Kun unet tulevat puheeksi, olen kokenut aina kiusalliseksi sanoa ensin, etten näe unia, mutta korjata heti perään ”tai siis etten muista niitä”, koska tunnetustihan kaikki näkevät unia.
Kiusaantumiseni johtuu loogisen ristiriidan tiedostamisesta: tiedän, etten näe unia, mutta tiedän, että näen unia. Lauseen ensimmäisessä osassa tietäminen tarkoittaa intuitiivista, välitöntä käsitystä siitä, että tiedän, mitä mielessäni kullakin hetkellä on. Tässä tapauksessa tiedän siis heti herätessäni, ettei mielessäni ole muistikuvaa unesta. Lauseen jälkimmäisessä osassa tietäminen viittaa tunnettuun tutkimustietoon, jonka mukaan ihmiset pääsääntöisesti näkevät unia.
∗∗∗
Onko omasta mielestään harvoin tai ei lainkaan uneksivien kohdalla kyse siis siitä, ettei unen mieleen palauttaminen onnistu heräämisen jälkeen? Tämä lienee vallitseva käsitys, mutta on olemassa ainakin pari tutkimusta, joiden mukaan noin yksi prosentti ihmisistä ei uneksisi lainkaan. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin.
∗∗∗
Tarkkailemalla nukkuvan henkilön sähköistä aivotoimintaa unien näkemisestä voi yrittää varmistua. Kun henkilö on unisyklin REM-vaiheessa, hänet herätetään ja pyydetään kertomaan mielessään oleva unimuisto – edellyttäen tietenkin, että henkilö ylipäätään uneksii.
Unia nähdään myös NREM-vaiheen aikana, kuten kirjoitin tässä, mutta REM-vaiheen painottuminen tutkimuksissa johtunee siitä, että silloin unien mieleen palauttaminen on toistuvasti onnistunut helpommin kuin NREM-vaiheessa.
∗∗∗
Aivosähkökäyrä kuvaa fysikaalisia aivotapahtumia tai -tiloja, muttei kerro itsessään mitään siitä, millaisia mielensisältöjä tutkittavalla henkilöllä kulloinkin on, esimerkiksi millaista unta hän näkee tutkimuksen aikana tai näkeekö unta lainkaan. Esimerkiksi REM-vaiheesta, jossa unien mieleen palauttaminen on helpointa, on sanottu, ettei se ole välttämätön eikä riittävä ehto unien näkemiselle1, ja sama pätee NREM-vaiheeseen.
Sähköisten aivotapahtumien ja uneksimisen välinen suhde onkin osuva esimerkki niin sanotusta mieli–keho-ongelmasta. Ongelma kiteytetään usein kysymykseen, mikä on aivojen ja tietoisuuden välinen suhde. Syntyykö tietoisuus aivoissa, ja jos niin, miten on selitettävissä, että aineellisesta syntyy tai siellä “majailee” jotain ei-aineellista?
Mielen ja kehon välisen suhteen ongelmasta on valtava määrä kirjallisuutta, mutta hyvä suomenkielinen katsaus siitä löytyy wikipediasta.
∗∗∗
Myös lukuisia yksinomaan uniin liittyviä kysymyksiä on ratkaisematta. Emme esimerkiksi tiedä, miksi ylipäätään näemme unia. Ovatko unet pelkkää ”kohinaa”, joiden usein oudoissa jaksoissa saattaa esiintyä tuttuja hahmoja ja paikkoja, vai onko unien sisällöllä jokin syvällisempi merkitys? Asetelmaa monimutkaistaa se, jos kaikki eivät näekään unia.
∗∗∗
Unien tulkinnan klassikko on tietenkin Sigmund Freudin Unien tulkinta. Freudin käsityksen mukaan unet ovat toiveiden tulkkeja ja naamioituja toteumia. Menemättä tässä yhteydessä pidemmälle Freudin käsitykseen unien merkityksestä, lainaan teoksessa esiintyvää suomennosta ranskalaisen oppineen Alfred Mauryn (1817–1892) näkemästä unesta, joka tarjosi Maurylle vastauksen unien syntymekanismiin. Maury kuvasi unta teoksessaan Le Sommeil et les rêves (1861, suomentamaton):
”Hän [Maury] oli sairaana ja hänen äitinsä istui hänen vuoteensa vieressä. Hän näki unta suuren vallankumouksen kauhuista, oli mukana verisissä murhatöissä ja joutui lopulta itsekin tuomioistuimen eteen. Siellä istuivat Robespierre, Marat, Fouquier-Tinville ja muut tuon hirmuajan synkät päähenkilöt, joille hän piti puolustuspuheensa. Monenlaisten heti mielestään puikahtaneiden välikohtausten jälkeen hän sai tuomionsa ja päätyi epälukuisan kansanjoukon saattamana teloituspaikalle. Hän nousi teloituslavalle, pyöveli sitoi hänet alustaan, se kääntyi, giljotiinin terä putosi, hän tunsi päänsä irtoavan hartioista, hän heräsi hirvittävään kauhuun – ja huomasi, että vuoteen katos oli pudonnut hänen niskanikamilleen kuin konsanaan giljotiinin terä.”2
Maurya ei kiinnostanut tässä niinkään unen sisältö, vaan sen mekanismin toiminta, jolla uni syntyy. Hänen käsityksensä mukaan unilla on ulkoinen aiheuttaja, ja tällä kertaa se oli kaatunut vuoteen katos. Koska Mauryn tulkinnan mukaan katos vastasi niskaan putoavaa giljotiinin terää, hän päätteli, että unen täytyi muodostua hyvin lyhyessä ajassa, tässä tapauksessa siis vuoteen katoksen koskettaessa niskaa. Samasta syystä unen täytyi rakentua ikään kuin taaksepäin, sillä muutenhan tarina ei etenisi unimuiston mukaisessa järjestyksessä aina alun sairasvuoteeseen saakka.
Mauryn ajatuksessa monimutkaisen ja pitkäkestoisen unen syntymisestä hyvin lyhyen ajan sisällä oli mielestäni jotain hyvin kiinnostavaa, mutta niin sitä kuin myös Mauryn ajatusta unen syntymekanismista pidetään nykyisin virheellisenä.
∗∗∗
Esittelen seuraavissa blogikirjoituksissa muun muassa tutkimuksen, jossa havaittiin, ettei pieni osa ihmisistä uneksi lainkaan. Käsittelen myös unitietoisuuden merkitystä mieli–keho-ongelman selvittämisessä. Lisäksi toiminnallisen magneettikuvauksen (fMRI) kehittyminen on tuonut lisävälineitä aivojen toiminnan ja mielensisältöjen välisen yhteyden tutkimiseen.
LÄHTEET JA VIITTEET
1. Revonsuo Antti, Valli Katja: ”Evoluutiopsykologinen teoria unien funktiosta”. Psykologia /06/2000. S. 473.
2. Freud, Sigmund: Unien tulkinta. S. 29. Suom. Erkki Puranen. Gummerus 1999.