Unitutkimus on monialainen kenttä, jossa risteävät humanistinen ja psykologinen tutkimus, semanttinen ja hermeneuttinen, luonnontieteellinen, lääketieteellinen, biologinen, yhteiskunnallinen ja sosiologinen, tekninen sekä muita tieteellisen tutkimuksen alueita.

Olemme kiinnostuneita muun muassa siitä, miksi lajimme ja muut lajit ylipäätään nukkuvat, mitä seurauksia unella tai sen puutteella on, millaisia tutkimuslaitteistoja ja -välineitä tarvitaan luotettavien tutkimusten tekemiseen ja miten niistä saatavaa tietoa on tulkittava, miten tällaiset laitteistot valmistetaan, millainen opiskelutausta unitutkijalla on oltava, vain muutamia seikkoja mainitakseni.

Koska käytän usein lähteinä tieteellisiä artikkeleita, haluan esittää muutamia ajatuksia tieteellisen tiedon luonteesta ja luotettavuudesta niin kuin sen ymmärrän. Seuraavassa tieteenfilosofiaa.

 

*** TIETEELLISEN TIEDON LUOTETTAVUUS? ***

Tieteelliseen tietoon kohdistuu luottamusta, mutta seuraako siitä, että kaikki, mitä tieteelliseksi tiedoksi kutsutaan, on väistämättä totta? Hämmentävänä, mutta samalla kiinnostavana esimerkkinä ovat ravintoa koskevat suositukset, joissa viitataan uusiin (tieteellisiin) tutkimuksiin, joiden tulokset saattavat olla hyvin poikkeavia aikaisempiin tuloksiin nähden. Onko suomalainen ruokavalio sittenkin terveellisempi kuin Välimeren? Laihdutko turvallisemmin rasvaa vai hiilihydraatteja välttämällä? Vai onko 5:2-dieetti kuitenkin parempi? Gluteenia vai ei? Ja niin edelleen.

 

*** TIETEELLISEN TIEDON LUONTEESTA JA TIETEEN EDISTYMISESTÄ ***

Tarkoittivatko nuo esimerkkitapaukset sitä, että aikaisemmat tutkimustulokset ovat olleet virheellisiä? Osittain virheellisiä? Täysin virheellisiä? Ja eikö tämän ristiriitaisuuden pitäisi kyseenalaistaa tiedon luotettavuus ja ylipäänsä tieteen edistymisen mahdollisuus?

Tieteenfilosofi Ilkka Niiniluoto ottaa päinvastaisen kannan ja kuvaa tieteellisen tietomme luonnetta nimenomaan erehtyväiseksi. Niinpä se ei myöskään ole kumuloituvaa siinä mielessä, että tutkimukset antaisivat ikään kuin tiedon rakennuspalikoita, jotka kasataan aiemman tiedon päälle kasvavaksi vuoreksi. Niiniluoto sanoo tämän johtuvan siitä, etteivät tieteen tulokset ole koskaan aukottomasti perusteltuja, ehdottoman varmoja ja lopullisia.

Erheen mahdollisuutta pidetään kuitenkin tärkeänä ja jopa välttämättömänä tieteellisen tiedon ominaisuutena. Samalla juuri se on reitti tieteen edistymiselle, sillä tietomme lisääntyy, kun uusi tutkimustieto korvaa vanhan, mikäli se on onnistuttu osoittamaan virheelliseksi. Niiniluodon mukaan tiede siis edistyy erehdysten kautta, ja samalla tieteen tulokset lähentyvät vähitellen totuutta, kun virheet ja puutteet voidaan eliminoida. Voidaankin sanoa, että tutkimuksen avulla lähestytään pitkällä tähtäimellä totta tai jopa tyhjentävää tietoa todellisuudesta, johon myös itse kuulumme.

 

*** TIEDON LUOTETTAVUUDEN TESTAAMISESTA ***

Miten tieteellisen tiedon luotettavuutta voidaan sitten testata? Puhutaan koeteltavuudesta.

Tieteellisessä tutkimuksessa asetettua hypoteesia tai olettamusta ei osoita todeksi, että sitä tukevaa todistusaineistoa on olemassa tutkimuksen tekohetkellä. Usein käytettynä havainnollistuksena on väite “Kaikki joutsenet ovat valkoisia” tai vaikkapa unitutkimukseen liittyvä “Kaikilla koululaisilla on univaikeuksia”. Vaikka tutkimusta tehtäessä kaikki joutsenet olisivat havaintojen perusteella olleet valkoisia tai kaikki koululaiset kärsineet univaikeuksista, väitteen kumoamiseen riittää kuitenkin yhden ei-valkoisen joutsenen tai ei-huonosti nukkuvan koululaisen löytyminen.

Tästä käy ilmi, miten tieteellisen tiedon totuuden koettelu periaatteessa tapahtuu. Tiede ei siis edisty siten, että tutkimuksen jälkeen pyrittäisiin löytämään lisää valkoisia joutsenia tai univaikeuksista kärsiviä koululaisia. Päinvastoin tavoitteena on löytää ei-valkoisia joutsenia tai ei-huonosti nukkuvia koululaisia, ja mikäli sellaisia ei onnistuta löytämään, alkuperäistä väitettä voidaan pitää toistaiseksi totena tai totena tietyllä todennäköisyydellä.

Koska tieteen tavoitteena on antaa luotettavaa tietoa, koeteltavuus on olennainen osa tiedettä. Sanottakoon tässä samalla, että myös mustia joutsenia on todistettavasti olemassa, ja – kuten toki tiedämme – myös hyvin nukkuvia koululaisia.

 

*** ENNUSTUSVOIMA ***

Toisena keskeisenä mittarina tieteellisen tiedon luotettavuudelle on sen ennustusvoima, toisin sanoen voidaanko nykytiedon perusteella esittää, että asiat ovat tietyllä tavalla myös tulevaisuudessa.

Hyvänä esimerkkinä käy ulkoisesti nautittava melatoniini. Sen käyttö on yleistynyt merkittävästi viime vuosina eikä vaikeita haittavaikutuksia ole tutkijoiden mukaan esiintynyt. Sitä vastoin pitkäaikaisvaikutuksia ei toistaiseksi tiedetä varsinkaan nuorten osalta eikä nykytiedon perusteella voida luotettavasti väittää, etteikö niitä voisi ilmaantua pidempiaikaisessa käytössä. Kotimaiset tutkijat ovatkin tuoneet tämän selkeästi esille.

Kritiikki ei tässä kohdistu melatoniinin käyttöön, vaan pikemmin korostaa tieteen tulosten erehtymisen mahdollisuutta. Mikään ei niin sanotusti ole kiveen hakattua. Lääkkeenä käytettävää melatoniinia koskeva tieto lisääntyy jatkuvasti ja niinpä vähitellen myös sen ennustusvoima kasvaa.

 

*** ONGELMIA ***

Entä ne tiheästi vaihtuvat ravintosuositukset, joista saamme koko ajan lukea? Osassa on epäilemättä enemmän kyse uutisoinnista, jonka tarkoitus on kerätä lukijoita, kuin luotettavasta tutkimustiedosta, jonka suosituksia tulisi yksiselitteisesti alkaa noudattaa. Samalla on totta, että ravitsemukseen liittyviä kysymyksiä tutkitaan tieteessä paljon ja että ne kiinnostavat suurta yleisöä.

Ongelmia on silti lukuisia. Yksi niistä on lyhytjänteisyys ja tutkimustulosten uutisointi jopa niin varhaisessa vaiheessa, että aineiston analysointi on kesken. Myös tutkimusasetelmia voi olla vaikea verrata: koehenkilöt voi olla valittu hyvinkin erilaisin perustein, heidän ikänsä voi vaihdella, sosiaalinen asema, maantieteellinen sijainti, etninen tausta ja niin edelleen. Myös tutkimuksen kestolla saattaa olla vaikutusta, sillä kuten edellä oli puhetta, lyhytaikaisista muutoksista ei voida luotettavasti päätellä pitkäaikaisvaikutuksia.

Myöskään tieteen teon ihanteet eivät aina käytännössä toteudu. Tutkimustietoja on esimerkiksi voitu salata, jos niillä on kaupallista merkitystä, joka on eduksi kilpailussa markkinoista, tai jos tulokset eivät miellytä tutkimuksen tilaajaa; tuloksia on voitu myös vääristellä eri tavoin.

 

*** LOPUKSI ***

Kuitenkin vain tieteellisen tutkimuksen avulla on mahdollista saavuttaa uutta ja mielenkiintoista tietoa asioista, joita pidämme tärkeinä meidän kaikkien kannalta. Tiedon luotettavuuden testaamiseksi on erilaisia keinoja, mutta tieteen luonteeseen sisältyy silti aina erehtymisen mahdollisuus. Tieteen edistyminen tapahtuu kuitenkin vain erehdysten kautta, kun vanha virheellinen tieto kumoutuu. Ainoastaan vähitellen ja pitkällä tähtäimellä on mahdollista saada totta tai jopa tyhjentävää tietoa todellisuudesta.

Lopuksi haluan tähdentää, että unihäiriöitä koskevan tieteellisen tiedon lisäksi tärkeitä ovat myös käytännön tiedot ja taidot, kun tutkimustietoa sovelletaan vaikkapa unettomuuden, narkolepsian tai uniapnean hoidossa.

 

LÄHTEET

Niiniluoto Ilkka: Johdatus tieteenfilosofiaan. Käsitteen- ja teorianmuodostus. Toinen painos. Otava 1984

Raatikainen Panu: Ihmistieteet ja filosofia. Gaudeamus 2004

Kiikeri Mika ja Ylikoski Petri: Tiede tutkimuskohteena: filosofinen johdatus tieteentutkimukseen. Gaudeamus 2004