Unitutkijoita kiinnostaa luonnollisesti tietää, miten ihmiset ovat nukkuneet ennen mittauksiin perustuvan unitutkimuksen syntyä.

Todisteita sille, että länsimaissa nukutaan nykyisin keskimäärin liian vähän, on runsaasti. Historiallisten lähteiden perusteella on puolestaan arvioitu, että yöuni olisi nukuttu aikaisemmin kahdessa eri osassa – ensimmäinen uni ja toinen uni –, ja että vasta jälkiteollisen yhteiskunnan myötä käytännöksi olisi muodostunut yksiosainen ja katkeamaton unijakso. Uuden, lokakuussa 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan edellä mainitut väitteet eivät kuitenkaan olisi tosia, mikä on herättänyt paljon keskustelua.

∗∗∗

Yetish, Kaplan ym.1 halusivat selvittää, miten ihmiset ovat nukkuneet niin sanottuna esiteollisena ajanjaksona. Tutkimuskohteeksi valikoitui kolme heimoyhteisöä, jotka asuvat päiväntasaajan tuntumassa. Yö ja päivä ovat siellä lähes samanmittaiset, ja vuorokauden lämpötila vaihteli tutkimuksen tekohetkellä enimmillään 10–34 asteen välillä.

Ravinto hankittiin pääosin metsästämällä ja keräilemällä. Kylistä puuttui sähkö, ja sen myötä valaistus ja lämmitys. Elektroniikkalaitteita ei ollut myöskään paristokäyttöisinä. Heimoista kahdesta nukuttiin kuivana aikana taivasalla ja sadekaudella pienissä kotamaisissa tiloissa, kolmannen heimon asukkaat nukkuivat puumajoissa.

∗∗∗

Yhteisöjen jäsenet nukkuivat keskimäärin 6,4 tuntia yössä. Päiväunet olivat harvinaisia. Talvisin yöuni oli tuntia pidempi. Nukkumaanmenoajoissa oli vaihtelua, mutta keskimäärin se tapahtui 3,3 tuntia auringonlaskun jälkeen. Sitä vastoin herääminen tapahtui säännöllisesti vähän ennen auringonnousua.

∗∗∗

Yetishin, Kaplanin ym. tutkimuksesta tekee merkittävän se, että nykyihmisen alkukodin uskotaan olevan Afrikassa, josta levittäytyminen on lähtenyt liikkeelle. Tämän perusteella tutkijat uskovat, että heimoihmisten nukkuminen asettaa kriteerit myös sille, mitkä ovat luontaiset ja lajityypilliset piirteet ihmislajin nukkumiselle tänä päivänä.

∗∗∗

Tutkimuksen keskeiset havainnot:

  • Tansaniassa, Namibiassa ja Boliviassa elävien esiteollisten yhteisöjen nukkumisessa on yhteneviä piirteitä.
  • Yhteisöjen jäsenet eivät nuku enempää kuin nykyajan ihmiset; yöunen pituus on 5,7–7,1 tuntia.
  • Yhteisöjen jäsenet menevät nukkumaan useita tunteja auringonlaskun jälkeen ja heräävät ennen auringonnousua.
  • Lämpötila vaikuttaa olevan merkittävä unen kestoa ja ajoitusta säätelevä tekijä.

∗∗∗

Käsittelen seuraavaksi tutkimustuloksista tehtyjä johtopäätöksiä. Niissä otetaan kantaa muun muassa kysymyksiin, mikä on nykyajassa elävän ihmisen unentarve, ja aiheuttaako nyky-yhteiskunta unettomuutta. Tieteenfilosofisessa mielessä eräät päätelmät herättävät runsaasti kysymyksiä.

 

LÄHDE
1. Yetish, Kaplan et al.: “Natural Sleep and Its Seasonal Variations in Three Pre-industrial Societies”. 2015, Current Biology 25, 2862–2868. (huom! voi avautua vain abstraktina)