Nukkumiskäytäntöjen ja nukkumisen erityispiirteiden vertailu eri kulttuurien välillä kertoo meille paljon omasta nukkumisestamme. Vertailu saattaa paljastaa, ettei unen fysiologiaa lukuun ottamatta ole olemassa universaalia mallia ihmisen nukkumiselle. Toisin sanoen niin sanotun normaalin nukkumisen käsite muodostuisi tällöin kyseenalaiseksi. 

∗∗∗

Antropologi Carol Worthman on tutkinut unta ja nukkumista eri mantereilla, eri ilmastoissa ja eri kulttuureissa. Tämän tuloksena hän totesi, että nukkumistavat Yhdysvalloissa, hänen kotimaassaan, ovat “varsin kummallisia”.

Worthmanin mukaan nukkumisemme piirteet ja tavat ovat kehittyneet sen yksilöllisen kulttuurin vaikutuksesta, jonka piiriin kuulumme. Tulemme tästä tietoiseksi kuitenkin vasta tehtyämme vertailun toisen kulttuurin vastaaviin piirteisiin ja tapoihin. Vertailun seurauksena käsitys, että juuri meidän tapamme nukkua ja meidän nukkumisemme erityispiirteet olisivat yleispäteviä, katoaa.

Tämän perusteella Worthman uskoo kulttuuristen tekijöiden selitysvoimaan, kun etsitään syitä tai selityksiä esimerkiksi kysymyksiin, miksi nukumme niin kuin nukumme ja mistä unihäiriöt voivat johtua.

∗∗∗

Nukkumisolosuhteemme ja -tapamme ovat saaneet nykyisen muotonsa kehittyneissä länsimaissa vasta hiljattain. Koteihin ovat ilmestyneet sähkö ja keinovalo, paljon tilaa ja omat huoneet, termostaatin säätämä lämmitys, joustinpatjat ja niin edelleen.

Länsi-Eurooppaa koskevan historiallisen aineiston perusteella on käynyt ilmi, että ennen keinovalon keksimistä yöuni nukuttiin kahdessa erillisessä jaksossa. Nykyaikana sen sijaan ajatellaan, että nukkumisen tulee tapahtua yhdessä keskeytymättömässä osassa.

Tämän näkemyksen vastakohtaa edustavat kulttuurit, joissa nukkumiseen suhtaudutaan rennommin. Useassa osassa tapahtuvaa nukkumista ja päiväaikaista torkkumista ei nähdä ongelmana.

Kuten alempana olevasta taulukosta ilmenee, suhtaudumme länsimaissa nukkumiseemme jäykästi, olemme vaativia ja meillä on enemmän nukkumista koskevia odotuksia kuin esimerkiksi kehittyvissä maissa tai muissa kulttuureissa.

Edellä mainitut seikat saavat Worthmanin pohtimaan, voisiko nykykulttuuristamme löytyä selitys unettomuuden yleistymiselle länsimaissa.

∗∗∗

Taulukossa verrataan toisiinsa länsimaiden ja eräiden “ei-länsimaiden” nukkumisympäristöjä. Jälkimmäisiin kuuluvat tässä Botswana, Paraguay, Zaire (nyk. Kongon demokraattinen tasavalta), Uusi-Guinea, Pakistan, Kenia ja Bali.

Worthman_taulukko_1

Länsimaissa nukkumisympäristöä keskimäärin voi kuvata aistiärsykkeiltään niukaksi ja vähän muutoksia sisältäväksi. Ulkopuolelta peräisin olevat äänet pyritään vaimentamaan. Yhdessä nukkuminen ja kosketus on tavallisesti rajattu kumppaniin. Olosuhteissa on vain vähän muutoksia, mutta paljon sitä koskevia rajoituksia. Unen säätely voi olla vaikeaa muun muassa siitä syystä, että nukkuminen keskitetään yhteen yöllä tapahtuvaan jaksoon.

Nukkumisympäristöä ei-länsimaisissa yhteisöissä keskimäärin voi kuvata sosiaaliseksi eikä yksin nukkumista esiinny juuri lainkaan. Ympäristöstä, toisista ihmisistä ja eläimistä peräisin olevien äänten kuuluminen on tavallista eikä niitä pyritä estämään. Äänet ja muut aistiärsykkeet sekä yhdessä nukkuminen luovat turvallisuuden tunnetta.

Worthmanin mukaan nukkumisympäristöt muovautuvat kulttuuristen ominaispiirteiden perusteella ja niissä on huomattavia eroavaisuuksia. Samanaikaisesti nukkumisympäristöt muovaavat nukkumistamme.

∗∗∗

Yhdessä nukkumisen tavat ja yleisyys kävivät ilmi Worthmanin ja Brownin tutkiessa egyptiläisten perheiden nukkumista. Perheenjäsenten nukkuminen toistensa lähellä oli yleistä, sillä tutkituista öistä 69 % sisälsi nukkumista vuoteessa, joka jaettiin 1–4 muun henkilön kanssa. Tapauksissa, jossa vuodetta ei jaettu, nukkumisista lähes puolet tapahtui huoneessa, joka jaettiin 1–3 muun henkilön kesken. Tarkastelluista öistä vain 21 %:ssa nukuttiin yksin.

Yhdessä nukkumisen koettiin tuovan suojaa ja lohtua sekä olevan olennainen osa perhe-elämää ja muita merkittäviä ihmissuhteita. Poikkeuksen muodostivat nuoruusikä ja varhaisaikuisuus, jolloin yhteisnukkuminen oli vähäistä, mikäli iältään tai sukupuoleltaan sopivaa kumppania ei ollut.

Kulttuuriset normit määrittivät nukkumista, nukkumisjärjestelyitä ja unen määrää kaikissa elämänvaiheissa. Koska toistensa lähellä nukkuvat jakavat yhteisen tilan, ilman, lämmön ja vuorokaudenajan, myös uni- ja valvetilan säätely, nukkumaanmenoaika, unen kesto ja sen laatu muodostuvat vähitellen samankaltaisiksi.

∗∗∗

Kulttuurimme rakenteet eivät helposti mahdollista muutoksia. Esimerkiksi vuorokaudessa tarvittavan unen jakaminen osiin on vaikeaa, mikäli on käytävä koulua tai käytävä työssä, jossa noudatetaan säännöllistä työaikaa. Nukkumiskäytännöistä poikkeaminen voi johtaa sosiaalisiin ongelmiin tärkeissä ihmissuhteissa tai syrjäytymiseen eri instituutioiden alueella: opiskelussa, ystävyyssuhteissa, työelämässä.

Mutta silti: kulttuurien väliset erot nukkumisessa osoittavat, ettei ole olemassa vain yhtä oikeaa nukkumisen tapaa.

∗∗∗

Kirjoitan seuraavaksi tarkemmin siitä, miten kulttuuri vaikuttaa tapaamme nukkua. Samalla havaitaan, että nukkumisella on yllättävästi myös moraalinen ulottuvuus. Sen perusteella on arvioitu muun muassa sitä, millaista on moraalisesti oikea ja hyväksytty nukkuminen.

 

LÄHTEET

1. Worthman Carol M., Brown Ryan A.: “Companionable sleep: Social regulation of sleep and cosleeping in Egyptian families”. J Fam Psychol. 2007 March; 21(1): 124–135.

2. Worthman Carol M.: “Developmental Cultural Ecology of Sleep“. Teoksessa (ed. Mona El-Sheik) Sleep and Development. Familial and Socio-Cultural Considerations. Oxford University Press; 2011.

3. Clark Carol. “Some eye-opening thoughts on sleep“. eScienceCommonsin verkkosivulla 2012.