Unen, unien ja elokuvan välisellä suhteella on aina elokuvan syntyajoista alkava perinne, ja erityisesti psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin vaikutus näkyy vahvana. Psykiatreilla ja psykoanalyytikoilla sekä hypnotisoijilla ja muilla mieleen tai tajunnantilaan vaikuttavilla roolihahmoilla onkin keskeinen merkitys useissa 1900-luvun alkupuolen elokuvissa, jotka ovat nousseet nykyajan klassikoiksi (muun muassa Tohtori Caligarin kabinetti, Tri Mabuse I–II). Hitchcockin Noidutussa (1945) on kuuluisa unijakso, joka on surrealisti Salvador Dalin luoma. Jean Cocteau vertasi elokuvaa uneen, jonka katsojat uneksivat yhdessä.
*** NYKYAIKA ***
Nykyisen vuosisadan elokuvista, joissa unilla on iso merkitys, voi mainita Christopher Nolanin Inceptionin (2010), joka sisältää mahdollisesti jopa seitsenkertaisen unikerroksen… uni, joka tapahtuu unen sisällä, joka tapahtuu unen sisällä jne. Juonirakenteesta on esitetty netissä mielenkiintoisia kaavioita.1,2 Sisäkkäisiä painajaiskerroksia tosin nähtiin jo 40 vuotta aikaisemmin Luis Buñuelin Porvariston hillityssä charmissa.
Nolanin Mementon (2000) voi puolestaan nähdä painajaisena, jossa pitkäkestoisen muistinsa menettänyt päähenkilö etsii kostoa vaimonsa kuolemalle. Vielä kolmantena Nolanilla on (remake-)elokuva, jonka nimenä on suoraan Unettomuus (Insomnia, 2002).
*** UNI, NUKKUMINEN & FILOSOFIA ***
Filosofisessa tietoteoriassa ns. uniargumenttia on käytetty kyseenalaistamaan aistimustemme luotettavuus. Argumentin mukaan ihminen ei yleensä tajua uneksivansa, mikä on johtanut arveluihin, voisiko ihminen olla jatkuvasti unessa valveillaolon sijaan (tai ettei hän ainakaan voi olla varma uneksiiko vai ei).
Länsimaissa argumentin esitti 1600-luvulla ranskalainen filosofi René Descartes, mutta myöhemmin vastaava idea on löydetty itämaisesta filosofiasta 300-luvulla eaa. niin sanottuna perhosen unia -mietelmänä. Siinä taolainen filosofi Zhuangzi näkee unta jossa hän on perhonen, mutta herättyään hän havaitsee olevansa Zhuangzi. Ongelmana on se, miten hän voi määrittää onko hän Zhuangzi, joka on juuri lakannut uneksimasta olevansa perhonen, vai perhonen, joka on juuri alkanut uneksia olevansa Zhuangzi.
Uniargumentti saattaa aluksi vaikuttaa naiville ja kärjistetylle, mutta on yhä osuva tutkimuksessa tietoisuuden luonteesta ja sen suhteesta ulkomaailmaan. Mainittakoon, että Descartesin, joka matkusti eräänä talvena kylmään Ruotsiin, kuolinsyyksi on arveltu unen puutteesta johtuvaa vastustuskyvyn heikentymistä ja sitä seuraavaa keuhkokuumetta.
*** PARASOMNIAT ***
Elokuvissa unenaikaiset erityishäiriöt esitetään usein jännitystä luovina elementteinä. Valkokankaalla on nähty vaikkapa yöllisiä kauhukohtauksia ja unissakävelyä. Somnambulismi tarkoittaa kävelemistä tai muiden valvetilaan kuuluvien toimien tekemistä tietämättään unitilassa. Mustavalkoisessa klassikossa Tohtori Caligarin kabinetti (Robert Wiene, 1920) roolihenkilö Cesare on ollut syntymästään saakka, 23 vuotta, yhtäjaksoisesti unessa. Hän on lähes puhumaton, mutta myös somnambulisti, joka reissuillaan surmaa ihmisiä mestarinsa käskystä.
*** UNITUTKIMUS ***
Pimeässä tilassa nukahtamista voi tarkastella tietenkin myös tieteellisen unitutkimuksen kannalta. MSLT:ssä (Multiple Sleep Latency Test) pyritään määrittämään päiväaikaisen väsymyksen määrää ja nukahtamisviipeen kestoa. Päivällä tehtävän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka nopeasti henkilö nukahtaa hiljaisessa ja pimennetyssä tilassa. Mikäli nukahtaminen tapahtuu toistuvasti alle 20 minuutissa, vaikka henkilön tulisi olla vuorokausirytminsä mukaisesti vireä ja pysyä hereillä, on syytä selvittää narkolepsian mahdollisuus.
Toinen suuntaa antava kysely on ESS (The Epworth Sleepiness Scale). Sen avulla selvitetään todennäköisyyttä nukahtaa vaihtelevissa arkisissa tilanteissa, joita yhdistää olematon tai vähäinen aktiivisuus, monotonisuus tai liikkumattomuus.
*** CINENARKOLEPSIA3 ***
Nukahtaminen elokuvateatterissa, konserteissa tai muissa pimeissä tiloissa, joissa liikkuminen on minimaalista, tarkoittaa toki unilääketieteen narkolepsiaa todennäköisemmin fyysistä väsymystä tai huonosti nukuttua yötä. Vai tarkoittaako? Voisiko elokuvateatterissa sen sijaan olla unihiekkaa ilmassa?
Roland Barthes uumoilee elokuvan periuneliaisuuden valtaavan katsojan jopa ennen varsinaiseen saliin astumista; odotettavissa oleva joutilaisuus johdattelee esihypnoottiseen tilaan.
Kulttuurintutkija Tytti Rantanen pohtii mainiolla tavalla Niin & Näin -lehdessä, millaiseksi muodostuu sellaisen katsojan elokuvakokemus, jonka kiivain kamppailu kohdistuu siihen, ettei nukkuisi elokuvan kestosta viidennestä enempää. Rantasen mukaan cinénarkoleptikko seuraa elokuvaa, mutta omalla tavallaan, raukeuden ja valppauden välisestä porstuasta.
Joskus unen rihmasto vaanii elokuvan juonellisessa rakenteessa. Vai mitä sanotte siitä, kun henkilö nukahtaa saman novellin kahdessa eri filmatisoinnissa? Rantanen suositteleekin antamaan unelle periksi ja jopa rakastamaan elokuvallista miljoonapilkkiä. Elokuvaan keskittyminen kärsii nimittäin enemmän, mikäli katsoja matkustaa edestakaisin valveen ja unen rajalla. Itse olen saanut sellaisessa niskani kipeäksi.
*** LOPUKSI ***
Entä oma unielokuvani? Carl Th. Dreyerin elokuvassa Vampyr – Der Traum des Allan Grey (1932) on unijakso, jossa päähenkilö näkee itsensä makaamassa hauta-arkussa. Olen onnistunut nukahtamaan tämän elokuvan ääressä viidesti – jokaisella sen katselukerralla. Arkkukohtauksen lisäksi mieleeni on jäänyt elokuvan alussa esiintyvä karmaiseva viikatemies, aivan sen lopussa nähtävä tukehtumiskuolema jauhosäiliössä ja jossain näiden kohtausten välissä mies, jolla on puujalka.
Vampyr ei mielestäni ole suinkaan millään tavalla tylsä tai mielenkiinnoton, päinvastoin, mutta jokin siinä on aina onnistunut laukaisemaan cinénarkoleptisen kohtauksen minussa. Tällaisen kokemuksen jälkeen muistelen kaiholla Cinemania-dokumentin uupumattomia päähenkilöitä, jotka matkasivat ympäri New Yorkia metroaikataulu kädessä ehtiäkseen eri puolilla kaupunkia pidettäviin näytöksiin.
Tytti Rantanen kirjoittaa myös, ettei mene elokuviin varta vasten nukkuakseen, mutta minun on myönnettävä, että olen kuumina kesäpäivinä ajatellut myös sitä vaihtoehtoa. Vähän kuin pako vapauteen, Rita Hayworth!4
LÄHTEET
Rantanen Tytti: “Unelias Orionissa. Cinénarkoleptikon tunnustuksia.” Niin & Näin, nro 79 talvi 4/2013
Rascaroli Laura: “Like a dream. a critical history of the oneiric metaphor in film theory”
http://www.kinema.uwaterloo.ca/article.php?id=141
VIITTEET
1. http://neomam.com/industry/10-mind-blowing-inception-infographics/
3. Cinenarkolepsia =df. krooninen tahdosta riippumaton unitila, jonka elokuvien katsominen saa aikaan. Esim. “Jos olisin tiennyt, että seuralaisellani on cinenarkolepsia, en olisi tarjonnut hänelle 9 dollarin nokosia.”
http://www.urbandictionary.com/define.php?term=Cinematic%20Narcolepsy
4. The Shawsank Redempion sai hassun suomennoksen.