeaviin olosuhteisiin. Ihmisen nukkumista eri kulttuureissa tutkineiden mukaan nukkumista kuvaa pikemmin joustavuus ja mukautuvuus muuttuviin ympäristötekijöihin kuin jäykkyys ja lukkiutuminen yhteen malliin, ” ihmiselle normaaliin tapaan nukkua”.
Valtaosa ihmistä koskevasta aineistosta unitutkimuksen saralla koskee länsimaista, koulutettua ja vaurasta osaa, jota kutsutaan lyhenteellä WEIRD (western, educated, industrialized, rich, democratic), toteaa antropologi David Samson, jonka tutkimusryhmän artikkelia ”Hadza sleep biology: Evidence for flexible sleep-wake patterns in hunter-gatherers” käsittelen tässä tekstissä.
Kirjoitin kolmesta päiväntasaajan tuntumassa elävästä heimosta aiemmin tässä ja esittelin Yetishin ym. tutkimusta, jossa verrattiin heimolaisten ja länsimaisten ihmisten nukkumista. Käsillä oleva Samsonin ym. tutkimus toisaalta vahvistaa ja toisaalta taas kyseenalaistaa osia Yetishin ym. tuloksista. Hadzojen, joka oli yksi tutkituista heimoyhteisöistä, yöuni ei myöskään Samsonin ym. mukaan ole jaksoittainen (segmented), useaan osaan jaettu, mutta kokonaisunesta tekee silti jaksoittaisen päiväunien nukkuminen, joka on yhteisössä tavallista. Lisäksi päiväunet lisäävät vuorokauden kokonaisunimäärää suuremmaksi kuin Yetish ym. arvioivat tutkimuksessaan.
∗∗∗
Ensin on uskoakseni hyödyllistä vastata kysymykseen, mitä yhteyttä meidän, nykyajassa elävien länsimaalaisten nukkumistavoilla on päiväntasaajalla elävän Hadza-heimon jäsenten nukkumiseen, poikkeavathan muun muassa elinympäristöt ja monet kulttuuriset käytännöt toisistaan huomattavasti. Mielestäni olennaisinta on, että Samsonin ym. muiden tutkimus auttaa ymmärtämään, miten nuoresta ilmiöstä klo 22–6 väliselle ajalle sijoittuvassa yhtäjaksoisessa nukkumisessa on kyse, vaikka juuri se on meille jälkiteollisen ajan ihmisille ikään kuin täysin itsestään selvä.
∗∗∗
Kysymys, onko olemassa yhtä ihmiselle luontaista tapaa nukkua, jakaa arjessa ainakin osaa unitutkijoista ja kliinistä työtä tekevistä eri leireihin. Ihmisen nukkumista eri kulttuureissa tutkineiden mukaan nukkumista kuvaa pikemmin kyky sopeutua vaihtuviin ympäristötekijöihin laajasti ymmärrettynä kuin jäykkyys ja lukkiutuminen, ”yksi oikea malli”. Toisaalta on ymmärrettävää, että länsimaissa kliinisen työn taustaoletuksena on ihminen, joka elää niin sanotussa 8–16 yhteiskunnassa ja kärsii unettomuudesta, mikäli valvoo yöllä vastoin tahtoaan.
∗∗∗
Samsonin ym. mukaan nukkuminen meitä aikaisemmilla aikakausilla on poikennut tavasta, jolla lännessä nykyisin nukutaan, sillä se on tapahtunut kahdessa tai useammassa jaksossa. Esimerkkejä tästä tarjoavat 1) etnografiset tutkimukset kulttuureista, joissa yö on osittain aktiivista aikaa ja päiväunet ovat tavallisia; 2) Ekirchin tutkimus esiteollisen ajan Euroopasta, jossa nukkuminen oli jakautunut osiin, ”ensimmäiseen” ja ”toiseen” uneen; 3) Samsonin ym. tutkimukset Madagaskarilla elävän yhteisön parissa, joka tulee toimeen ilman sähköä. He nukkuvat yöunen kahdessa jaksossa, joita päiväunet tavallisesti täydentävät.1
Kuvassa on esimerkkejä ihmislajin joustavasta uni–valverytmistä: (a) Hadza-heimon jäsenten ensisijainen nukkuminen tapahtuu yöllä yhdessä osassa, mutta nukkumaan mennään vasta puolenyön jälkeen. Päiväunet lisäävät unen vuorokautista määrää. Koska vuorokauden kokonaisuni nukutaan kahdessa osassa, myös hadzojen nukkuminen lasketaan jaksoittaiseksi nukkumiseksi (segmented sleep). (b) Kahdessa jaksossa nukuttu yöuni esiteollisen ajan Euroopassa. (c) Yhdessä yhtämittaisessa jaksossa nukuttu uni nykypäivän länsimaissa, jossa työaika alkaa aamulla ja kestää iltapäivään saakka. (d) Madagaskarilla elävän yhteisön unen tarve tyydytetään useammassa jaksossa.
∗∗∗
Verrattuna ”WEIRD-ryhmään” hadzojen nukkumista kuvaa – kenties yllättäin – unen vähäisempi määrä ja huono unenlaatu. Esimerkiksi nukahtamisviive kesti pidempään, yöuni oli katkonaista ja unen tehokkuus eli unessa todellisuudessa vietetyn ajan osuus vuoteessa vietetystä ajasta oli matala, alle 70 %, kun se esimerkiksi italialaistutkimuksessa oli 94 %. Subjektiivisesti hadzat eivät silti kokeneet nukkuvansa huonosti eivätkä valittaneet unettomuutta.2
Toisaalta hadzojen nukkumistottumuksiin kuuluu olennaisesti mukautuvuus unen järjestelyssä, sillä esimerkiksi vähäunista yötä seuraavana päivänä nukutaan päiväunia.3
Samson ym. uskovat, ettei vuorokausirytmiä tahdista pelkästään valoisa aika ja keinovalo, vaan myös talousjärjestelmä ja tapa, jolla toimeentulo hankitaan, sillä ne vaikuttavat aktiivisuuden määrään vuorokauden eri aikoina.4
∗∗∗
Samson ym. näkevät tulostensa viittaavan siihen, että ihmislajin nukkumista määrittää kyky sopeutua. Nukkumista ei tule ajatella yksiselitteisesti ”luontaisesti määräytyvään aikaan” sidottuna, sen sijaan ihmisellä on luontainen valmius ajoittaa nukkumisensa joustavasti sen mukaan, mitä kulloisissakin ekologisissa, sosiaalisissa ja teknologisissa ympäristöissä eläminen vaatii.5 Olosuhteisiin sopeutuminen tarkoittaa siis myös unen ja valveen biologista rytmittämistä valon määrästä ja lämpötilasta riippumatta.
Sopeutumiskyvystä kertoo myös se, että mikäli yöunemme jää yhtenä yönä lyhyeksi, nukumme seuraavana yönä sikeämmin tai otamme korvausunet päiväunien muodossa. Tämän lisäksi pääosa tärkeän syvän unen osuudesta sijoittuu yöunen alkupuolelle, jolloin se saa etusijan unen arkkitehtuurissa, mikäli yöuni jäisi lyhyeksi, joustavuutta ja mukautuvuutta tämäkin.
Tieteellisesti kenties merkittävin Samsonin ym. johtopäätös koskee ihmisen evoluutiota. He uskovat, että joustavuus ja mukautuvuus unen ja valveen rytmityksessä on luonnonvalinnan tulosta ihmislajin kehityksessä.6 Tämä on auttanut ihmisen sopeutumista elämään eri puolilla maapalloa suuresti vaihtelevissa ja toisistaan poikkeavissa olosuhteissa.
LÄHTEET
Samson David, Crittenden Alyssa, Mabulla Ibrahim, Mabulla Audax, Nunn Charles: “Hadza sleep biology: Evidence for flexible sleep-wake patterns in hunter-gatherers”. Am J Phys Anthropol 2017; 162: 573-582. (mahdollisesti rajattu lukuoikeus)
VIITTEET
1. Samson ym. 2017, s. 574.
2. Emt. s. 576.
3. Emt. s. 577.
4. Emt. s. 580.
5. Emt. s. 580.
6. Emt. s. 580.