Vuodenaikojen mukaan vaihtuvat sääolot ja muutokset valon määrässä ovat osa luonnon omaa rytmiä, johon ihmisen on sopeuduttava. Luontomatkailijan nukkumisen kannalta ne korostavat luonnossa olemisen erityisyyttä.

Samanaikaisesti luonnossa tapahtuvaan matkailuun liittyy ulkoapäin määräytyviä rytmejä, sillä vilkkain turistikausi1 sijoittuu jouluun ja hiihtolomien aikaan, kun taas kesällä on hiljaisempaa. Kausivaihtelua pidetään matkailualalla usein ongelmana ja sen vaikutuksen vähentämiseen on pyritty löytämään keinoja.

∗∗∗

Kausivaihtelua voidaan tarkastella myös toisesta näkökulmasta. Outi Rantala ja Anu Valtonen analysoivat vilkkaimpien kausien ulkopuolella lomailevien turistien tavoitteita.2 Niihin kuuluu erityisesti luonnon tarjoamien olosuhteiden ja vuodenaikojen vaihtelun kokeminen. He tulevat hiihtämään keväällä, melomaan aikaisin kesällä ja vaeltamaan kesän lopulla. Kaamosmatkailu tapahtuu keskitalvella pimeimpään aikaan, tietenkin.

∗∗∗

Luontomatkailuun liittyvä myönteinen havainto on, että nuoremman turistipolven kiinnostus hotellimajoitukseen saattaa olla vähäisempää kuin heidän vanhempiensa. Lisäksi nuoria kiinnostaa Lapin luonnossa vaeltaminen kaikkina vuodenaikoina, ei pelkästään ruskan aikaan. 3

∗∗∗

Luonnon oma rytmi vaikuttaa myös nukkumiseen. Nukahtamisen ajankohta ja nukutun unen määrä säätyvät päivänvalon tai säätilan mukaan. Nämä tekijät määrittävät myös turistin päiväohjelman. Kaamoksessa unen määrä on suurempi kuin kesällä ja nukkumisesta on samalla mahdollista nauttia täysin sen itsensä vuoksi.

Luonnossa nukkumiseen voi liittyä tähtitaivaan seuraaminen tai nuotion äärellä istuminen, mikä korostaa filosofisessa mielessä olemista (being) tekemisen (doing) sijaan.

∗∗∗

Aiemmin mainittu eroavuus lomakausien ajankohdassa voidaan kuvata syklisen ja lineaarisen ajan käsitteiden avulla. Syklisessä ajassa noudatetaan luonnon omaa rytmiä, kun taas lineaarinen aika edustaa kaupungistumista ja sen työkulttuuria.

Syklisen ajan noudattaminen näkyy myös lomakohteissa asuvien ja siellä työskentelevien paikallisten asukkaiden elämässä siinä, että he ovat aktiivisempia kesällä, kun on valoisaa, ja nukkuvat ja lepäävät enemmän kaamoksen vallitessa.

∗∗∗

Myös tekniikan suhteen luontomatkailu eroaa kaupunkien arjesta. Matkapuhelinverkkojen kentät ovat heikkoja kaukana keskuksista, ja pimeyden arvostus kasvaa sitä mukaa kun keinovalon määrä lisääntyy kaupungeissa. Vastaavasti luonnon omat äänet ja niissä koettu hiljaisuus erottavat kaupunkiasumisesta.

∗∗∗

Ekoturismin määritelmään4 sisältyy keskeisesti luonnon arvostaminen ja kunnioittaminen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, etteivät luonnon ominaispiirteet saa muuttua oleellisesti erilaisiksi kuin ne olivat ennen matkailijan saapumista. Matkan pääasiallinen syy on luonnossa liikkuminen ja sen tapahtumien tai luontokohteiden seuraaminen. Noudattamalla kestävän kehityksen periaatteita tuleville sukupolville pyritään turvaamaan vastaava mahdollisuus nauttia puhtaista vesistä ja ympäristöstä..

∗∗∗

Myönteisistä puolistaan huolimatta ekoturismiakin tulee voida arvioida kriittisesti. Eikö luontoa kuluttamattomin ratkaisu olisi siinä, ettei matkusteta lainkaan? Ja mitä luonnolle ja paikalliselle kulttuurille tapahtuu matkailijoiden määrän lisääntyessä? Entä löytävätkö matkailijat enää silloin kaipaamaansa koskematonta luontoa ja hiljaisuutta luonnossa nukkumiseen?

Voima-lehdessä vuonna 2012 esitetyn kirjoituksen mukaan ekoturismissa on parhaimmillaan kyse ”vähiten huonosta” vaihtoehdosta. Se voi tuoda paikallisille yhteisöille tuloja ja parantaa elintasoa, mutta keskustelu siitä, miten tämä tapahtuu, on kuitenkin vasta alussa.5

∗∗∗

Käsittelen unimarkkinoita ja uniturismia vielä yhdessä kirjoituksessa, sillä sen aihepiiri, “superunen metsästys” ja glamping, ylellisyysretkeily, näyttävät vielä yhden puolen siitä, miten nukkumisesta on vähitellen muodostunut myös osa kulutuskulttuuria.

 

VIITTEET
1. Käytän turismia ja matkailua synonyymeinä enkä pyri arvottamaan toista arvokkaammaksi tai eettisemmäksi turismin/matkailun muodoksi. Kiitos kommentista Merja H.
2. Rantala Outi, Valtonen Anu: A rhythmanalysis of touristic sleep in nature.
3. Ruskamatkailun suosio hiipuu Lapissa: “Nuoret eivät ole sillä tavalla ruskasta kiinnostuneita”. HS 6.9.2015
(linkki)
4. Wikipedia: ekomatkailu
(linkki)
5. Aivelo Tuomas: Ekoturismi ei ole ekoa. Voima-lehden verkkosivu 26.2.2012
(linkki)

PÄÄASIALLINEN LÄHDE
Rantala Outi, Valtonen Anu: A rhythmanalysis of touristic sleep in nature. Annals of Tourism Research 47 (2014) 18–30.
(linkki abstraktiin)