Unen palvontaa ja estetisointia

Uni ja nukkumisen ongelmat kiinnostavat nykyään kaikkia, ainakin mikäli asiaa arvioidaan valtamediassa päivittäisten unta koskevien tekstien ja jopa erillisten julkaisujen lukumäärällä. Saman havainnon voi tehdä unen mittaamiseen tarkoitettujen välineiden ja ohjelmien suosiolla. Terveyden palvonnan uusin suuntaus on unen palvonta. 

Vaikka pidän tätä uniaiheista blogia ja luennoin unen ja nukkumisen merkityksestä, en voi suhtautua aiheeseeni täysin kritiikittömästi. Omaa työtä ja sen aihepiiriä on ajoittain syytä pyrkiä katsomaan myös ulkopuolelta ja arvioimaan, mikä on sen yhteiskunnallinen asema ja merkitys.

Eikö uni tule, vaikka kuinka yrität? Kokosimme tehokkaimmat lääkkeettömät nukahtamiskeinot - myös heille, jotka luulevat jo kokeilleensa kaikkea.
HS:n verkkosivulla 3.10.2018.
Kerran syntynyt unihäiriö jää herkästi päälle, sanoo uniasiantuntija: "Ihminen voi 'oppia' unettomuuden, ja unettomuudesta tulee kierre".
HS:n verkkosivulla samana päivänä kuin edellinen.
Vuorotyöt aiheuttavat unihäiriöitä, joita voi itse helpottaa - Tutkimus: unilääkkeet voisi korvata käyttäytymisterapialla.
HS:n verkkosivulla samana päivänä kuin kaksi edellistä.

Puhe unesta, unipuhe, on nykyisin jokapäiväistä, ja unta ja muita terveystekijöitä mittaavat välineet käyvät kaupaksi kuin häkä. Miksi olemme aiheesta niin kiinnostuneita?

Lukijan ei pidä säikähtää siirtymistä hetkeksi teorian pariin, sillä erään vastauksen tarjoaa uskominen datan voimaan, joka tekee meistä a) persoonina toisia, ja b) terveitä ja ikuisia. Toiseksi tuleminen tarkoittaa uutta omakuvaa ja kertomusta, narratiivia itsestä. Ja mikäli kuoleman voittaminen eli terveenä ja elinvoimaisena säilyminen ei vielä onnistu lähivuosikymmeninä, tulemme silti ikuisiksi datavirran säilömisen kautta.

∗∗∗

Terveyden, vallan ja onnen tavoittelu uraauurtavien teknologioiden avulla on merkki datauskonnosta, kirjoittaa Yuval Noah Harari (s. 403), viime vuodet tietokirjallisuuden myyntilistojen kärjessä ollut historioitsija ja tätä nykyä myös maailmaa kiertävä luennoitsija ja julkkis. Harari nimeää ilmiön uskonnoksi, koska merkityksellinen ei enää ole ihminen, homo sapiens, vaan informaation virta.

Yksilöinä tuskin ajattelemme itseämme informaation virtana, mutta Hararin mukaan kaikki maailmankaikkeudessa tapahtuvat ilmiöt voidaan lopulta pelkistää informaatioksi. Siis myös uni- ja askelmäärämittauksillemme tapahtuu näin. Kun ajattelemme yksinkertaisesti vain huolehtivamme omasta terveydestämme, jota arvostamme suuresti, kyse on samanaikaisesti paljon isommasta ilmiöstä.

∗∗∗

Uusi päälle puettava teknologia tarjoaa älykkäitä ja ennennäkemättömiä mahdollisuuksia, mitä toki ei voi kieltää. Kuinka monella onkaan käytössä unta tutkiva älypuhelinsovellus, ranneke, sormus tai anturi, joka sijoitetaan patjan alle? Jos tästä ei ole aivan varma, kannattaa tarkistaa, mitä kaikkia toimintoja esimerkiksi ranteessa parhaillaan olevaan askelmittariin sisältyy. Jopa Kalevala-sormuksen eräässä mallissa on uni- ja stressitason sensori, joka kytkeytyy puhelimeen bluetoothin välityksellä.

Kuvakaappaus selaimen sivulta, jossa on 9-ruutuinen taulukko yön aikaisista mittauksista. Mukana ovat kokonaispisteet nukutusta yöstä, unen kesto, arvio eri univaiheiden kestosta, palautumisarvot, syke ja hengitys sekä liikeaktiivisuus.
Näkymä Emfitin patjan alle sijoitettavan anturin mittauksista. Kuva: the5krunner.

Otaksuttujen terveystekijöiden seuraaminen tuottaa ajan myötä käsittämättömän suuren määrän dataa paitsi henkilölle itselleen etenkin kyseisten välineiden valmistajille. Juuri elämänkestoisen datavirran tallentaminen tekee meistä ikuisia.

Siinä missä muun muassa hakukoneiden käytöstä, sähköposteista ja sosiaaliseen mediaan luovutetuista tiedoista syntyy niin sanottu digitaalinen sormenjälki kustakin käyttäjästä, unisovellukset, joiden käyttöön unen palvonnaksi nimeämäni ilmiö vahvasti kannustaa, tekee samoin. Digitalisoidumme.

Kuvassa on runsaasti johtoja, jotka kytkeytyvät kahteen erilliseen rasiaan. Mitatuksi ainakin pitäisi tulla happisaturaatio, hengitysvirtaus kuorsaus ja syke.
Kotitekoinen unenmittaussysteemi (Lee Haywood).

∗∗∗

Ruckensteinin ja Schüllin (Datafication of Health, 2017) mukaan informaatiovaltaiset päättelytavat ja käytännöt vaikuttavat nykyajan elämään tavalla, joka ulottuu markkinoinnista ja päätöksenteosta aina koulutukseen ja viihteeseen asti (s. 261). Esteettisessä mielessä oma, täysin konkreettinen peilikuva on saanut rinnalleen ”peilikuvan”, joka perustuu numeerisen informaation sanallistamiseen: mitä paremman arvion itsestään saa, sitä kauniimpi, parempi tai hyväksyttävämpi omissa silmissään on.

Toisin sanoen näin saatu informaatio tarjoaa henkilölle rinnakkaisen identiteetin ja uuden narratiivin itsestä. ”En ole se henkilö, kenet luulet näkeväsi, vaan hän, jolla on nämä-ja-nämä arvot ja jotka määrittävät kuka ja millainen olen.” (Datavirtaan sisältyvät tietenkin useimmat muutkin elämämme teot ja piirteet, kuten paljonko istumme, milloin hyppäsimme auton rattiin ja mikä oli vireystila liikenteessä.). Hararin näkemyksessä digitalisoimme itsemme, ja kuten suurissa maailmanuskoissa on lopullisena pyrkimyksenä, ikuistamme tällä tavoin itsemme, saavutamme kuoleman jälkeisen elämän.

Mitä vikaa tässä sitten on? Ehkäpä “palvomme väärää jumalaa” emmekä ymmärrä tekojemme seurauksia. Vai kuulostaako tämä science fictionille? Sanoisin, ettei kannata olla liian sinisilmäinen ja vain iloita siitä, että nämä välineet kertovat meistä jotain uutta.

∗∗∗

Elävän esimerkin uudenlaisesta esteettisestä omakuvansa arvioimisesta tarjoaa – kenties tahtomattaan – Leeni Peltonen suositeltavassa kirjassaan Valvomo (2016), jossa hän kuvaa unettomuuttaan ja siitä selviämistä. Uniklinikalla hän sai (lue: hänen oli otettava) ranteeseensa yötä päivää pidettävän aktigrafin viikon ajaksi. Peltonen (s. 145) kirjoittaa, ettei ”voinut olla ajattelematta, millainen kuva aktigrafiin tallentuisi. Millainen minä OLIN tuon mittauslaitteen silmin?”

Toisaalta Peltonen (s. 146) alkoi ymmärtää henkilöitä, jotka ”hurahtivat mittaamaan oman kehonsa toimintaa. Tietoa! Minusta!”

Kaikki eivät ole halukkaita tutkimaan kehonsa toimintoja digitaalisesti. Salmela ym. (s. 1) päättivät tarkastella erästä huipputeknologista välinettä, joka seuraa määrättyjä kehon toimintoja, mutta näkökulmasta tuli yllättäen poikkeuksellinen ja siten myös virkistävä. Välineen ihastelun sijaan päällimmäinen tunne oli haluttomuus pukea sitä ylleen, mikä johti pohtimaan vastahakoisuuden syitä. Iholle sijoitettuna nämä tuotteet haastavat käsityksemme yksityisyydestä ja vaikuttavat tunteisiimme odottamattomasti ja voimakkaasti, aiheuttaen vuoron perään ihastusta ja ahdistusta.

Musta mattapintainen sormus, jonka sisäpinnalla on näkyvissä kolme anturia.
Oura-sormus.

Välineestä riippuen rekisteröidyksi tulevat tietenkin syke ja fyysinen aktiivisuus, mutta myös kehon paino ja lämpötilan vaihtelut, unen eri vaiheet, ja jopa kuukautiskierto ja seksuaalinen aktiivisuus (Salmela s. 1). Oletus yksityisyydestä kumoutuu tulosten siirtyessä valmistajan palvelimelle. Lisäksi tulokset saattavat olla myytävissä kolmannelle osapuolelle, ja voivat näin levitä ties miten laajalle, sillä digimarkkinat eivät tunne maantieteellisiä rajoja. Se yksityisyydestä.

∗∗∗

Ruckensteinin ja Schüllin (s. 267) mukaan edellä mainitun kaltaisiin ohjelmistoihin ja laitteisiin todella muodostuu tunnesiteitä. Toiveikas odotus muuttuu pettymykseksi, jos tavoitearvot eivät toteudu, ja samasta syystä motivaatio muuttuu pakkomielteeksi, mielihyvä turhautumiseksi ja pitäminen vihaksi. Toisaalta itseinho voi muuttua ylpeydeksi, epäonnistumisen tunne onnistumisen kokemukseksi, epäluulo laitteen toiminnasta uskomiseksi siihen.

Salmela ym. tunnesiteistä:

Siinä se edelleen on. – – Kauniisti muotoiltu ”älykäs” esine on ollut valkoisessa läpinäkyvässä laatikossaan jonkin aikaa, käyttämättömänä. Se häiritsee minua. Ei, vaan kyse enemmästä. Jo pelkkä sen läsnäolo ahdistaa minua. – – Käännän katseeni pois etten näkisi sitä. – – Tuntien itseni levottomaksi soitan kollegalleni, jonka kanssa teen tätä tutkimusta, kysyäkseni joko hän käyttää sitä. Hän sanoo hämmentyneen kuuloisena ”En vielä, ja itse asiassa se on edelleen toimistoni hyllyllä enkä ole edes ladannut sitä. Olen iloinen kuullessani, etten ole ainoa, joka kamppailee sen kanssa!” (Salmela s. 1, suom. JK.)

∗∗∗

Ylipaino ja epäterveelliset ravintotottumukset, huono yleiskunto ja ilman muuta huono unen laatu herättävät kansanterveydellistä huolta. Ei hätää, saattaisi joku ajassa elävä sanoa, sillä kaikkiin näihin on olemassa digitaalinen ratkaisu: puet yllesi huomaamattoman välineen, joka seuraa ja arvioi kussakin tapauksessa tilanteesi, ja – mikä parasta – kertoo, miten käyttäytymistä tulisi korjata, jotta tilanne muuttuisi paremmaksi. Kävelet useamman askeleen päivässä ja nouset portaita, vähennät ruokavaliossasi rasvan määrää ja lisäät hiilareita – tai juuri toisinpäin – sekä vähennät sinisävyisen valon määrää illalla ja menet aikaisemmin nukkumaan!

∗∗∗

Tietenkään hyvin ja riittävästi nukkumisessa ei ole edelleenkään mitään vikaa. Tämän tekstin pointteja olivat terveyden palvonnan viimeisin suuntaus, unen palvonta ja sen seuraukset digitalisoituneessa maailmassa. Puheeseen unesta, unipuheeseen, ei voi olla törmäämättä ja miettimättä, miksi se on nyt niin muodikasta.

Mittaustulokset meistä kustakin yksilönä antavat mahdollisuuden hahmottaa itseään täysin uudella tavalla, joka ei aiemmin ihmiskunnan historiassa ole ollut mahdollista. Näemme kenties itsemme uusin silmin ja tulemme ainakin osittain toisiksi.

Mielenkiintoisilla ja tärkeää informaatiota antavilla välineillä on myös toinen puoli, digitaalisen informaation kasautuminen kustakin, emmekä voi kuin aavistella, mihin kaikkeen sitä voidaan hyödyntää tulevaisuudessa, ja hyväksyisimmekö me sen, jos sitä siinä vaiheessa edes tiedusteltaisiin. Ikuistumme tietämättä lainkaan, haluammeko me sitä enää 10, 20 … vuoden kuluttua.

∗∗∗

Palaan vielä yksilön tasolle. Tarkkailin nukkumistani kehittyneen teknologian avulla vuoden ajan, mutta totesin, että kuva unesta jää puutteelliseksi. Esimerkiksi se, että luen pyörimättä paikallani, ei tarkoita, että olisin REM-unessa, kuten aamulla tuloksia katsoessani havaitsin. Uteliaisuuteni tuli silti tyydytetyksi, ja projekti päättyi siihen. Ainakin tällä erää.

 

LÄHTEET

Yuval Noah Harari: Homo Deus – huomisen lyhyt historia. Bazar Kustannus Oy, 2017. Suom. Jaana Iso-Markku.

Leeni Peltonen: Valvomo – kuinka uneton oppii nukkumaan. Otava, 2016.

Minna Ruckenstein and Natasha Dow Schüll: “The Datafication of Health”. Annual Review of Anthropology. Vol. 46:261-278 (Volume publication date October 2017).
abstrakti: www.annualreviews.org/doi/abs/10.1146/annurev-anthro-102116-041244

Tarja Salmela, Anu Valtonen, and Deborah Lupton: “The Affective Circle of Harassment and Enchantment: Reflections on the ŌURA Ring as an Intimate Research Device.” Qualitative Inquiry, First Published September 22, 2018.
abstrakti: http://journals.sagepub.com/doi/10.1177/1077800418801376

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *