Osittain unessa ja osittain valveilla

Ajatus, että uni ja valve ovat toisilleen vastakkaiset olotilat siten, että ihminen on joko unessa tai valveilla, on asetettu kyseenalaiseksi. Vaihtoehtoista ajattelua edustaa näkemys, että uni ja valve muodostavat janan, jossa on ääripäiden lisäksi välimuotoja.

Oletettavasti tilanne on vielä monimutkaisempi ja enemmän arkiajattelua haastava, sillä näyttää sille, että uni on toisinaan vain paikallinen tila aivoissa samanaikaisesti paikallisen valveen kanssa. Tällöin puhutaan paikallisesta unesta. Paikalliset unenkaltaiset ja paikalliset valveenkaltaiset tilat, jotka esiintyvät samanaikaisesti eri aivoalueilla, ovat tämän teorian mukaan tavallisia useissa unihäiriöissä, kuten esimerkiksi unissakävelyssä.

∗∗∗

Ei ole kauaakaan, kun unta vielä pidettiin yksiselitteisesti tilana, joka koskee aivoja kokonaisuudessaan, mutta viime vuosina muun muassa Siclari ja Tononi ovat esittäneet, että NREM-unelle tyypilliset syvät ja hitaat aivoaallot voivat esiintyä yksillä aivoalueilla, kun toiset aivoalueet ovat REM-univaiheessa. Tämä ilmiö saattaa viitata ainakin unen osittaiseen säätelyyn paikallisesti.1 Siirtyminen valveesta uneen ei myöskään ole ajallisesti ja paikallisesti yhdenmukainen tapahtuma, vaan siihen sisältyy alueellisia eroavuuksia.2

Kirjoitin aiemmin eräistä delfiinilajeista, valaista ja linnuista, joiden toinen aivopuolisko voi olla unessa samanaikaisesti, kun toinen on valvetilassa. Sen ansiosta vesieläimillä uiminen ja hengittäminen, ja siivekkäillä lentäminen on mahdollista unen aikana. Ihmisillä yhtäaikainen unessa ja valveilla oleminen on sitä vastoin erilaista.

∗∗∗

Aivoja ei ohjata keskitetysti ”unikeskuksesta”, vaan uni alkaa aivosoluryhmistä tai jopa yksittäisistä soluista, Björn Hedensjö täydentää edellä olevaa kuvausta paikallisesta unesta. Siirtyminen valveesta uneen tarkoittaa sitä, että riittävän suuri osa aivoista on N1–N3-unelle tai REM-unelle tyypillisessä vaiheessa.3

(Tässä voi mainita, että Hedensjön teos Hyvä yö sisältää monipuolisesti verrattain uutta tietoa unesta ja nukkumisesta, ja se on kirjoitettu helposti omaksuttavaan muotoon. Suositeltava teos siis.)

Millaiset olosuhteet vaikuttavat aivojen eri alueiden uneen? Kyse on siitä, miten paljon sama aivoalue on työskennellyt valveen aikana. Osa aivoista vaipuu uneen, kun rasitus on ollut kyseessä olevalle alueelle riittävää.4

Ajatellaan rutiiniluontoista, helppoa ja monotonista tehtävää, jossa haaste kognitiiviselle suorituskyvylle on vaatimatonta. Jonkin ajan kuluttua aivosoluverkot, jotka ovat osallistuneet tehtävän suorittamiseen, saattavat vaipua tilaan, jota kutsutaan siis paikalliseksi uneksi.

Tarja Stenberg kirjoitti unitutkijoiden blogissa seuraavasti:

”Toisin sanoen, eri aivoalueet nukkuvat hieman eri tavalla. Ja mikä ihmeellisintä: joku aivoalue saattaa olla hetken hereillä, vaikka eliö nukkuu (silloin muiden alueiden aivosähkökäyrässä kyllä näkyy unta). Tämä voidaan selittää siten, että eri aivoalueet tarvitsevat hieman eri määrän unta, riippuen siitä, kuinka paljon niitä on valveen aikana rasitettu. Kokeellisesti tämä todettiin ihmisellä mm. kokeella, jossa koehenkilön toista kättä ärsytettiin tärinällä päiväaikaan. Yöllä tätä kättä hermottavalla aivoalueella mitattiin enemmän ‘univoimaa’ (delta power) kuin toista kättä (jota ei ärsytetty) hermottavalla alueella.”5

Kyse on Stenbergin mukaan siitä, että paikallinen unipaine syntyy aivokuoren käyttöasteen myötä, ja sitä kertyy eri alueilla hieman eri tahtia. Kun riittävän moni aivoalue on kerännyt paikallista unipainetta riittävästi, ja kun vuorokauden aika on sopiva, ”varsinainen uni” alkaa. Samoin esitti Hedensjö edellä.

∗∗∗

Teoria, jossa eri aivoalueet sijoittuvat samanaikaisesti toisistaan eroaviin kohtiin uni–valve-janalla, vaikuttaa käsityksiin useiden unihäiriöiden syntysyistä ja kiinnittää huomiota niistä johtuviin kognitiivisiin puutteisiin ja virheisiin.

Pukeissa oleva mieshenkilö kävelee unissaan kirjastohuoneessa käsivarret hartioiden korkeudelle kohotettuna ja suoraan eteenpäin ojennettuina.
Unissakävelijä. (Renaud Camus: Le Jour ni l’Heure 5557 : autoportrait en somnambule.)

Useisiin unen häiriöihin saattaa liittyä Siclarin ja Tononin esittämä käsite state dissociation.6 Suomennan sen tässä uni–valve-tilojen hajaantumiseksi. Toisin sanoen unen ja valveen erilaisille ja eriasteisille tiloille tyypillisiä piirteitä esiintyy samaan aikaan. Unissakävelyssä, jota esiintyy tavallisesti syvän unen aikana, tapahtuu osittainen herääminen eivätkä motoriikkaa ohjaavat aivoalueet ole enää unessa. Kognitiivisesti unissakävelyyn liittyy usein puutteita havaitsemisessa ja tiedon prosessoinnissa, esimerkkinä muistamattomuus jälkikäteen.

Myös uni-inertiassa uni–valve-tilat hajaantuvat aivojen eri alueille. Tästä johtuen kognitiiviset puutteet voivat olla merkittäviä. Henkilö on herättyään tietoinen itsestään, mutta tietoisuus ympäristöstä on puutteellinen. Olo on sekava, ja muun muassa reaktioaika ja päättelykyky ovat vajavaiset muutamista minuuteista jopa pariin tuntiin saakka.

Unihalvaus on joillekin tuttu ilmiö. Unesta havahdutaan osittaiseen valvetilaan, mutta liikkuminen ei onnistu, ja yhtäaikaisesti voi esiintyä näköaistinharhoja, joita on sanottu pelottaviksi.

Paikallisesta unesta ja kognitiivisista virheistä käy esimerkkinä myös päänsisäinen voimakas ääniaistimus uneen vaivuttaessa. Kyse on kuuloaistinalueen kokemuksellisista harha-aistimuksista; tuntomerkki on tavallisesti kova ääni, jota useat kuvaavat ”pamaukseksi päässä”.

Paradoksaalinen uni – valeuneksi joskus kutsuttu – tarkoittaa sitä, että henkilö kokee valvoneensa osan tai mahdollisesti suurenkin osan yöstä, mutta mittalaiteet näyttävät toisin. Teoria paikallisesta unesta selittää ilmiön siten, että osa henkilön valppautta ohjaavista aivoalueista on syystä tai toisesta ollut valvetilassa.

∗∗∗

Paikallinen uni on yksi jännittävä teoria lisää aivojen monimutkaisesta toiminnasta. Se tarjoaa vastauksen monien unihäiriöiden ilmiasuun ja seurauksiin, mikä lisää teorian uskottavuutta. Toivon, että tämä blogiteksti tarjoaa pureskeltavaa tuleviksi viikoiksi.

Ja kenties kuumia kesäöitä seuraavina aamuna voi havainnoida omia kokemuksiaan unen ja valveen sekoittumisesta yön aikana. Oikein mukavaa kesää kaikille!

 

LÄHTEET
Hedensjö Björn: Hyvä yö – mitä uni on ja miten sitä saa? Suom. Veli-Pekka Ketola, Art House Oy, 2014.
Siclari Francesca and Tononi: “Local aspects of sleep and wakefulness.” Current Opinion in Neurobiology, Volume 44, June 2017, Pages 222-227. (abstrakti)
Stenberg Tarja: “Mistä aivot tietävät milloin ja kuinka paljon on nukuttava?” Uni ja elämä -blogi, v. 2016.

VIITTEET
1. Siclari and Tononi, s. 223.
2. Emt., 224.
3. Hedensjö, s. 76.
4. Emt., s. 78.
5. Stenberg, v. 2016.
6. Siclari and Tononi, s. 225.

KUVA
Renaud Camus: Le Jour ni l’Heure 5557 : autoportrait en somnambule – Plieux, bibliothèque, lundi 17 juin 2013, 25:56:11.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *