Tunnetuimman unihäiriön eli unettomuuden lisäksi on olemassa suuri joukko muita uneen liittyviä häiriöitä. Niistä parasomnioilla tarkoitetaan unenaikaisia erityishäiriöitä, joista osa on hyvinkin tavallisia, osa taas harvinaisia. Tavallisia ovat mm. unissapuhuminen tai -kävely, painajaiset, hampaiden narskuttelu.

Harvinaisia ovat mm. unikauhuhäiriö, REM-unikäyttäytymishäiriö ja päänsisäinen voimakas ääniaistimus -oireyhtymä (eng. Exploding Head Syndrome1), jota tämä kirjoitus käsittelee. Käytän siitä jatkossa yksinkertaisuuden vuoksi lyhennettä “PVA”. Kiinnostukseni kyseiseen oireyhtymään herätti omakohtainen kokemus.

∗∗∗

PVA:n keskeinen oire on voimakas [pään sisällä kuuluva] ääni, joka ilmenee tavallisesti valveen ja unen rajamailla, joko nukahtamisen tai heräämisen yhteydessä. Sitä voi verrata esim. lähellä olevan ukkosen jyrähdykseen, laukaukseen, oven pamautukseen kiinni tai muuhun vastaavaan tapahtumaan. Ääni on lyhytkestoinen – kuten jyrähdys – eikä sen ilmaantumiseen liity ennusmerkkejä.

Nukkujan havahtuessa siihen ensimmäisen kerran elämässään välitön tulkinta lienee todennäköisesti sen tyyppinen, että makuuhuoneessa tai sen läheisyydessä tapahtui jotain, josta ääni aiheutui. Osa kohtauksen saaneista kokee lisäksi näköaistimuksia kuten valon välähdyksen tai lievää kipua.

Kun henkilö ennen pitkää ymmärtää, että ääni tuli hänen päänsä sisältä, että se liittyy hänen aivoihinsa, lienee tavallista pelätä, että jotain terveydelle vaarallista on tapahtunut nimenomaan aivoissa. Lukemieni haastattelupätkien perusteella yleinen tulkinta on aivoverenvuoto. Vaikka PVA ei tutkimusten mukaan ole sinällään vaarallinen eikä myöskään viittaa muuhun puhkeamassa olevaan sairauteen, se voi aiheuttaa epämiellyttävyytensä vuoksi vaikeaa nukahtamiseen liittyvää pelkoa ja sitä kautta unettomuutta ja päiväväsymystä.

∗∗∗

Osa tästä parasomniasta kärsivistä ihmisistä kokee PVA:n vain kerran elämässään, mutta Washingtonin osavaltion yliopiston tutkija Brian Sharpless kertoo tuntevansa tapauksia, joissa niitä on ollut useita saman yön aikana. Tiedetään myös, että kohtausten välissä voi kulua kuukausia tai niitä voi esiintyä joka yö mahdollisesti jopa vuosien ajan. Oireyhtymä koskee etupäässä yli 50-vuotiaita, mutta myös nuorempia kohtauksen saaneita tunnetaan.

∗∗∗

Oireyhtymän harvinaisuudesta huolimatta nostin sen esille siis omakohtaisen kokemukseni vuoksi. Olen kokenut PVA-oireyhtymän kahdesti, molemmilla kerroilla S2-univaiheessa nukahtamisen yhteydessä. Edellä kuvatulla tavalla heräsin erittäin voimakkaaseen pamaukseen ja uskoin rakennuksessa tai sen ulkopuolella tapahtuneen jotakin, joka sai äänen aikaan. Paras tapa poissulkea tulkintoja olisi tietenkin verrata uskomuksia todellisuuteen, katsoa ikkunasta ulos tai kurkistaa rappukäytävään, mutta jokin tekijä äänessä sai minut pian ajattelemaan, että ääniaistimus oli syntynyt yksin pääni sisällä.

Huomasin myös, ettei tapahtumaan liittynyt kipua eikä muita neurologisia oireita tai fyysisiä tuntemuksia ilmennyt, joten väsymyksen vuoksi päätin jatkaa nukkumista. Kun PVA toistui pari viikkoa myöhemmin, osasin tulkita sen paremmin, vaikka en vielä silloin ollut selvittänyt, mistä on kysymys.

∗∗∗

Lääketieteen aikakauslehti Lancet julkaisi ensimmäisen artikkelin PVA:sta 20-luvulla käyttäen siitä nimitystä “aivojen pamahdus” (“snapping of the brain”), mutta jo v. 1876 S.W. Mitchell oli dokumentoinut kahdesta todennäköisesti vastaavasta tapauksesta.

Huolimatta 140 vuodesta, jonka ajan PVA-oireyhtymä on tunnettu, sille ei ole löydetty selitystä, josta asiantuntijat olisivat yksimielisiä. Sharplessin mukaan PVA:ssa kehon toiminnat eivät vaimene uneen oikeassa järjestyksessä ja eräät hermosoluyhteydet päinvastoin aktivoituvat. Häiriön arvellaan liittyvän univajeeseen, uupumukseen, stressiin tai näihin kaikkiin. Se on mahdollinen myös eräiden lääkkeiden vieroitusoireissa.

∗∗∗

Tämän vuoden huhtikuussa Sleep Medicine Reviews julkaisi Brian Sharplessin artikkelin2 PVA:sta, jota siteerattiin useassa lehdessä ja verkkojulkaisussa3. Uutta tietoa onkin arvio kohtausten kokeneiden henkilöiden lukumäärästä, jota pidetään nyt aiemmin uskottua suurempana: mahdollisesti joka kymmenes ihminen kokee sen elämänsä aikana.

∗∗∗

Mikäli toistuvat kohtaukset aiheuttavat nukahtamiseen liittyvää pelkoa ja unettomuutta, ensisijainen vaihtoehto on oireenmukainen lääkkeetön hoito, mutta ennalta ehkäisynä American Sleep Association suosittelee riittävän yöunen saannin turvaamista ja rentoutumisen opettelua, mikä on varmasti hyvä ohje meille kaikille, PVA:sta riippumatta.

JK. Sain Sharplessin artikkelin kokonaisuudessaan luettavakseni vasta tänään, joten saatan palata vielä aiheeseen.

(Päivitetty 14.6.2017: Luethan myös jatkoa tälle aiheelle Päänsisäinen voimakas ääniaistimus (exploding head syndrome) 2.)

 

VIITTEET

1. Nykyisin näkee käytettävän suomennosta “räjähtävän pään oireyhtymä” (lisätty 9.7.2016).

2. Sharpless Brian A: Exploding Head Syndrome. Sleep Medicine Reviews, 07 April 2014. Abstrakti on luettavissa osoitteessa
http://www.smrv-journal.com/article/S1087-0792%2814%2900022-7/abstract

3. Esim. https://news.wsu.edu/2014/05/06/exploding-head-syndrome-a-real-overlooked-sleep-disorder/