Unen ja valveen rajalla voi esiintyä erilaisia harha-aistimuksia, tutuimpia lienevät kuulo-, näkö- ja tuntoaistin hallusinaatiot. Entä millaisen näkökulman kuulohallusinaatioihin saa silloin, kun kohdehenkilöt ovat valveilla ja kärsivät joko tinnituksesta tai skitsofreniasta? 

Johnsin ym.1 tutkimuksessa löydettiin sekä yhdistäviä että erottavia tekijöitä ryhmien välillä kuulohallusinaatioiden suhteen. Tinnituksesta kärsivät kuulivat pääasiassa musiikkia, kun taas skitsofreniaa sairastavat kuulivat puhetta, lisäksi ryhmien selitykset kokemilleen äänille poikkesivat toisistaan. Ryhmiä yhdistäviä tekijöitä olivat hallusinaatioita laukaisevat syyt, tunnereaktiot hallusinaatioihin ja selviytymiskeinot niiden kanssa elämiseen.

∗∗∗

Hallusinaatiot eli harha-aistimukset tai aistiharhat määritellään aistimuksiksi ilman niitä vastaavaa ulkoista ärsykettä tai lähdettä. Hallusinaatioita voi esiintyä millä tahansa aistinalueella eivätkä ne ole tahdonalaisia.

∗∗∗

Johnsin ym. tutkimuksessa havaittiin, että tinnituksesta kärsivillä harha-aistimukset olivat pääasiassa musiikkia ja laulua, kun ne skitsofreniaa sairastavilla olivat usein puhetta.

∗∗∗

Tyypillisiä kuuloaistiharhat laukaisevia tai niitä pahentavia tekijöitä olivat kummassakin ryhmässä stressi ja väsymys.

∗∗∗

Molemmissa ryhmissä kuulohallusinaatioiden fyysiset piirteet kuten äänen voimakkuus ja selkeys koettiin samanlaisiksi, mutta käsitykset niiden lähteestä poikkesivat.

Useimmat tinnituksesta kärsivät kokivat äänet päänsä sisällä muodostuneiksi, kun taas suurin osa skitsofreniaa sairastavista koki äänten tulevan päänsä ulkopuolelta. Koehenkilöt, joilla oli skitsofrenia, olivat tutkimusta tehtäessä avohoidossa, mutta heidän ajankohtaisessa sairaudentilassaan oli eroja.

∗∗∗

Tinnituksesta kärsivät pitivät hallusinaatioiden sisältöä pääosin miellyttävänä, ja musiikki, jonka he kokivat kuulevansa, oli jotain aiemmin kuullun kaltaista, muistinmukaista. Sitä vastoin skitsofreniaa sairastavilla ääniharhat olivat sisällöltään pääosin negatiivisia.

Molemmissa ryhmissä koettiin vihan tunteita ja ärtymystä etenkin, jos hallusinaatioita esiintyi toistuvasti. Lisäksi kontrollin puute suhteessa niiden esiintymiseen aiheutti ahdistusta.

∗∗∗

Kummassakin ryhmässä haluttiin saada selitys aistiharhoille, mutta selityksissä oli merkittäviä eroavaisuuksia ryhmien välillä: tinnitus itsessään tarjosi realistisen selitysmallin, kun taas suurimmalla osalla tutkimukseen osallistuneista skitsofreenikoista selitykset olivat kuvitteellisia ja epätodellisia.

Lisäksi tinnituksesta kärsivät testasivat selitysmalliaan loogisesti, esimerkiksi tarkistettiin kuuluuko musiikki radiosta. He myös käyttivät asiantuntija-apua ja pitivät tarjottua selitystä luotettavana.

Sairauden ollessa pahenemisvaiheessa skitsofreniaa sairastavat sitä vastoin eivät kyseenalaistaneet systemaattisesti selitystapojaan tai etsineet vaihtoehtoisia syitä harha-aistimuksilleen. Sairauden toipumisvaiheessa heistä lähes kaikki kuitenkin hyväksyivät äänten olleen itsetuotettuja.

∗∗∗

Aistiharhojen kanssa elämiseen käytetyt selviytymiskeinot olivat samankaltaisia. Ääniharhojen kuulemista vaikeutettiin muun muassa kilpailevilla ulkoisilla ärsykkeillä kuten television katsomisella, musiikin kuuntelulla tai hyräilyllä.

∗∗∗

Johnsin ym. tutkimus korostaa kuulohallusinaatioiden moniulotteista luonnetta. Niiden kokeminen ei rajoitu psyykkisiin sairauksiin, ja unen ja valveen rajalla esiintyvät aistiharhat, joista kirjoitan seuraavaksi, edelleen laajentavat käsitystämme harha-aistimusten sekä aistiemme ja niiden kautta saapuvien viestien tulkinnasta.

 

LÄHTEET
1. Johns, Hemsley, Kuipers: A Comparison of Auditory Hallucinations in a Psychiatric and Non-Psychiatriac Group. British Journal of Clinival Psychology, 2002, 41, 81–86