De minimis non curat eli pikkuseikat eivät minua kiinnosta, toteaa tri Sipe tyttärensä miehelle, kun hän yrittää kertoa unihäiriöstä, joka on johtanut aviokriisiin, David Foster Wallacen novellissa Unohdus. Kaunokirjallisen tarinan pääosassa voi olla unihäiriö tai jopa useita. Nyt yksi niistä on valeunettomuus.

David Foster Wallacen juuri suomeksi ilmestyneessä novellissa Unohdus1 käsitellään avioparin nukkumista ja univaikeuksia. Heillä on erilliset vuoteet makuuhuoneen vastakkaisilla puolilla. Kun vaimon nukahtamisesta on kulunut puolisen tuntia, hän ponkaisee vuoteessa ylös ja syyttää miestään kuorsaamisesta ja siitä, että hän pilaa vaimon yöunen. Mies on puolestaan sitä mieltä, ettei ole voinut kuorsata, koska ei ollut ehtinyt vielä edes nukahtaa.

Miehen mukaan unettomuutta aiheuttaa avioliitossa pikemmin vaimo, sillä syytösten esittämisestä stressaantuneen miehen on entistä vaikeampi nukahtaa. Kun mies on vihdoin omasta mielestään nukahtamassa, vaimo pomppaa jälleen istumaan ja syyttää miestään kuorsaamisesta aina aiempaa ärhäkämmin. Koska tapahtuma toistuu useita kertoja yön aikana, aviomies kuvaa kärsineensä unettomuudesta jo useiden kuukausien ajan ja olevansa niin uupunut, että kokee jatkuvia kuulo- ja näköharhoja ja jopa fantisoi itsemurhasta.

Vaimon sisko laittaa lusikkansa soppaan teoriallaan, että asian kieltäminen on lisätodiste sen oikeellisuudesta, niinpä miehen täytyy olla väärässä ja hän siis kuorsaa. Heidän isänsä puolestaan ei suostu edes keskustelemaan noin ”mitättömistä” asioista miehen kanssa, sillä ”jokainen mies tietää, miten älytön ja vähäpätöinen seikka se [kuorsaaminen] on verrattuna moneen muuhun aviolliseen ristiriitaan ja ongelmaan.”

Aviomies ei kuitenkaan aio luovuttaa, vaan pyrkii löytämään loogisia ristiriitaisuuksia vaimonsa puheista ja keksimään niihin hyviä vasta-argumentteja. Tämä vie lopulta kaiken ajan niin töissä kuin vapaa-ajallakin.

∗∗

Miehen mukaan vaimo on nopea nukahtamaan, hän itse puolestaan ei. Lisäksi mies vakuuttunut siitä, että tietää tarkalleen, milloin on unessa ja milloin taas ei. Hänestä se on yhtä selvää kuin tietää, istuuko hän nyt tässä vaiko ei, ja että sen epäileminen on ”mielisairaan tuntuista”. Väite muistuttaa ranskalaisen filosofi René Descartesin (1596–1650) pohdintaa tiedon varmuudesta. Descartesin mukaan kaikkea muuta on mahdollisesti epäillä paitsi sitä, että hän ajattelee tätä nimenomaista ajatusta juuri tällä hetkellä. Asia on Descartesin mukaan intuitiivisesti niin varma, ettei siitä voi erehtyä.

Mies saa tarinan lopussa vastaanhangoittelevan vaimonsa kanssaan unitutkimuksiin, jonka tulokset ovat yllättäviä kummankin kannalta. Miehenkin intuitiivisen tiedon varmuus unitilan arvioimisesta kokee kolauksen. Unilääketiedettä tunteva lukija hämmästyy mahdollisesti vielä enemmän, mutta tarina on parasta lukea itse. Novelli löytyy teoksesta Kummatukkainen tyttö [ja muita kertomuksia]1.

∗∗

Yhtenä mielenkiintoisena unettomuuden muotona ICD-10-tautiluokitukseeen sisältyy paradoksaalinen unettomuus (myös pseudounettomuus, valeunettomuus). Sillä tarkoitetaan tilaa, jossa henkilö valittaa unettomuudesta ilman, että asia voidaan objektiivisesti näyttää toteen.

Unitutkimuksessa paradoksaalista unettomuutta on pyritty tulkitsemaan ajanhahmotuksen näkökulmasta. Unen asteen virhearvioinnissa (sleep state misperception) tarkastelun kohteena on nukahtamisviipeen mitta, arvio unessa vietetystä ajasta ja myös kokemus unen laadusta.

Unen asteen virhearvioinnin tunnusmerkkeihin kuuluvat muun muassa seuraavat tekijät tai kriteerit:

  • Henkilö valittaa nukkuvansa joko hyvin vähän tai ei lainkaan, kokee unenlaadun huonoksi ja unen virkistämättömäksi, mutta oireiden vakavuusasteeseen verrannollisia haittoja tai seurauksia ei tule esille.
  • Henkilö yliarvioi nukahtamisviipeen keston ja aliarvioi unen tehokkuuden (unen osuus suhteessa sängyssä vietettyyn aikaan).
  • Taustalla ei ole fyysistä tai psyykkistä sairautta eikä unihäiriötä, joka selittäisi oireet.
  • Polysomnografiassa ei havaita poikkeavaa.
  • Henkilö ei tekeydy sairaaksi esimerkiksi voidakseen välttää epämiellyttäväksi kokemansa tehtävän, saamansa rangaistuksen tai voidakseen saada keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä.2

Uni voidaan arvioida paitsi huonoksi (negative sleep state misperception) myös paremmaksi kuin se onkaan (positive sleep state misperception), jälkimmäisestä esimerkkinä unen määrän liioittelu.

∗∗

Takanon ym. kirjallisuuskatsauksen mukaan on olemassa viitteitä siitä, että unen asteen virhearvioinnilla on keskeinen rooli univaikeuksien synnyssä ja pitkittymisessä.3

Uskomus unen riittämättömyydestä aikaansaa nukkumiseen ja päiväaikaiseen toimintakykyyn liittyvää ahdistuneisuutta. Fysiologisen kiihtymyksen ja emotionaalisen stressin vuoksi nukahtaminen vaikeutuu. Vähitellen alkaa kehittyä epärationaalisia suojautumis- ja sopeutumiskeinoja, jotka pahentavat unettomuutta. Elämä alkaa pyöriä nukkumisen ympärillä ja sen ehdoilla. Illalla mennään vuoteeseen aikaisemmin siinä toivossa, että unen määrä tulee näin turvatuksi. Pitkien iltapäivänokosten jälkeen käytetään liiallisia määriä kofeiinia virkistäytymiseen, kun taas unen saannin apuna käytetään alkoholia. Unettomuuden noidankehä on näin valmis.

Pitkäkestoista unettomuutta valittavista alle viidellä prosentilla on kyse paradoksaalisesta unettomuudesta. Tarkkaa syytä ei toistaiseksi tiedetä.

∗∗

Paradoksaalinen unettomuus on vakavasti otettava unihäiriö, koska unettomuuden keskiössä on aina kokemuksellinen osa eli se, miten henkilö itse kokee nukkuvansa. Kriteereihin sisältyvä vaatimus potilaan vilpittömyydestä heijastelee uskoakseni tulkintaa, joka objektiivisten mittaustulosten ja subjektiivisen arvion välisen eroavuuden merkitykselle annetaan.

 

VIITTEET
1. Wallace 2016.
2. Kriteerien pohjana on käytetty The International Classification of Sleep Disordersin alaluokkaa Sleep State Misperception, ss. 32–35.
3. Takano 2016.

LÄHTEET
The International Classification of Sleep Disorders, Revised. American Academy of Sleep Medicine. 2001.

Takano Keizuke, Boddez Yannick, Raes Filip: ”I sleep with my Mind’s eye open: Cognitive arousal and overgeneralization underpin the misperception of sleep.” J Behav Ther Exp Psychiatry 2016 Sep 26;52:157-65. (abstrakti)

Wallace, David Foster: ”Unohdus” teoksessa Kummatukkainen tyttö [ja muita kertomuksia], ss. 271–320. Suom. Juhani Lindholm. Kustannusosakeyhtiö Siltala 2016.