Huomioita uneksimisesta 4: ratkaisematon paradoksi

Kehon ja mielen välisen suhteen selvittämisessä unessa oleva ihminen on erityisen kiinnostava tutkimuskohde. Koska nukkuessa toteutuvat samanaikaisesti niukka ulkoisten ärsykkeiden syöte ja suuri mielen sisäisten kokemusten muodostuminen1, kehon ja mielen välistä vuorovaikutusta voidaan tutkia eristetymmin kuin valvetilassa.

Huomioita uneksimisesta 2: non-dreamers

Onko harvoin tai ei lainkaan unia näkevien kohdalla kyse siitä, ettei unen mieleen palauttaminen onnistu heräämisen jälkeen? Tämä on vallitseva käsitys, mutta esittelen tutkimuksen, jonka mukaan on olemassa pieni määrä ihmisiä, joiden kohdalla ei ole todisteita siitä, että he näkisivät unia. Voiko näytön puutetta silti pitää todisteena sille, ettei he todella uneksi?

Huomioita uneksimisesta 1

Kun unet tulevat puheeksi, olen kokenut aina kiusalliseksi sanoa ensin, etten näe unia, mutta korjata heti perään ”tai siis etten muista niitä”, koska tunnetustihan kaikki näkevät unia.

Huomiota uneksimisesta 3: unien materialisoituminen?

Esittelen tutkimuksen, jossa pyrittiin selvittämään, miksi eräät ihmiset eivät kertomansa mukaan milloinkaan näe unia.

REM-unen synnystä

Nukkuessa esiintyvien nopeiden silmänliikkeiden, epätavallisen vilkkaan aivosähkötoiminnan ja uneksimisen välisen yhteyden löytäminen tapahtui 1950-luvun alkupuoliskolla. Tämä vaati tutkijoilta sinnikästä istumista pimeässä tilassa, riittävän kehittyneitä tutkimusvälineitä ja osuvia tieteellisiä kysymyksiä, joihin haettiin ratkaisua. William C. Dement on yksi nykyisen unitutkimuksen pioneereista.