Merja Salomon käsittelee tutkimuksessaan* arkirytmin ongelmia lastensuojelun asiakasnuorten elämässä. Aihetta tarkastellaan sosiaalityön ja unitutkimuksen näkökulmasta.

Lastensuojelutyössä on havaittu, että osa vanhemmista kykenee ottamaan roolinsa kasvattajana luontevasti ja vastuullisesti. Asiakasperheissä on kuitenkin yleisempää, että vanhemmat ikään kuin ulkoistavat kasvatusvastuun päivähoidolle, koululle ja muille alan ammattilaisille.

Ulkoistamisen seurauksena vanhemmilta saattaa jäädä huomaamatta, että lapsen vuorokausirytmin ongelmat mahdollisesti vaikeuttavat hänen kehitystään. Nuoret ovat esimerkiksi arvioineet tutkimuksissa väsymystään ja univajettaan vakavammaksi ongelmaksi kuin heidän vanhempansa. Salomonin arvion mukaan osalla vanhemmista on vaikeuksia tarjota nuorille sellaisia puitteita ja rajoja, joissa itsenäistymiseen tarvittavat valmiudet voisivat muodostua.

Nuori voi jopa unohtua täysin vanhempien käsitellessä keskinäisiä kriisitilanteitaan, kuten avioeroa. Käytännön työssä onkin havaittu, että nuorten uniongelmat saattavat kietoutua perheen sisäisten ongelmien viidakkoon.

∗∗∗

Voivatko arkirytmin ongelmat johtaa syrjäytymiseen? Salomon arvioi, että nuorten syrjäytymisen mekanismit ovat monimuotoiset eikä selkeää syy-seuraussuhdetta voida osoittaa. Tapahtumia voidaan kuitenkin tarkastella kehämäisenä vyyhtinä, jossa eri tekijät vaikuttavat toisiinsa usealla eri tasolla ja eri järjestyksessä. Oheinen kaavio1 kuvaa arkirytmin ongelmien kehämäisyyttä:

Arkirytmin_ongelmista_Salomon2014

Nähdäkseni Salomonin kaavion arvo on nimenomaan siinä, että se havainnollistaa varsin tavallisten, mutta perheissä mahdollisesti niukasti huomiota saavien ilmiöiden välisen yhteyden. Samalla se kertoo, etteivät yleisimmät uniongelmat esiinny tyhjiössä, yksinään, vaan usein niiden kehittymiseen ja pitkittymiseen liittyy monia tekijöitä.

Toiseksi on selvää, että kaaviossa mainittujen ilmiöiden taustalla vaikuttaa myös lukemattomia muita tekijöitä. Esimerkiksi viivästyneen unirytmin taustalla voivat olla nuoruusikään luontaisesti kuuluvat biologiset muutokset, ja puutteellisen liikunnan taustalla voi olla vaikkapa pitkäaikainen sairaus.

∗∗∗

Salomon pitää tutkimuksensa keskeisimpänä huomiona sitä, että arkirytmiin liittyvät ongelmat ovat lastensuojelun asiakasnuorilla yleisiä ja vahvasti osa heidän arkeaan. 2 Perheissä tilanne voi jäädä huomaamatta tai etusijalle nousevat esimerkiksi koulussa kiusatuksi tuleminen tai vanhempien keskinäiset ongelmat.

Sekä tämä Salomonin tutkimus että Sekin ja Korvelan tutkimus ajelehtivasta arjesta, josta kirjoitin viimeksi, ovat laajentaneet käsitystäni uniongelmien kehittymisen syistä. Vaikeus hahmottaa lapsen, nuoren tai koko perheen arkirytmiin liittyvien ongelmien merkitystä heidän kokonaistilanteensa kannalta pätee uskoakseni lastensuojelun lisäksi myös muilla sektoreilla, joissa perhettä tai sen yksittäistä jäsentä pyritään auttamaan tai tukemaan.

 

LÄHDE
* Salomon, Merja: Aika hukassa. Lastensuojelun asiakasnuorten arkirytmin ongelmia. Books On Demand GmbH, Helsinki, Suomi 2014. S. 123–186.

VIITTEET
1. s. 169 emt.
2. s. 171 emt.