Edellisessä tekstissä nukkumaanmenoa käsiteltiin sadun keinoin, mutta tällä kertaa tätä leikki-ikäisten yleisintä uniongelmaa tarkastellaan unitutkijoiden ja kokeneiden lastenlääkärien näkökulmasta. Esille otetaan myös vanhemman tai vanhempien jaksaminen ja keinoja, joilla lapsen uniongelmia voidaan korjata. Läheisten tuki on tärkeä, mutta myös ulkopuolista apua on saatavilla.

∗∗∗

Pajulon ym. mukaan leikki-ikäisen lapsen yleisin uniongelma on nukkumaan asettumisessa tai nukahtamisessa. Jotta kyse olisi sananmukaisesti unihäiriöstä, ongelman on täytynyt esiintyä jo jonkin aikaa ja sen on aiheutettava merkittävää toiminnallista haittaa lapselle itselleen, hänen vanhemmalleen tai perheelleen.1

Pahimmassa tapauksessa nukkumiseen asettautumisesta ja iltatoimista tulee nukuttamistaistelu eikä lapsi nukahda ajankohtana, jota vanhemmat pitävät sopivana. Paavosen ym. mukaan tämä aiheutuu siitä, etteivät nukkumaan menemiseen liittyvät säännöt ole selkeät ja johdonmukaiset. Kun lapsen nukahtaminen tapahtuu iltatoimien jälkeen helposti ja ilman tappelua, vuoteeseen menoa voidaan ryhtyä asteittain aikaistamaan.2

∗∗∗

Unitutkijat ovat yksimielisiä siitä, että nukkuminen ja uneen vaipuminen vaativat rentoutumista ja tarkkaavaisuuden vähenemistä.

Aivan kuten aikuisen, myös lapsen on hyvä mennä vuoteeseen vasta väsyneenä. Saarenpää-Heikkilän mukaan tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että odotetaan ensin lapsen yliväsymystä, jolloin nukahtaminen voi entisestään vaikeutua. Säännöllisen vuorokausirytmin noudattaminen on pikkulapsille erityisen tärkeää.3

Liian kova touhuaminen juuri ennen nukkumaanmenoa on haitaksi, kirjoittaa Saarenpää-Heikkilä. Säännöllinen liikunta ja ulkoilu helpottavat lapsen nukahtamista, mutta niiden aika ei ole enää illalla.

Unihäiriöiden hoidossa keskeinen tavoite on ohjata ja auttaa lasta rauhoittumaan yöunille sopivana ajankohtana sekä vieroittaa lapsi yöheräilyä ylläpitävistä tottumuksista.4

Piristävistä aineista kofeiini voi ujuttautua huomaamatta lapsen ruokavalioon esimerkiksi makeisten, pikkunaposteltavien ja tietenkin eräiden virvoitusjuomien välityksellä. Kofeiinin piristävä vaikutus säilyy elimistössä useita tunteja, joten tuoteselosteet on hyvä lukea.

∗∗∗

Yksilöllinen vuorokausirytmi näkyy jo lapsena. Suurin osa on välimuotoja ilta- ja aamuvirkkuuden välillä, mutta jos lapsi on iltavirkku, hän nukahtaa myöhään ja nukkuu pitkään. Tätä ei pidä sekoittaa yliväsyneen lapsen nukahtamisaikatauluun.

Saarenpää-Heikkilän mukaan on tärkeä huomioida myös se puoli asiassa, ettei iltavirkku lapsi pääse valvomaan liikaa, jolloin unen tarve ei tule tyydytettyä.5

Lapsen unirytmiä voi asteittain aikaistaa, jotta se vastaa paremmin muun perheen unirytmiä. Tämä tapahtuu huolehtimalla varhaisesta ylösnoususta. Mikäli lapsi saa nukkua vapaasti aamulla myöhään, ei aikaisin illalla nukahtaminen onnistu. Sama pitää paikkansa päiväunien liian pitkästä kestosta tai myöhäisestä ajankohdasta.

Unen määrän pidentäminen tapahtuu nukkumaanmenoaikaa aikaistamalla, ja vastuu tästä on tietenkin aikuisilla. Apuna toimii positiivisten iltarutiinien menetelmä, josta alempana tarkemmin. Myös unenhuolto-ohjeisiin on syytä perehtyä, sillä pääosin samat periaatteet toimivat kaikenikäisillä.

∗∗∗

Sitten kysymys, joka askarruttaa monia vanhempia: minkä verran lapsen pitäisi nukkua? Saarenpää-Heikkilän mukaan unentarve on leikki-ikäisellä keskimäärin 11 tuntia yössä, mutta unentarve on yksilöllistä ja tarve on silloin tyydytetty, kun lapsi ei muuten oireile, eli ole kärttyinen ja väsynyt valveilla ollessaan. Tämän parempaa mittaria ei Saarenpää-Heikkilän mukaan ole.6

∗∗∗

Mikäli tarvittavan unen määrä herättää epäilyksiä, kestoa voi asteittain pidentää ja katsoa, miten se vaikuttaa lapsen vointiin. Paavonen ym. pitävät sopivana noin tunnin mittaista pidennystä, jonka jälkeen yksilöllistä unen tarvetta voi luotettavammin arvioida.7

Unen määrää seurataan unipäiväkirjan avulla noin kahden viikon ajan. Mikäli unen pituudessa on suurta vaihtelua, vuorokausirytmi on epäsäännöllinen. Vuorokausirytmin säännöllistäminen on tärkeää aina kun lapsella on univaikeuksia.8

∗∗∗

Lapsen kannattaa noudattaa samaa mukavaksi koettua iltarituaalia aina ennen nukkumaanmenoa.9 Siihen voi kuulua esimerkiksi rauhoittuminen, iltapala, iltapesu ja vanhemman lukema iltasatu.

Iltasatu on tärkeä osa lapsen nukkumaanmenoa. Jännittäviä satuja tai tv-ohjelmia on hyvä välttää, sillä ne saattavat vaikeuttaa nukahtamista tai aiheuttaa painajaisia.

∗∗∗

Pajulo ym. pitävät positiivisten asioiden vahvistamista toimivana keinona pienten lasten nukahtamisvaikeuksien ja katkonaisen yöunen hoidossa.10

Paavosen ym. mukaan positiivisten rutiinien menetelmässä ensisijainen tavoite on tukea ja lisätä toivottua käyttäytymistä sen sijaan, että pyrittäisiin suoranaisesti vähentämään negatiivista toimintaa. Perustana on 4–7 osasta koostuva noin 20 minuutin mittainen unirituaali, josta lapsi nauttii. Sen tarkoitus on valmistaa lapsi nukkumaanmenoon, josta pyritään luomaan miellyttävä ja ennustettava tapahtuma. Tästä syystä rituaali tuleekin suorittaa muuttumattomana illasta toiseen.11 Yksityiskohtaisemmin positiivisten rutiinien menetelmästä voi lukea Paavosen ym. artikkelista ”Hoivaten höyhensaarille – positiivisten rutiinien menetelmä lasten unihäiriöiden hoidossa”, joka on vapaasti ladattavissa.

∗∗∗

Entä vanhempien oma jaksaminen? Kajasteen ja Markkulan mukaan vanhemmat ovat usein kovilla pienten lasten univaikeuksien vuoksi. Jos lapsi ei nuku, kukaan perheessä ei nuku. Väsymys ja masennus, mutta myös impulssikontrollin heikentyminen ja aggressiivisuus saattavat seurata väsymyksen myötä. Lisäksi väsymys kuormittaa parisuhdetta.

Väsymys ja turhautuneisuus saavat vanhemmat toimimaan epäjohdonmukaisesti ilta toisensa jälkeen. Niinpä onkin tärkeää, että vanhemmilla on yhtenevä käsitys siitä, miten lapsen uniongelmiin tulee suhtautua ja korjata niitä. Kumppaniin tukeutuminen auttaa niinä hetkinä, kun tuntuu, ettei jaksa ja haluaisi luovuttaa.12

∗∗∗

”Ei toimi meidän lapsella” saattaa toisinaan olla väsyneiden vanhempien suhtautuminen uniongelmien hoito-ohjeisiin. Mikäli vanhemmista tuntuu, etteivät omat keinot tai pitkäjänteisyys enää riitä, apua kannattaa kysyä neuvolasta. Myös ensikodeissa ja yksityisillä lääkäriasemilla on palveluja pienten lasten perheille.

∗∗∗

Olen lukenut ja katsellut Laura Ertimon ja Satu Kontisen tyylikästä, mutta samalla ristiriitaisia tunteita herättävää tietokirjaa Yö – kirja unesta ja pimeän salaisuuksista. Tästä siis seuraavaksi.

 

LISÄLUETTAVAA
Hoivaten höyhensaarille – positiivisten rutiinien menetelmä lasten unihäiriöiden hoidossa.
Kotiunikoulut. Mannerheimin lastensuojeluliiton verkkosivu.
Leikki-ikäisen lapsen uni. Mannerheimin lastensuojeluliiton verkkosivu.
Keski-Rahkonen Anna, Nalbantoglu Minna: Unihiekkaa etsimässä – ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin. Duodecim 2015, 7. uudistettu painos.
Saarenpää-Heikkilä Outi: Miksi lapseni ei nuku? Minerva Kustannus Oy, 2007.

 

VIITTEET
1. Pajulo ym. 2012, s. 2813.
2. Paavonen ym. 2012, s. 2808.
3. Saarenpää-Heikkilä 2007, s. 51
4. Paavonen ym. 2007, s. 2490.
5. Saarenpää-Heikkilä emt. s. 45.
6. Saarenpää-Heikkilä emt. s. 18.
7. Paavonen ym. 2012 s. 2807.
8. Paavonen ym. 2012. s. 2807.
9. Saarenpää-Heikkilä emt. s. 54.
10. Pajulo emt. s. 2817.
11. Paavonen 2007 s. 2491.
12. Kajaste ja Markkula 2011, s. 160–163.

 

LÄHTEET
Kajaste Soili ja Markkula Juha: Hyvää yötä. Apua univaikeuksiin. Kirjapaja 2011.
Paavonen Juulia, Pesonen Anu-Katriina, Heinonen Kati, Almqvist Fredrik ja Räikkönen Katri: Hoivaten höyhensaarille – positiivisten rutiinien menetelmä lasten unihäiriöiden hoidossa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2007;123(20):2487-93.
Paavonen Juulia ja Saarenpää-Heikkilä Outi: Lapsuuden unihäiriöiden arviointi kliinisessä työssä. Suomen Lääkärilehti, 40/2012.
Pajulo Marjukka, Pyykkönen Nina ja Karlsson Linnea: Vanhemmuus ja pienten lasten unihäiriöt. Suomen Lääkärilehti, 10/2012.
Saarenpää-Heikkilä Outi: Miksi lapseni ei nuku? Minerva Kustannus Oy, 2007.