Unettomuuden hoidon keinoista nuorisopsykiatriassa -koulutustapahtumaan osallistui yli 100 henkilöä emmekä valitettavasti voineet järjestää tilaa kymmenille jonoon jääneille.
Yleisö oli kiitettävän aktiivinen kommentteineen, kysymyksineen ja havaintoineen, joita ammattilainen työssään tekee.
Anna Sofia Urrila
Anna Sofia Urrila (Hyks nuorisopsykiatrian TAK-poliklinikka / THL) kertoi unen merkityksestä mielenterveyden häiriöissä. Nuorten unen tyypillisiin piirteisiin kuuluu muun muassa unen kokonaismäärän vähentyminen, vuorokausirytmin siirtyminen myöhäisemmäksi ja päiväaikaisen väsymyksen lisääntyminen.
Nuorten uniongelmien selvittely voi olla laaja-alaista ja työlästä, mutta se saattaa avata tien nuoren kokonaistilanteen laajaan selvittelyyn.
Unen ja psykiatristen häiriöiden yhteys on yhä epäselvä, emmekä tiedä onko unihäiriö psykiatrisen häiriön taustalla oleva tekijä, sen seuraus vai molempia.
Nuorten uniongelmiin ei ole yleispätevää hoitoa, joten pyrkimys on syyn mukaiseen hoitoon. Suositeltavia tapoja ovat joka tapauksessa uni–valverytmin säännöllistäminen ja unenhuolto-ohjeiden noudattaminen.
Marko Kuukasjärvi
Marko Kuukasjärvi (Hyks Pasilan nuorisopsykiatrian poliklinikka) esitteli uuden uutta nuorten univaikeuksien hoitoon tarkoitettua ryhmätoimintaa, joka starttaa toukokuussa. Nuorten ryhmätapaamisia on kuudesta seitsemään kertaa, ja vanhemmat pyritään tietenkin saamaan tiiviisti hankkeeseen mukaan.
Kyseessä on pilottitoiminto, joten kuulemme tästä varmasti myöhemmin lisää. Hieno juttu!
Mona Jonsson (Väestöliiton Terapia- ja kotipalvelut Oy) kuvasi tapausselostusten avulla, miten arjen tukirakenteilla voi saada apua univaikeuksiin (linkki luentomateriaaliin).
Ei ole epätavallista, että asiakasperheissä lapset oireilevat levottomuudella ja ongelmakäyttäytymisellä. Sovituista tapaamisista kiinnipitäminen on perheissä vaikeaa ja nuorilla on paljon poissaoloja koulusta. Kodeissa on sotkua ja tavaran paljoutta ja asiat ovat kateissa.
Pahimmassa tapauksessa arjen toiminnat eivät kodeissa etene mielekkäässä järjestyksessä eivätkä muodosta sekvenssirakennetta. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun olisi aika laittaa nukkumaan, päätetäänkin – joko lapset tai nuoret itse tai sitten vanhemmat – tehdä ihan jotain muuta, vaikkapa paistaa räiskäleitä, mikä vaikuttaa koko loppuillan, yön sekä tulevan aamun ja päivän toimintoihin.
Sekvensseistä tulisi muodostua päivärytmi, joka noudattaa perheen kunkinhetkistä tilannetta ja muuttuvia olosuhteita. Tavoitteena on tasapainoinen arki, jossa on riittävästi aikaa levolle ja unelle, työlle ja opiskelulle sekä itsestä huolehtimiselle. Monan esitelmä toi paljon mietittävää.
Kirsti Viinikka (Punainen Risti, Nuorten turvatalo, Espoo) esitteli viidellä eri paikkakunnalla toimivien nuorten turvatalojen toimintaa (linkki luentomateriaaliin). Turvataloissa on ympärivuorokautinen päivystys, ja nuori ja perhe saavat tapaamisajan 24 tunnin sisällä yhteydenotosta.
Yksi Espoon nuorten turvatalon tarjoamista palvelumalleista on nuorille, joiden vuorokausirytmi on syystä tai toisesta sekaisin ja vaikeuttaa arjen toimintojen normaalia sujumista, tarkoitettu unikoulu.
Unikoulun aikana nuori yöpyy turvatalolla, ja Kirsti kuvaili yöpymishuonetta riisutuksi erityisesti ruutuajan mahdollistavista laitteista kuten puhelimesta, jonka nuori jättää aina yöksi huoneen ulkopuolelle. Linkin takaa voi lukea erään unikoulussa olleen nuoren ajatuksia.
Kari-Ossian ”Osku” Marjanen (Mielenterveystalo) esitteli Mielenterveystalon laajan verkkosivuston yhtä osiota, joka on tarkoitettu unettomuuden omahoitoa varten (linkki luentomateriaaliin). Sivustolta löytyy erillinen osasto myös ammattihenkilöstölle.
Unettomuuden omahoito -osiosta löytyy tietoa unesta ja muun muassa erilaisia harjoitteita tekstin sekä audio- ja videotallenteiden muodossa. Koulutuspäivän päätteeksi teimmekin rentouttavan hengitysharjoituksen. Kannattaa käydä katsomassa ja tutustua!
Painotin omassa puheenvuorossani sitä, miten erityisen tärkeää on, että vanhemmat asettavat rajat nuorten nukkumaanmenoajalle ja ruutuajan käytölle (linkki luentomateriaaliin). Vastapainoksi tapahtumassa muistettiin korostaa myös sitä, ettei vanhempia tule syyllistää ja että yhteistyö käynnistyy parhaiten käyttämällä lempeitä keinoja. Näin on varmasti parasta, mutta toivon silti, ettemme aseta rimaa liian matalalle: toimintaamme tulee ohjata selkeä arvomaailma, jonka yksi osa on se, että vanhemmilla on kasvatusvastuu.
Lopuksi suuri kiitos yleisölle! Toivon, että saitte koulutuksesta eväitä työhönne. Ja kiitos tietenkin puhujille, tapaamme varmasti uudelleen samoissa merkeissä! Kiitos myös HYKS nuorisopsykiatrian hallinnolle mahdollisuudesta järjestää tällainen koulutus. Toivottavasti voimme toistaa tämän vaikkapa vuoden kuluttua.
(Päivitetty 19.4. linkeillä saatavissa olevaan luentomateriaaliin.)