Nuoruusiän kehitykseen kuuluvien biologisten muutosten lisäksi ikäryhmän nukkumiseen vaikuttaa yhtenä merkittävänä tekijänä myös perheen sisäinen arki. Tarkastelen seuraavassa ajelehtivan arjen käsitettä levon ja nukkumisen kannalta.
Perheitä, joiden arkea voi luonnehtia ajelehtivaksi, yhdistää ongelmien kasautumisen ja senhetkisten voimavarojen suhde. Aihetta ovat yksityiskohtaisesti käsitelleet Sanna Sekki ja Pirjo Korvela.* Tapausesimerkkeinä on lastensuojelun perhetyön kokemuksia asiakkaidensa arjesta.
∗∗∗
Perheen ja sen jäsenten arkea voidaan tarkastella päivittäisten toimintojen ja niiden muodostamien kokonaisuuksien kautta. Näihin voidaan laskea vaikkapa herääminen ja aamuaskareet, töihin tai kouluun lähteminen ja sieltä palaaminen, muutamia mainitakseni. Mikäli eri toiminnot seuraavat toisiaan ajallisessa järjestyksessä säännönmukaisesti, niistä muodostuu perheen päivittäinen rytmi. Päivien ohella viikoilla on oma rytminsä (esim. arki, viikonloppu) kuten myös kuukausilla ja vuosilla.
Rakenteiltaan liian väljä arki voi olla sekava ja turvaton. Tällöin perheenjäsenten voimavarat kuluvat päivän tilanteiden kohtaamiseen ja niistä selviämiseen, arjesta tulee ajelehtivaa. Päivärytmin tehtävänä on siis jäsentää perheen arkea tuomalla siihen säännöllisyyttä, ennustettavuutta ja turvallisuutta. Samalla on tärkeä tiedostaa, että myös joustavuutta tarvitaan, sillä ääripäässä liian jäykkä rakenne tekee arjesta yhtä lailla toimimattoman.
∗∗∗
Ajelehtivaa arkea elävissä perheissä sen jäsenten uni–valverytmi, aterioiden ajankohta, sisältö ja osallistujat sekä vaikkapa kodinhoito ja harrastukset saattavat olla epäsäännöllisiä. Lisäksi toiminnasta toiseen siirtyminen on vaikeaa: esimerkiksi nukkumaan laittautuminen pitkittyy ja aamuista tulee vaikeita, jos nuoret eivät malta lopettaa ajoissa pelaamista.
Mikäli perheen tai sen jäsenten rytmit poikkeavat ympäröivän yhteiskunnan rytmeistä, myös suhteet kodin ulkopuolelle epäonnistuvat helposti. Perheenjäsenet saattavat jumiutua kotiin tai päinvastaisesti olla liikaa poissa. Lasten ja nuorten koulunkäynti tulee vaikeaksi tai pahimmassa tapauksessa ei onnistu lainkaan.
∗∗∗
Perheen arkitoiminnan rytmittämiseen liittyvät haasteet voidaan oheisen kaavion1 mukaisesti jakaa kolmeen kategoriaan: 1) aamujen organisointiin liittyvät ongelmat, 2) arjen epäsäännöllisyys, ja 3) perheen nukkumiseen liittyvät haasteet.
∗∗∗
Seuraavassa lastensuojelun perhetyötä tekevien havaintoja niiden lapsiperheiden arjesta, joilta joko puuttuivat arkea kannattelevat rutiinit tai jota eivät rytmittäneet kodin ulkopuoliset aikataulut:
1) Aamujen organisointi oli vaikeaa tai puutteellista. Sekä vanhempien että lasten oli vaikea nousta ylös ajoissa, mikä johtui myöhäisestä nukkumaanmenoajasta. Perheissä ei ollut selkeää työnjakoa, asioissa saatettiin keskittyä epäolennaiseen ja toimintojen aikatauluttaminen oli pielessä. Lasten kohdalla tämä johti esimerkiksi siihen, että aamiainen jäi syömättä, koulusta myöhästyttiin tai sinne lähteminen ei onnistunut lainkaan.
Ilman toimintojen säännönmukaisuutta aamuja leimasi kiireen tuntu ja hermostuneisuus. Tilanteen korjaaminen vaatisi sopimista perheenjäsenten kesken, mutta asioista päättäminen on vaikeaa. Kiire helpottuisi ennakoinnilla, tekojen rytmittämisellä ja tiettyjen toimintojen vakioimisella. Lasten kannalta aamurutiinien noudattaminen toisi arkeen ennakoitavuutta ja vähentäisi jatkuvaa neuvotteluiden tarvetta.
2) Arjen epäsäännöllisyys näkyi perheiden ajankäytössä. Esimerkiksi sairaudesta, työttömyydestä tai muusta syystä johtuva kotona oleminen tarkoitti omanlaisen arjen rakentumista. Mikäli aikaa oli käytettävissä paljon, asioiden siirtäminen eteenpäin oli helppoa ja tekemiseen oli vaikea tarttua. Kodin ulkopuolisten palveluiden käyttö vaikeutui aikataulujen eroavuuden vuoksi. Kodeissa saattoi myös näkyä epäjärjestystä ja likaisuutta sekä tiski- ja pyykkikaaos.
Perheissä oli tavallista, että arki vaihteli eri viikonpäivien ja viikonlopun sekä normaalin arjen ja koulujen loma-aikojen välillä merkittävästi. Niinpä jo viikonlopun ja varsinkin pitkien lomien jälkeen perheiden oli vaikea päästä normaaliin rytmiin, sillä arkirutiinien heikkous teki palaamisesta vaikeaa.
3) Univaikeudet olivat merkittävimpiä arkeen vaikuttaneita tekijöitä. Sekä vanhemmat että lapset kärsivät erilaisista univaikeuksista. Vanhemmat olivat päivisin väsyneitä, pahantuulisia ja ylireagoivat lasten toimintaan. Lapsilla myöhään jatkunut valvominen näkyi väsymyksenä aamulla ja koulusta jäätiin melko helposti pois.
Toimiminen olivat organisoimatonta ja asioiden tekeminen siirtyi myöhemmäksi ja myöhemmäksi. Vanhemmat saattoivat viipyä tv:n ääressä myöhään samalla kun lasten nukkumaanmenosta ajoissa ei huolehdittu. Vanhemmilta saattoi myös puuttua keino rajoittaa pelaamista, videoiden katselua tai muuta tekemistä. Aamujen kaltaiset vaikeudet toistuivat siis iltaisin.
Lisäksi perheissä saatettiin toimia impulsiivisesti ajankohtaan nähden, esimerkiksi paistaa räiskäleitä lasten pyynnöstä, kun olisi ollut aika käydä nukkumaan. Lapset käyttivät valtaa vanhempiensa suhteen keksimällä verukkeita voidakseen valvoa. Yksin nukkuminen saattoi pelottaa lapsia.2
∗∗∗
Sekki ja Korvela pohtivat, voiko arki ajelehtia myös niin sanotuissa normaaleissa perheissä, sillä kaikki kohtaavat jossain vaiheessa vastoinkäymisiä. Heidän käsityksensä mukaan tavallisissa perheissä tilanteeseen kuitenkin havahdutaan jonkin ajan kuluessa ja ongelmiin kyetään puuttumaan itse.
Koska osassa perheitä siis selviydytään ongelmien kasautumisesta – työttömyydestä, taloudellisesta ahdingosta, ihmissuhdevaikeuksista jne. – muita paremmin, miksi osassa sitten päädytään vaikeuksiin? Syyksi on arvioitu, että kulloinkin käytettävissä olevat voimavarat saattavat olla vähäisemmät ja pitkittyvät univaikeudet johtaa väsymyskierteeseen. Arjessa asiat kietoutuvat yhteen ja ajelehtiminen tekee koko perheen haavoittuvaiseksi.
Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, miten perhettä “suojaavia avaintekijöitä ovat esimerkiksi positiivinen ajattelutapa, avoin vuorovaikutus perheenjäsenten välillä, perheen yhteinen aika ja samanlaiset mielenkiinnot kohteet, arkisten rutiinien ylläpito sekä riittävä tukiverkostot.” Sekki ja Korvela korostavat silti, ettei lapsiperheen ajelehtiva arki välttämättä tarkoita huonoa vanhemmuutta tai lasten laiminlyöntiä.3
∗∗∗
Ajelehtivan arjen käsite kuvaa osuvasti eräitä nuorten nukkumiseen liittyviä vaikeuksia: esimerkiksi viikonloppuisin nukuttujen tuntien määrä saattaa joko jäädä vähäiseksi tai sitten nukutaan liikaa, minkä seurauksena arkirytmiin on vaikea palata. Niinpä herääminen on maanantaiaamuisin vaikeaa uni–valverytmin rikkoutumisen vuoksi, ja jatkuvan aikaerorasituksen (jet lag) seurauksena päiväväsymys pysyy suurena levon määrästä huolimatta. Koulunkäynti kärsii. Vanhempien voimavarat eivät riitä rajojen asettamiseen tai heidän auktoriteettinsa suhteessa lapsiinsa on heikentynyt.
∗∗∗
Olen tätä ennen kirjoittanut muun muassa yhä kiireisemmäksi muodostuvasta yhteiskunnasta, joka koskee paitsi nuoruusikäisiä myös heidän vanhempiaan. Perheen sisäisen ajankäytön ongelmat täydentävät kuvaa nuorten lepoon ja nukkumiseen kohdistuvista haasteista.
LÄHDE
* Sekki Sanna ja Korvela Pirjo: “Rytmihäiriöitä lapsiperheiden arjessa – arjen rytmittämisen haasteet ajelehtivassa arjessa” teoksessa Arjen rakentuminen ja rytmit perhe-elämän käännekohdissa. Korvela Pirjo ja Tuomi-Gröhn Terttu (toim.). Kuluttajatutkimuskeskus 2014. S. 211–232.
[ http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/julkaisut/arjen_rytmit – huom. aiemmin toiminut linkki ei käytössä 12.1.2015, syy tuntematon]
VIITTEET
1. Kaavio arkitoiminnan rytmittämiseen liittyvät haasteet, s. 220 emt.
2. s. 220–227 emt.
3. s. 227–230 emt.